Viulistipari Minna Pensola ja Antti Tikkanen seuraa hämmästyneenä tyttärien etäviulutunteja – Taiteilija koronakeväänä 2020
Tää tuntuu ihan joululta, viulistipariskunta Minna Pensolan ja Antti Tikkasen Emma-tytär totesi ensimmäisen karanteeniviikon jälkeen maaliskuussa 2020. Eri puolilla maailmaa konsertoivan Meta4-kvartetin viulistien kiireet kaikkosivat hetkessä ja keikkailu vaihtui puuhailuun omassa keittiössä. Samalla Minna ja Antti ovat seuranneet hämmästyneinä ja kiitollisina tyttärien viulutunteja, jotka pandemian aikana on pidetty etäopetuksena.
Elämme nyt keväällä 2020 aivan poikkeuksellisia aikoja. Maailmaa koettelee koronapandemia, joka on pysäyttänyt täysin myös koko musiikkielämän. Taiteilijat ja yleisö elävät kodeissaan karanteenin kaltaisissa olosuhteissa.
Kysyimme suomalaisilta muusikoilta, säveltäjiltä, esiintyviltä taiteilijoilta ja kapellimestareilta, miten he viettävät tätä poikkeuksellista kevättä, mitä he suosittelevat kuunneltavaksi juuri nyt ja millaisia terveisiä he haluavat lähettää.
Kun ravintolatkin joutuivat sulkemaan ovensa, kysymme nyt myös miten kukin on löytänyt oman sisäisen kokkinsa, mitä keittiössä syntyy ja minkä reseptin he haluavat jakaa kaikille.
Viulistit Minna Pensola ja Antti Tikkanen vastaavat
Missä vietätte koronakevättä?
Kotona Helsingin Punavuoressa.
Miten koronapandemia on vaikuttanut elämäänne ja töihinne?
Pysäyttävästi, sanan kaikissa merkityksissä.
”Tää tuntuu ihan joululta”, totesi 6-vuotias tyttäremme Emma ensimmäisen poikkeusviikon jälkeen, kun ei kenelläkään ollut mihinkään kiire, leipominen tuntui soveliaalta puuhalta ja yöpuku vaihtui päivän aikana korkeintaan oloasuun.
Tänä vuonna saamme kokeilla perheen intensiivistä yhteiseloa joulun lisäksi myös kesäaikaan - kiitos eri maiden hallitusten meille määräämän ja viisaasti suositteleman kesäloman. Odotuksemme ovat korkealla, olemmehan valmistautuneet koitokseen jo kevätsapatilla. :)
Miten päivänne ovat kuluneet?
Koneiden pysähtymistä maaliskuussa hidasti perheessämme yksi Ylelle tehty viuluduo-nauhoitus sekä Antin poikkeuspääsiäisen Bachin Johannes-passiostriimaus.
Sen jälkeen rytmiä päivään on tuonut 9-vuotiaan Vilma-tyttömme etäkoulu sekä molempien lasten niin ikään etätoteutetut viulu- ja ryhmätunnit, joiden tehoa ja innostavuutta sekä opettajan luovuutta ja omistautuneisuutta olemme seuranneet suuren arvostuksen, hämmästyksen ja kiitollisuuden vallassa.
Aikuisten viulut ovat soineet kotonamme normaalia vähemmän, mutta toimistotyötä toki riittää joka päivälle, kun peruuntuneita projekteja yritetään aikatauluttaa tuleviin kausiin ja vielä peruuntumattomille haetaan kokoontumis- ja matkustusrajoitusten pitkittymisen varalta vaihtoehtoisia toteutustapoja.
Lisäksi työpöydällämme kehkeytyy yhteisprojekti, jonka toteuttamiseen valtavan onnekkaina saimme keväällä työskentelyapurahan.
Mitä puuhailette, silloin kun ette vietä aikaa musiikin parissa?
Minna vastaa
Vuosien takaisten ja tulosta tuottaneiden vauvakuumeiden jälkeen uutta aaltoa ei ole perheessämme havaittu. Viime jouluna kotiimme muutti kuitenkin ”iltatähti”, tytöille pieni karvainen veli, Harri. Harri on hamsteri ja ja lajissaan varmasti suloisin ja sosiaalisin.
Liekö Harrin synnyttämää hoivaviettiä, mutta Antille on ilmestynyt tässä kuussa keittiöön muitakin holhottavia; Julius, Albert ja Reino. He ovat hapanjuuria. Näitä poikia Antti sitten ruokkii päivittäin samalla grammatarkkuudella kuin tyttöjämme tuttipullosta vauvoina, välillä he saavat valohoitoa uunissa ja joskus Antti vie pojat myös saunaan.
Tiedän, että poikkeusolot houkuttelevat useimmissa esiin jänniäkin puolia ja muistan, että meidän kaikkien tulee nyt sietää epämukavuutta, mutta välillä mietin, koska on sopiva aika huolestua.
Antti vastaa
Myönnän, en vielä helmikuussa olisi osannut arvata että sanat emojuuri, pöhinä tai autolyysi valtaisivat niin suuren osan ajatuskapasiteetistani. Haluankin tässä kohti kiittää perhettäni mahdollisuudesta kasvattaa kolme erityyppistä juurta, joilla sitten lapsenlapsenlapsenikin leipänsä kohottavat...snif. Ilokseni kukaan ei ole valittanut näistä joskus ehkä hieman intensiivisiksi yltyvistä toimistani lopputulosta syödessään!
Minna sen sijaan on päässyt kehittämään itsestään suurtalouskeittiövelhon, jonka ruokalistojen suunnittelu ulottuu vähintään kahden päivän verran pidemmälle ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Uusi herkkumme onkin esimerkiksi mannapuuro, koska syömättä jääneestä puurosta saadaan perinteistä (ja herkullista!) Ahvenanmaan pannukakkua.
Sammiokaupalla keitetystä pastasta taas tarjotaan seuraavana päivänä naapureillekin minestronea. Sain viikko sitten korvilleni, kun tein ruokaa vain omalle ruokakunnalle ja yhden aterian tarpeiksi. Jäi kuulemma nälkävelkaa huomiselle. Ja naapurille. Kun tehdään, niin tehdään sitten tarpeeksi (tässäkin lajissa) - vatsat ja pakastin täyteen, unohtamatta ruokahuoltaa myös lähellä asuva, kotiinsa suljettu Risto-pappakin päivittäin.
Sanotaan, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelette, miten maailma muuttuu pandemian jälkeen?
Muutoshavaintoja, -ajatuksia ja -toiveita on tässä vaiheessa varmasti jo meillä kaikilla. Mutta niinkö ihmisen muisti on lyhyt?
Poikkeusolojen kesto vaikuttanee ihmisten mukautumisvauhtiin ja -halukkuuteen, nyt jo nähtävissä olevia positiivisia seurauksia tästä kaikesta tulisi kuitenkin epäilemättä säilyttää. Tämä sanottakoon siitä huolimatta, että meidänkin toimeentulo ja tärkeä osa identiteettiä nojaavat voimakkaasti vapaalle matkustamiselle ja ihmisten halulle fyysisesti kerääntyä yhteisen kokemuksen äärelle - molemmat asioita, joita ensimmäisenä rajoitettiin, ja näillä näkymin vasta viimeisten joukossa sallitaan.
Sen jälkeen, kun ravintolat ovat sulkeneet ovensa, jokainen on joutunut valmistamaan ruokansa itse. Minkä hyväksi havaitsemasi reseptin haluatte jakaa kaikille?
Tässä tuo yllämainittu pannukakkuohje:
Mitä musiikkia suosittelette kuunneltavaksi ruokailun jälkeen?
Meillä syödään illallinen välimerelliseen tapaan verrattain myöhään. Loppuilta menee hampaidenpesua ja yöpuvun vaihtoa paimentaessa (ei toistemme).
Muun valveillaoloajan äänimaisemaamme on hallinnut tyttöjen surutyö tämänvuotisten Euroviisujen perumisesta. Huhtikuussa tutuksi tuli vuoden 2018 viisut, nyt toukokuussa elämämme soundtrack on edennyt viime vuoden hitteihin. Alakoulun ja varhaiskasvatuksen palaaminen lähiopetukseen saanee meidät palaamaan muunkinlaisten soittolistojen ääreen.
Aivan ensimmäiseksi etsimme hakusanalla ’hiljaisuus’...
Katso ja kuuntele
Bach, Johann Sebastian: Johannes-passio BWV 245. Soitinnus Markus Malmgren. Tuomas Katajala, tenori - evankelista, aaria, Aarne Pelkonen, baritoni - Jeesus, aariat, Helena Juntunen, sopraano - aariat, Monica Groop, altto - aariat, Elja Puukko, basso - Pilatus, Pietari, kuoro, Tommi Niskala, tenori - aaria, palvelija, kuoro, Tuuli Lindeberg, sopraano - palvelijatar, kuoro, Eira Karlson, altto - kuoro. Markus Malmgren, urut, soitinnus, Antti Tikkanen, viulu, alttoviulu, Kaisa Kortelainen, huilu, Seidi Palonen, oboe. Kallion kirkko 10.4.2020.
