Vuoden 1953 syksyllä valmistunutta kepeää seikkailudraamaa Kuningas kulkureitten on pidetty ohjaaja Roland af Hällströmin välityönä. Fennada-Filmi yhdisti suomalaisten ihannoimaan kulkuriromantiikkaan aineksia Don Juanin tarusta ja Rosvo-Roopen seikkailuista. Takuutuotetta kritisoitiin laskelmallisuudestaan ja elokuvaan suhtauduttiin aikalaisarvioissa nuivasti.
Kuningas kulkureitten on oikeastaan epookki ja se sijoittuu 1800-luvun puolivälin tietämille Krimin sodan aikoihin. Kotiinsa palaava kreivi ja luutnantti Martin von Tandenskiöld (Ekke Hämäläinen) ajaututuu puolustamaan sydämensä valitun Karinin (Raili Mäki) kunniaa, kun tämä joutuu venäläisupseerin ahdistelemaksi. Tappelun myötä Martin joutuu pakenemaan välttääkseen venäläisten vihan.
Elokuvan päätarinassa seurataan Martinia tämän pakomatkalla, ja juoni on oikeastaan nuorukaisen kasvutarina. Kulkurin asun ottanut ja Marttina esittäytyvä kreivi saa oppia kiertolaiselämästä vanhalta kulkuriherralta, josta tulee hänen uskollisin ystävänsä. Episodimaisesti etenevä seikkailu on pullollaan kauniita naisia, ja mukaan mahtuu liki yhtä monta kilpakosijaa tai äkäistä isää. Vastakkaisesta sukupuolesta kisaillaan jopa kaksintaistelemalla (aseina ruoskat).
Martti etenee maaseudulla kukasta kukkaan ja valloituksesta heinälatoon, kunnes elämänoppi menee vihdoin perille ja nuori kreivi löytää itsensä. On aika palauttaa menetetty kunnia ja kantaa tekojensa seuraukset kuin mies.
Ote on merkillisen veltto, innoton ja pintapuolinen
Olavi Veistäjän arvostelua elokuvasta Aamulehdessä 1953
Suomen kansallisfilmografian mukaan elokuvaa kritisoitiin aikalaisarvioissa etenkin näyttelijävalinnoistaan. Ekke Hämäläisessä ei koettu olevan tarpeeksi seksiä kulkurihurmurin saappaisiin. Naisnäyttelijöiden suorituksia pidettiin kautta linjan ilmeettöminä. Anton Soinin tulkitsema vanha kulkuriherra koettiin hahmoista luontevimmaksi.
Kuningas kulkureitten vertautui nopeasti vuoden 1941 suurmenestykseen Kulkurin valssiin. Fennada-Filmin onkin katsottu tavoitelleen juuri Kulkurin valssin saavuttamaa jättipottia vastaavanlaisella tarinalla ja omalla kulkurituotteellaan. Tarinassa on myös selviä yhteneväisyyksiä neljä vuotta aiemmin tehdyn Rosvo-Roopen kanssa.
Kuningas kulkureitten katsottiin jäävän teknisestikin paitsioon. Tarinaa pidettiin venytettynä ja käsikirjoitusta liiankin epäuskottavana. Aikalaiskriitikot tosin havaitsivat elokuvalla olleen edellytyksiä kelvolliseen parodiaan kulkuriromantiikan puhkikalutusta tarustosta. Elokuvantekijöiltä ei kuitenkaan löytynyt kylliksi rohkeutta tämän toteutukseen.
Elokuva sai osakseen uudentyyppistä kunniaa, kun sen alkuperäinen juliste valittiin Suomen Filmikamari ry:n kautta aikain ensimmäisen elokuvajulistekilpailun voittajaksi.
Lähteitä: Suomen kansallisfilmografia 5
