Yliampuvilla asuilla huomiota herättänyt Hunajamelonit sekoitti Rockin SM-kisojen pakkaa vuonna 1994. Bändi esitti takavuosien diskohittejä suomeksi ja humoristisella asenteella. Seitsenhenkisen orkesterin musiikilliset esikuvat löytyivät kaikkialta Matti Nykäsen ja Jimi Hendrixin väliltä. Keikoilla bändi näytteli kappaleiden väleissä kuvaelmia Kauniit ja rohkeat -saippuasarjasta.
Satu Mattlar oli Terhi Väisäsen ja Nina Tapion kanssa yksi Hunajamelonien alkuperäislaulajista. Mattlar myös toimitti ja juonsi vuosina 1992 ja 1993 Ylen viihdeohjelmaa Pellit auki. Hunajamelonit pääsikin tekemään ensiesiintymisensä televisiossa juuri ohjelman joulujaksossa 1992. Melonibändin tv-debyyttiä tallennettiin Kaunialan sotavammasairaalassa. Käännösversio hollantilaisesta, Euroviisut 1975 voittaneesta Ding dinge dong -kappaleesta käynnistyy artikkelin yläpuolella.
Vain naisia jäsenikseen kelpuuttaneen yhtyeen ohjelmisto koostui aluksi 1960–70-lukujen käännöskappaleista. Esiintymisasut olivat aikakaudelle yliampuvan uskollisia. Musiikillisesti Hunajamelonit tasapainotteli diskon, popin ja rockin välimaastossa. Bändin idea oli lähtenyt siitä, että kaikki jäsenet soittaisivat jotain muuta kuin omaa instrumenttiaan. Laulajat tosin olivat puhtaasti myös laulajia.
Lopullisesti julkisuuteen Hunajamelonit nousi osallistuttuaan Rockin SM-kilpailuihin vuonna 1994. Cover- ja parodiayhtyeenä pidetty yhtye kiinnosti, koska se pääsi peräti neljänsadan ehdokkaan joukosta finaaliin.
Yllä nähtävän SM-kisojen ennakkokatsauksen lisäksi Yle seurasi Melonien kilpailu-urakkaa bändille kokonaan omistetulla omalla ohjelmalla. Tuota N.Y.T.-ohjelmaa ei tekijänoikeudellisista syistä voida julkaista Elävässä arkistossa. Hunajamelonit sijoittui lopulta rokkikisailussa neljänneksi.
Ensimmäisen pitkäsoittonsa yhtye levytti vuonna 1996. Albumi Hedelmälihaa sisälsi käännösten lisäksi myös bändin omia sävellyksiä. Yksi levyn tunnetuimmista sovituksista on yhdysvaltalaisen The Pointer Sistersin I’m So Excited -hitin käännös Aina vaan sexii. Hunajamelonit esitti kappaleen Lista-ohjelmassa sen levytysvuonna.
"Suomalaisen showbisneksen rankimmin työskentelevä naisryhmä"
Vuonna 1996 yhtyeen jäseninä olivat Satu Mattlar (laulu), Satu Eronen (koskettimet), Satu Taalikainen (rummut), Paula Ojajärvi (basso), Katja Aakkula (laulu), Terhi Väisänen (laulu) ja Hannele Voutilainen (kitara). Yllä kuultavassa radiohaastattelussa toimittaja Gilbert Granholm yrittää keskustella välillä vakavasti seitsikon kanssa näiden harjoitusluolassa.
Neljä opettajaa kaksi opiskelijaa ja yksi laskentaekonomi.
Gilbert Granholm esittelee Hunajamelonit
Haastattelussa "naisbändiläiset" kertovat yhtyeen syntyneen, kun alkuperäisjäsenet tapasivat musiikkileirillä. Parin tunnin harjoittelun (tai ehkä Porin Jazzkadulla heitetyn yhden kappaleen keikan) jälkeen naiset päättivät jatkaa orkesteritoimintaa.
Esikuvikseen meloninaiset mainitsevat ainakin Johanna Raunion, Matti Nykäsen, Kikan, Jimi Hendrixin, Les Paulin ja Dave Lindholmin. Olavi Virta saa myös kehut, vaikka iskelmälegendan tuotanto ei diskoksi hevillä kääntynytkään.
Toimittaja Granholm esittää naisille myös pakollisen poikaystäväkysymyksen, johon ei kuitenkaan saa ennakkokäsitystään tukevaa vastausta.
Hunajamelonit oli osaltaan tukemassa kotimaisten naisartistien ja ennen kaikkea naisbändien esiinmarssia 1990-luvulla. Yhtyeen yliampuvat esiintymisasut ja meikit oli helppo rinnastaa vuonna 1996 aloittaneeseen Mascaraan. Melonien osalta jää kuitenkin epäselväksi oliko yhtenä vaikuttimena niinkään feministinen kannanotto, kuten Mascaralla, vai oliko kyse silkasta hauskanpidosta: bändillä oli tapana esittää keikkalavoilla laulujen välillä kuvaelmia saippuasarja Kauniista ja rohkeista.
Yllä käynnistyvässä haastattelussa he korostavat bändin olleen "eräänlainen terapiaryhmä" sen jäsenille.
Tarharyhmä-yhtyeen riveissä bändiuransa aloittanut Maija Vilkkumaa siirtyi osaksi Hunajameloneita, kun kosketinsoittaja Satu Eronen jäi yhtyeestä tauolle. Vilkkumaa vaihtoi myöhemmin Melonien laulajaksi, mutta jätti bändin vuosituhannen vaihteessa ja keskittyi soolouraansa.
Yläpuolella kuultava kappale Ei haittaa on Vilkkumaan sävellys ja se on tallennettu Helsingin juhlaviikoilla 1997. Levylle kappale päätyi vasta vuonna 2000 omakustannesinglen muodossa.
