MacMillanin tuoreet orkesteriteokset tekevät vaikutuksen
Kuten brittisäveltäjät yleisemmin, myös James MacMillan tukeutuu vahvasti vanhiin sävellyksellisiin hyveisiin: melodiaan, säestykseen, polyfoniaan, hyvään orkestrointiin ja sopuisaan sävelkieleen. Toisin kuin jotkut britit, MacMillan hakee kuitenkin myös vieraannuttavia keinoja, ottaa riskejä, kontrastoi yllättävästi ja tukeutuu tuntemattomaan. Kirkon piiristä tulevana MacMillan on ehkä myös taipuvainen tietynlaiseen mystisyyteen.
James MacMillan on häpeilemättä skotti, mikä kuuluu erityisesti vuonna 2009 valmistuneen Viulukonserton toisessa osassa, Song, jossa MacMillan tunnelmoi lapsuutensa mielikuvilla skottilaisista kansanlauluista. Näiden viattomasti ylämailta ja skottiruuduilta tuoksuva maailma kuitenkin pilkkoutuu osatekijöihinsä, jotka vääntävät mielikuvituksellisesti postmodernin dekonstruktivismin hengessä. Samaa on konserton finaalissa Song and Dance, jossa kuulijaa riepotellaan ennalta-arvaamattomiin suuntiin, kuitenkin uskottavasti ilmaisullisen yhtenäisyyden säilyttäen.
Viulu toimii Vadim Repinille kirjoitetussa konsertossa eräänlaisena sankarillisena seikkailijana, ja solisti eläytyy osaansa sopivan maanisesti. Repinin rinnalla Donald Runniclesin johtama BBC:n skottilainen sinfoniaorkesteri on maanmiehensä sävelteoksen ansiokas tulkki.
Glasgow’ssa tehty Viulukonserton äänitys on valitettavasti kovin kuivakas ja kärsii huonosta tilavaikutelmasta. Royal Albert Hallissa kantaesityksessä vuosi sitten äänitetty Neljäs sinfonia soi huomattavasti paremmin. Kantaesityksen johtajalle Donald Runniclesille omistettu Sinfonia on lähes 40-minuuttinen yksiosainen kokonaisuus ja jonkinlainen tapaus sinfonisen perinteen jatkajana.
Kuten Viulukonsertto, myös Neljäs sinfonia ammentaa perinteistä, tuoden rinta rinnan muun muassa Robert Carverin 1500-luvun skottilaista renessanssipolyfoniaa, itäaasialaisia temppelikelloja, jälkisarjallisia sävelryppäitä ja päällekäin eri nopeudella liikkuvia musiikillisia kerroksia. MacMillan kulkee Mahlerin jalanjäljissä mestarillisena orkestroijana ja säveltäjänä, joka tuo sinfonioihinsa koko maailman; myös säveltäjän oma alkuperä kuuluu, MacMillanin tapauksessa siinä on tiettyä skottilaista pohjoista särmää sekä roomalaiskatolisia hymnisävelmiä. Lopputulos on tuore, MacMillanin Viulukonsertto ja Neljäs sinfonia ovat epäilemättä aikamme kiinnostavinta orkesterimusiikkia.
James MacMillan: Viulukonsertto; Sinfonia nro 4. - Vadim Repin, viulu, BBC:n skottilainen sinfoniaorkesteri, joht. Donald Runnicles. (Onyx, ONYX 4157)
Kuuntele Uudet levyt 10.2.2017, toimittajana Ville Komppa.
