Tuhkimotarinoiden Katjan aforismeja vammasta ja häpeästä

Tuhkimotarinoiden Katjan elämää on varjostanut vamma ja sen tuoma häpeä. "Häpeästä on kasvanut tapa ajatella, turva. En vaadi iteltäni asioita, koska olen tällainen. En ole tavoitellut unelmiani. Olen antanut häpeän vaikuttaa valintoihini ja minäkuvaani. En halua, että häpeä sitoo mua enempää, siksi yritän tietosesti opetella siitä pois", Katja kertoo. Hän on käsitellyt häpeäänsä kirjoittamalla. Tässä Katjan aforismeja.

Jos näkisit kauniin vammaisen,
etkö ajattelisi,
että onpa sääli?
**
Pitäisi pitää itsestään huolta
pitäisi pitää itsestään.
**
Ei se ole epäkohteliaisuutta,
kun en katso sinua silmiin.
Tahdon vain säästää sinut myötähäpeältä.
**
Kauneus on katsojan silmässä
sisäinen kauneus on tärkeintä.
Lohdutuksia luusereille.
**
Luulin olevani valmiimpi matkaan
mutta enhän ollut vielä edes pakannut.
**
Kauneudenhoito
hyvinvointi
laihdutus
ei minulta motivaatio puutu
vaan oikeus.
**
Tavoitteeni on oppia välttämään
välttämiskäyttäytymistä.
**
Kuvittelee olevansa näkymätön
ja ihmettelee kun häntä ei nähdä.
**
Hyvästit häpeälle ovat myös haikeat.
**
Onko meistä lopultakaan kukaan
ehjänä perillä?

Katjalla on spastinen parapareesi eli etenevä alaraajahalvaus. Kyse on perinnöllisestä sairaudesta, joka periytyy 50 prosentin todennäköisyydellä. Suurin suru tällä hetkellä on se, että sairaus on periytynyt myös Katjan kaksostytöille.

Sairauden vuoksi viestit eivät kulje aivoista normaalia tahtia lihaksiin, joten ne eivät toimi yhtä nopeasti tai joustavasti kuin terveellä. Se näkyy lihaskireytenä, heikkoutena ja tasapainovaikeuksina. Katjalla vamma aiheuttaa ennen kaikkea lihasheikkoutta ja voimattomuutta, kipujakin on välillä. Katja ei voi kävellä pitkiä matkoja ja esteet, epätasaisuudet ja portaat ovat hänelle vaikeita. Pahimmillaan sairaus voi johtaa pyörätuoliin.