YleX Nosteessa: Esittelyssä Luukas Oja, joka muistuttaa alkuaikojen PMMP:tä

Uuden musiikin X -ohjelman Anne Lainto ja Ida Karimaa valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin jolla ei ole vielä levytyssopimusta – tai jonka on sopimus pienen levy-yhtiön tai julkaisijan kanssa. Tällä viikolla vuorossa on Luukas Oja.

Luukas Oja on energinen rockyhtye.

Anne Lainto & Ida Karimaa kommentoivat:

Luukas Oja tekee suoraviivaista ja energistä rokkia, josta tulee etäisesti mieleen PMMP:n alkuaikojen punk-asenne. Muijista-biisissä on räväkkää tee-se-itse -asennetta ja sopivasti hämmennystä herättävä reggaehenkinen C-osa. Tuntuu, että tämä on Luukas Ojan alkuräjähdys ja toivomme, että tällä energialla valloitetaan livelavoja vielä tulevaisuudessa enemmänkin.

Missä bändin perustamisesta sovittiin?

Tehtiin muutama vuosi Luukas Ojaa duona, jolloin taidettiin vain ajautua ”bändiksi”. Oltiin itseasiassa tosi pitkään tosi varmoja siitä, ettei edes oteta ketään muita meidän bändiin. Ajan saatossa musiikki muovautui ja tajuttiin, että homma vaatii muutakin kun kaksi akustista kitaraa ja laulut.

Minkälainen musiikillinen menneisyys teillä on?

Molempien vanhemmilla oli karaokelaitteet ja rokattiin ekana niillä. Ala-asteella alotettiin soittotunnit – Iita kitaran ja Jessica basson. Viidennellä luokalla tavattiin ja puhuttiin että olisi siistiä soittaa bändissä. Perustettiin meidän meidän eka bändi, Deadroses, joka sitten alkoi hiipumaan kun päätettiin peruskoulu Heinävedellä. Seuraava musiikillinen etappi oli musiikin ja ilmaisun linja lukiossa Joensuussa, jonka myötä Luukas Oja lähti syntymään.

Miten kuvailisitte musiikkianne?

Biisit ovat monipuolisia renkutuksia ja kestikin aika kauan löytää se oma juttu kaiken rähinöinnin ja herkistelyn seasta. Parhaiten musaa kuvaa itseensä menevä, pilke silmäkulmassa tehty energinen rokki.

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?

Joka ikinen keikka on sinänsä ollut saavutus. Parhaita juttuja on ne, että joku on ehkä ruvennut itkemään, nauramaan, tai muuten reagoinut kuullessaan musaa. Ehdottomasti myös tämä biisi, musiikkivideo ja niistä tullut palaute ja vastaanotto on ollut ihan mieletön saavutus.

Mitä keikkaa jännititte eniten?

Se kun esitettiin “Muijista” ekaa kertaa. Tiedettiin, että yleisöön oli saapumassa ihminen, jonka toivoimme erityisen paljon kuulevan tämän biisin, jonka reaktio kappaleeseen jännitti hirveästi. Toinen säkeistö taisi olla puoleen väliin asti tehty, joten aamulla piti kirjoittaa toinen puolikas tekstiä.

Mitä ilman ette keikkaile?

Tuntuu että joka keikalta puuttuu aina jotain oleellista: usein unohdetaan jopa kitarapiuhat. Ainoa sama juttu mikä on ollut joka keikalla, on (kornisti) toisemme. <3

Mitä bändiä tai artistia haluaisitte päästä lämppäämään? Miksi?

Vastaus ja perustelut: Juice Leskinen.

Mistä sanoituksesta olette erityisen ylpeitä ja miksi?

Tämäpä onkin vaikea. Meidän tekstit on aika kiinni kontekstissaan, ja tuntuu hassuilta irrallisina muusta biisistä. Jos nyt joku pitää sanoa, niin mennään tällä:

”Kun mun niskaan ei hengitetä
käännän kyljen, kylvän itse sitä,
kerrankin ulos yhdessä kaikki
puoli tuntii ja musta tulee hattivatti.”

Se hetki, kun toi syntyi, tuntui tosi hyvältä. Ne hetket musiikkia tehdessä on parasta.

Jos Muijista soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?

Elokuva olisi omaelämäkerta! Tämä voisi olla siitä tilanteesta kun leikkautuisi kaikki mahdolliset pätkät, joissa kavereiden ja läheisten jo olemassa olevat ja tulevat exät valittaa niille ja meitä vituttaa.

Minkälaisia tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia teillä on?

Haaveilemme siitä, että kappaleet löytäisi kuulijoita ja että ne tuntuisi ihmisissä. Parasta olisi, jos onnistuisi herättämään kuulijoissa jonkin oivalluksen tunteen. Suunnitelmana nyt on kasata keikkasetti kondikseen ja käydä tekemässä ensimmäiset keikat bändin kanssa. Haavepuoli sillä rintamalla on varmaan sama kun aika monella muullakin: Ruisrockin rantalava.