Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?
Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?
En voisi elää ilman kirjoja. Lapsuudestani asti kirjat ovat tarjonneet pakopaikan todellisuudesta, mahdollisuuden rentoutua ja viihtyä, sekä suuret määrät tietoa ja ymmärrystä. Olen uppoutunut kirjaan erilaisissa kulkuneuvoissa, sängyssä ja ruokapöydässä. Kirjojen parissa vietetyt tyytyväiset hetket ovat tehneet kirjasta esineenäkin rakkaan. En ole pystynyt luopumaan niistä täysin digitalisaation myötä.
Siksi kirjan kurja asema ahdistaa. Kirjakaupoissa kirjahyllyjen määrä vähenee muun tarjolla olevan tavaran kustannuksella, samoin kirjastoissa. Kirjakaupoissa ovat tarjolla ainoastaan uusimmat kirjat, ennen kuin alennuslaariin ja varastoon jääneet kappaleet tuhotaan.
Kirjakauppojen tarjontaa tarkastelemalla kirjan elinkaari on lyhyt. Kirjoja julkaistaan yhä enemmän, mutta kustantaja ja jälleenmyyjä panostavat vain uutuuksiin. Kirjojen on nopeasti annettava tilaa seuraavan kauden uutuuksille. Asiakkaiden halutaan pian palaavan uusille ostoksille. Lukijoiden kodeissa kirjahyllyt täyttyvät, kun varastointiongelma on siirretty tuotteen käyttäjälle.
Pakko myöntää, että tästä näkökulmasta paperille painettu kirja tosiaan näyttäytyy ajastaan jälkeen jääneenä ongelmatuotteena. Olennaistahan kirjassa on sen sisältö. Silti moni haluaa edelleen pitää käsissään perinteistä kirjaa.
Kirjastoissa tilanne on päinvastainen kuin kirjakaupoissa. Uusimpia teoksia haluava saa odottaa ikuisuuden, koska kirjojen hankintamäärärahat vähenevät. Sen seurauksena uutuuskirjoja ostetaan yhä pienempiä kappalemääriä. Lohdullista tietää kuitenkin, että ne kirjakaupasta kadonneet edellisten vuosien julkaisut on mahdollista löytää kirjastosta.
Omaan kirjahyllyyni ei mahdu enää uusia kirjoja. Tämä kylmä tosiasia on tehnyt minusta kirjaston vakituisen asiakkaan. Aina kun törmään kirja-arvostelun perusteella kiinnostavaan teokseen, varaan sen välittömästi. Kun varauksia tekee jatkuvasti, odotusaika ei haittaa, koska aikaisemmin varattuja kirjoja tulee jatkuvasti luettavaksi.
Toisinaan tulee tietenkin tuettua myös kirjailijaa ja kustannusalaa kirjaostoksilla. Onhan se kohtuullista, jotta kirjailijoilla olisi mahdollisuus elää lukijoiden elämää rikastuttavalla työllään. Hyllytilaongelman takia olemme kuitenkin sopineet ystävien kesken, että emme kaikki osta samoja kirjoja, vaan laitamme ne luettuamme kiertämään. Minä olen lahjoittanut liikoja kirjoja Hope -yhdistykselle ja Punaiselle ristille. Pasi Heikura suosittelee lahjoituskohteeksi Tampereella vapaaehtoisvoimin pyöritettävää Pispalan kirjastoa. Kerro artikkelin alapuolella olevassa kommenttiosiossa mitä sinä teet ylimääräisille kirjoillesi.
Kirjojen valtava määrä vaikuttaa luonnollisesti niiden arvoon. Ja se, että vapaa-ajasta kilpailee moni muukin viihdyttävä ja tietoa jakava taho. Kirjakokoelma oli aikoinaan merkki sivistyksestä - tai varakkuudesta. Nykyään yhä harvempi haluaa sisustaa olohuonettaan pölyä keräävillä ja aniharvoin uudelleen yöpöydälle päätyvillä kirjoilla. Kirjahyllyn sisällöstä ei voi enää tehdä päätelmiä sen omistajan sivistyksen laadusta.
Jos sinulla on oikein vanhoja kirjoja, joista haluat päästä eroon, kannattaa tarjota niitä antikvariaateille. Siellä tiedetään, mikä tavara liikkuu. Pelkkä ikä ei tee kirjasta arvokasta, mutta asiantuntijaan kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä, jos saa käsiinsä ennen vuotta 1827 painettuja teoksia. Turun palossa tuhoutui Suomen merkittävin kirjakokoelma, joten paloa vanhemmat teokset saattavat olla todella harvinaisia ja arvokkaita.
Aristoteleen kantapää otti selvää millainen kirjakokoelma Turun akatemialla oli ennen paloa, mitkä teokset pelastuivat ja miten. Pasi Heikuran haastateltavana on tutkija Anna Perälä, joka kertoo myös, mitä palon jälkeen tapahtui. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
