"Mikä saa pelimiehen jättämään lähimmäisensä joulupyhien alla ja suuntaamaan risteilylle? Haluaako hän kenties sivistyneesti pelata hieman uhkaa?" Ruotsinlaivalla miteltiin joulukuussa 1990 avopokerin eli sökön Scandinavian Open -turnaus. Suurimmilla panoksilla pelattiin kilpapöytien ulkopuolella.
Eikä tässä pelissä ollut dopingtesteistä tietoakaan, eikä hetken kuluttua opintolainoistakaan.
Toimittaja Juha Granath.
Sökön ensimmäinen pohjoismainen turnaus keräsi laivapöytiin liki sata ottelijaa. Maailman kisat -ohjelman raportissa haastateltu Jorma Mattila arvioi, että Suomesta aktiivipelaajia löytyi ainakin kuusi–seitsemänsataa. Jotkut pelasivat avopokeria myös ammatikseen. Sököä onkin kutsuttu aina Suomen kansallispokeripeliksi.
Peli eteni kierroksittain, kuuden korttihain pöytäkunnilla. Kukin pelaaja sai turnaukseen viisi tuhatta pelimarkkaa käyttöönsä. Peli kulki suomalaisittain tutuin avopokerisäännöin. Jatkoon pääsi kaksi pelaajaa per pöytä.
Pelin valvojien silmien oli pysyttävä sirkeinä, jotta sökö pysyisi rehtinä ja reiluna. Suomessa viina ja kortti on hyvin vaarallinen yhdistelmä.
Turnaukseen osallistui myös sökön hallitseva suomenmestari Jaakko Surujärvi, joka haastattelussa analysoi eroja hyvien ja huonojen pelaajien välillä: ”Lähinnä pelityyli ja se pokerinaama.”
Finaaliin asti edennyt Ari Ylönen arvioi, että parhaimpien pelaajien välisessä sökössä tuurilla oli erittäin suuri merkitys.
Koko turnauksen palkintopotti kohosi 12 500 markkaan. Todella suuret rahat liikkuivat kuitenkin turnauksesta jo tippuneiden pelurien ajanvietepeleissä. Huhuttiin, että joku oli netonnut yön aikana jopa lähes 400 000 markkaa.
