Helsingin olympialaisten aattona vuonna 1952 valmistui vankityövoimalla rakennettu lentokenttä, josta oli tuleva maamme suurin.
Helsinki oli saanut ensimmäisen lentoasemansa Malmille vuonna 1936. Itse lentäjälegenda Charles Lindbergh oli osallistunut paikan valintaan. Helsinki–Malmi oli valmistuessaan Euroopan modernein lentoasema ja se vihittiin käyttöön vuonna 1938.
1940-luvun lopulle tultaessa Malmin lentoasema oli koneiden nopean kehityksen sekä kentän maaperäongelmien vuoksi käymässä riittämättömäksi kansainväliseen käyttöön. Tieto vuonna 1952 Helsingissä pidettävistä olympialaisista pakotti etsimään uuden paikan kentälle: se päätettiin rakentaa Veromiehen kylään, joka tuolloin kuului Helsingin maalaiskuntaan.
Aluetta alettiin jo rakennusvaiheessa kutsua Seutulan kentäksi, vaikka se ei faktisesti aivan Seutulassa sijainnutkaan. Seutulaan on asemalta kahdeksan kilometrin matka.
Työn tekivät Seutulan työsiirtolan vangit. Täysin valmis kenttä ei olympiakesään mennessä kuitenkaan ollut, mutta "ajokortiton työvoima" paranteli sitä vielä myöhemmin "kun sitä rattiraittiutta ei vain kehittynyt".
Osa kisavieraista näyttääkin saapuneen paikalle kuvissa vilahtavan Malmin lentokentän kautta. Lentomatkailu oli vielä kovin uutta. "Kiinankin pojat" siirtyivät hetkessä "idän hämärästä salaperäisyydestä Pohjolan kesäiseen kirkkauteen!"
Kisojen aikana eivät turhat tullimuodollisuudetkaan asettaneet esteitä matkustajille, sillä vieraiden ei tarvinnut juuri matkalaukkujaan availla.
Helsinki on todellinen olympiakaupunki – urheilujuhla muokkasi pääkaupunkia yllättävän monin tavoin
