Englannin kieli osaksi arkisia askareita ja leikkejä

On havaittu, että mitä varhemmin lapsi altistuu vieraan kielen äänteille, sitä laajemmaksi muodostuu lapsen äännekartta ja sitä helpompaa on vielä aikuisenakin tunnistaa erilaisten äänteiden eroavaisuuksia (Peltonen & Huotilainen, 2017). Suomessa onkin päädytty varhentamaan vieraiden kielten opetusta.

Vaikka varsinainen opetus alkaakin vasta koulussa, esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kehotetaan jo ottamaan esille lapsia ympäröivän kielellisen ja kulttuurisen maailman rikkaus. Lasten uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat erinomaista kasvupohjaa vieraan kielen omaksumiselle. Aikuisten etuoikeus on kannustaa ja ohjata lapsia kohti myönteisiä kokemuksia vieraiden kielten maailmassa.

Sanavarasto kasvuun mielikuvien ja huumorin avulla

Uuden kielen opettelu lähtee aina sanavaraston kartuttamisesta. Arkiset tilanteet ja lasta kiinnostavat aihepiirit ovat mainio lähtökohta uusien sanojen opettelulle. Sanat jäävät paremmin mieleen, kun niitä käytetään paljon ja erilaisissa yhteyksissä (Nation, 2001). Mieleenpainamista edesauttaa, jos sanoihin liittyy runsaasti mielikuvia ja jopa tunteita. Hassuttelu, näytteleminen, laulut ja lorut ovatkin parasta apua sanan oppimiseen.

Vierasta kieltä kannattaa napata mukaan arkisiin tilanteisiin ja opetella sanoja suoraan lyhyissä lauseissa. Vaikkapa, kun lapsi on oppinut ruokasanoja, hän voi kertoa “I like carrots” ja kun eläinsanasto karttuu, hän voikin todeta “I like dogs”. Lapsen kiinnostukseen kannattaa vastata, kun hän innostuu kyselemään arkisten tavaroiden ja asioiden englanninkielisiä nimiä. On kuitenkin täysin sallittua ja jopa hyvä kielenoppimisen esimerkki, että aikuinenkaan ei aina tiedä kaikkea valmiiksi. Aikuinen voi mallintaa sanojen merkitysten päättelyä ja tiedon etsintää, kun sitä tehdään yhdessä lapsen kanssa.

Sanojen ymmärtämisestä syvempään käyttötaitoon

Sanojen osaaminen ei ole koskaan joko-tai. Pikemminkin sanan osaamista voi ajatella jatkumona - jossain yhteydessä sana voi tuntua lapsesta tutulta ja jossain toisessa ei. Vaatii myös erilaista osaamista ymmärtää sanan merkitys vihjeiden perusteella kuin käyttää sanaa itse lauseessa ilman apua. Tämän vuoksi on tärkeä harjoitella sanoja monipuolisesti erilaisissa tilanteissa.

On tärkeä huomata, että uuden sanan syvälliseen oppimiseen tarvitaan sanan käyttämistä (Nation, 2001). Jos lapsi kysyy jonkin esineen tai asian nimeä ja sen jälkeen ainoastaan kuuntelee aikuisen vastauksen, merkitys harvoin tarttuu muistiin. Joten, kun annat lapselle vastauksen, voit pyytää samantien häntä toistamaan sanan, voitte yhdessä makustella, miten se ääntyy ja vaikkapa miettiä, tiedättekö jotain vastaavankaltaisia sanoja. Vain sanoja käyttämällä opittu alkaa varmistua ja sanat tulevat osaksi spontaania kielenkäyttöä.

“Osaan uuden sanan - Batman! Ja se bat tarkoittaa lepakkoa.”
“Hienoa! Mikähän toinen eläinsana kuulostaa melkein samalta kuin bat? Ensimmäinen äänne on vain erilainen, ja tämä eläin maukuu.”

Kielen liikennesääntöjen ihmettelyä yhdessä

Jo pienestäkin määrästä uusia vieraan kielen sanoja voi tehdä havaintoja. Lasta saattaa alkaa kiinnostaa miksi papukaija on “a parrot”, mutta joskus se onkin muodossa “parrots”. Entä miksi “minä tykkään” on “I like”, mutta kun sisko pitää jostain, sana muuttuukin muotoon “likes”. Nykyään ajatellaan, että rakenteita tai kielioppia ei tulisi opettaa erillisenä saarekkeena, vaan lapset voivat spontaanisti alkaa kehittää kielitietoa tekemällä havaintoja kielestä (Kalliokoski ja kump., 2015). Kun lapsi kiinnostuu jostain yksityiskohdasta, siihen voi antaa selityksen ja keksiä vaikka yhdessä esimerkkejä, mihin opittua sääntöä voisi soveltaa. Ei myöskään haittaa, mikäli aikuinen ei tiedä vastausta, sitten voidaan yhdessä ihmetellä suomen ja vieraan kielen eroa asiassa.

Toinen lapsia usein ihmetyttävä asia on englannin kielen kirjoitusasu. Englanti on kirjain-äännevastaavuudeltaan hyvin eri tyyppinen kuin suomen kieli, jossa pääsääntöisesti yhtä kirjainta vastaa aina yksi äänne. Jos englantia esitetään lapselle kielen oppimisen varhaisessa vaiheessa kirjoitettuna, käy helposti niin, että lapsi saattaa alkaa soveltaa tuntemiansa suomen kielen sääntöjä englannin kieleen. Tästä seuraa väistämättä hieman hassuja ääntämismuotoja. Lapselle voi kertoa, että englannin kielen lukemiseen ja kirjoittamiseen on erilaisia sääntöjä kuin suomen kieleeen. Siksi kannattaa opetella ensin kuulemaan ja ääntämään englantia hyvin ennen näihin kirjoitussääntöihin perehtymistä.

Käytännössä esimerkiksi tuttu tapa nimetä arjen esineitä vieraan kielen sanalapuin kannattaakin muuttaa muotoon, jossa esineet merkitäänkin pelkällä värilapuilla. Lappuun voidaan yhdessä vaikkapa piirtää jokin muistisääntö sanasta tai vaikka sen alkuäänne. Yhdessä sitten aina lappu kohdatessa voidaan muistella mikä sana oli ilman, että kiinnitetään kielen opettelun alkuvaiheessa liikaa huomiota sanan kirjoitusasuun.

Kohti sujuvaa suullista kielitaitoa

Jotta vierasta kieltä voi oppia puhumaan sujuvasti, tulee puhutun kielen äänteitä pystyä kuulemaan oikein. Äänteiden, ja etenkin suomen kielestä poikkeavien äänteiden, prosessointi voi olla joillekin lapsille haastavaa. Tutkimuksissa on havaittu, että fonologisella työmuistilla, eli sillä, kuinka pystyy pitämään mielessään esimerkiksi juuri kuulemansa vieraan kielen sanan, on yhteyttä suullisen kielitaidon oppimiseen (Miettinen, 2012). Työmuisti on apuväline sanojen siirtämiseen pitkäkestoisempaan muistiin. Myös fonologiset taidot eli sanojen osien tai niiden äännerakenteiden käsittely voi olla haastavaa. Usein lapsilla, joilla on pulmia näillä osa-alueilla, voi näkyä haasteita myös äidinkielen luku- ja kirjoitustaidon alkeiden oppimisessa.

Mikäli lapsen on hankala toistaa kuulemiaan sanoja, kannattaa keskittyä makustelemaan sanan äännerakennetta sekä toistaa sanaa usein ja erilaisissa yhteyksissä. Tuoreen tutkimuksen mukaan (Junttila & Ylinen, 2020) sanat opittiin paremmin, kun harjoitteluun yhdistyi kuvatunnistuksen lisäksi myös sanan ääneen sanominen. Lapsia voi kannustaa pelejä pelatessa tai ohjelmia katsoessa toistamaan sanoja mallin mukaan. Parasta tekemistä vieraan kielen parissa on yhteinen loruttelu ja lauleskelu!

Viisi vinkkiä aikuisille lapsen kielitaipaleen tukemiseen:

1. Tehkää kielen oppimisesta yhteinen matka - aikuisenkaan ei aina tarvitse tietää kaikkia sanoja ja sanontoja vieraalla kielellä. Jo muutaman vieraan kielen sanan hallitseminen on alku kielitaidolle. Kehu ja kannusta lasta pienten askeleiden ottamisesta kielipolulla.

2. Tutustukaa uusiin vieraan kielen sanoihin luontevasti arjessa: numeroita voi opetella hissin nappuloista, värejä eskarimatkalla nähdyistä autoista, hedelmiä ruokakaupan hedelmätiskiltä.

3. Panostakaa alussa suulliseen kielitaitoon, sanojen toistamiseen ja äänteiden makusteluun vaikkapa lorujen ja laulujen avulla. Auta lasta myös tekemään havaintoja kielestä ja kielten eroavaisuuksista.

4. Käyttäkää uusia sanoja monipuolisesti erilaisissa yhteyksissä, hassutelkaa näyttelemällä sanoja ja käyttäkää aisteja apuna. Yhdistelkää opittuja sanoja rohkeasti.

5. Muista antaa lapselle paljon positiivista palautetta onnistumisista ja sinnikkäästä opettelusta. Parasta palautetta on sellainen, joka antaa täsmällistä tietoa lapselle, esimerkiksi "Oletpas oppinut jo monta eläinsanaa! Opit varmasti vielä lisää!" Mukavat yhteiset kokemukset vieraiden kielten parissa kantavat pitkälle.

Materiaalia varhaiskasvatuksen ammattilaisille:

• Land Ahoy! Varhennettua englantia esi- ja alkuopetukseen. Niilo Mäki Instituutti 2019. Saatavilla osoitteesta: http://nmi.fi/landahoy

• Tergujeff, E. & Kautonen, M. 2017. Suullinen kielitaito - Opi, opeta arvioi. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kirjoittajat:

Hanna Pöyliö, KM, on työskennellyt monipuolisesti lasten lukutaitoa tukevien hankkeiden parissa Niilo Mäki Instituutissa. Hän mm. koordinoi kielten varhentamisen kärkihanketta, jossa kehitettiin materiaaleja englannin kielen opetukseen esi- ja alkuopetukseen.
Päivi Poutiainen, FM, työskentelee englanninopettajana. Hänellä on pitkä kokemus alakoulun kielenopetuksesta ja hän on ollut mukana Niilo Mäki Instituutin kielen varhentamisen kärkihankkeessa.

Lähteet:

• Esiopetuksen opetusuunnitelman perusteet. (2014). Opetushallitus.

• Junttila, K., & Ylinen, S. (2020). Intentional Training With Speech Production Supports Children’s Learning the Meanings of Foreign Words: A Comparison of Four Learning Tasks. Frontiers in Psychology, 11. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.01108

• Kalliokoski, J., Kumenius, J., Luukka, M-R., Mustaparta, A-K., Nissilä, L. & Tuomi, M. Kielitiedon opettamisesta. Teoksessa A-K. Mustaparta (toim). Kieli koulun ytimessä - Näkökulmia kielikasvatukseen (s. 40-46). Opetushallitus. Haettu osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/176255_kieli_koulun_ytimessa_nakokulmia_kielikasvatukseen.pdf

• Miettinen, H. (2012). Phonological working memory and L2 knowledge: Finnish children learning English (väitöskirja, Jyväskylän yliopisto). Haettu osoitteesta https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/38386/978-951-39-4825-2.pdf

• Nation, I. S. P. (2001). Learning vocabulary in another language. Cambridge: Cambridge University Press.

• Peltonen, L. & Huotilainen, M. (2017). Tunne aivosi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.