Ville Salmisen vuonna 1953 ohjaama musiikkikomedia toi Grimmin klassikkosadun kotoisaan koskimaisemaan. Tässä versiossa oli juoni kuitenkin sivuosassa: tärkeintä oli, että elokuva tuotti katsojalleen hyvää mieltä. Siinä se onnistui, sillä terävin aikalaiskritiikki koski lähinnä liiallista "säärtensätkyttelyä" ja Nuhanenän aivastelua.
Ville Salmisella (1908-1992) oli vuonna 1953 jo pitkä elokuvaura takanaan. Hän oli aloittanut parikymmentä vuotta aiemmin Suomi-Filmissä lavastajana ja päätynyt siellä myös näyttelemään. Vuonna 1947 hän oli siirtynyt Suomen Filmiteollisuuteen ja alkanut myös ohjata. Lumikki ja 7 jätkää oli hänen ensimmäinen Fennada-ohjauksensa.
Idean Lumikista ja seitsemästä supisuomalaisesta tukkijätkästä Salminen sai iskelmäsanoittaja Lauri Jauhiaiselta. Ohjauksen ja lavastuksen lisäksi Salminen myös käsikirjoitti elokuvan. Hän rakensi elokuvan musikaalin, farssin ja romantiikan aineksista.
Salminen tarjosi elokuvan naispääosaa ensin Airi Uitolle, mutta tämä kieltäytyi. Salminen teki kuitenkin pian varsinaisen löydön, kun Lumikin roolin otti vastaan uusi elokuvakasvo, saman kevään ylioppilas Raili Mäki. Mäki oli näytellyt 11-vuotiaasta lähtien Turun lapsiteatterin jokavuotisessa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -näytelmässä, missä myös Salminen oli hänet nähnyt.
Musiikin sävelsi George de Godzinsky, laulujen sanat olivat Jauhiaisen käsialaa. Tukkijätkien laulut esitti Souvaripojat, elokuvaa varten koottu kuusimiehinen lauluyhtye.
Raili Mäki ihastutti ja Nuhanenä kyllästytti
Aikalaisarvioissa elokuva sai kahtalaisen vastaanoton. Hyväntuulisuutta kiitettiin ja käsikirjoitusta pidettiin melko näppäränä, mutta aiheen toteutus jätti monelle jossittelun varaa.
"Tarina on herttaisen viaton, kauttaaltaan hilpeähenkinen ja juuri sopivasti kiltti – 'heppoisa' koko ajan niin, että jopa paatuneempikin taitaa sulaa lähes satutunnelmiin." (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat)
"Voiko yleisöä enää yrittää naurattaa mauttomammin ja tökerömmin?" (Olavi Veistäjä, Aamulehti)
"Tästä laulu- ja musiikkielokuvasta olisi saattanut sukeutua suorastaan lajinsa helmi, jos käsikirjoitusta tehtäessä olisi nähty hieman enemmän vaivaa." (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti)
"Käsikirjoituksen tekijältä on mielikuvituksen lento lopahtanut filmin nimeen." (Fakir, Ylioppilaslehti)
"Ville Salmisen ohjaus on luistavaa ja reipasta." (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat)
Osa kriitikoista totesi ohjaajan vain vedonneen suomalaiseen kansanhuumoriin. Todettiin myös, että huumori tuntuu välistä "liiaksi hartiavoimin tehdyltä."
Raili Mäki sen sijaan yllätti iloisesti monet arvostelijat, joskin hänen puheilmaisustaan löydettiin parantamisen varaa. Myös Pentti Irjalan Nuhanenän jatkuvat aivastelut koettiin ikävystyttäviksi.
Unto Kumpulaisen kuvausta kiitettiin samoin kuin de Godzinskyn musiikkia. Leikkausvaiheeseen olisi kaivattu tarkkuutta, sillä laulujen huulisynkka ei useinkaan aivan täsmännyt. Myös tanssikohtaukset herättivät huomiota. Osa kriitikoista kiitti runsasta liikunnallisuutta, osaa se ärsytti.
"Filmin rasittavin puoli on kerrasta toiseen toistuva säärtensätkyttely." (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa)
Elokuvatutkijoista Peter von Bagh luonnehti Lumikkia "hengettömäksi musikaaliksi". Von Baghin vuonna 1993 koostamassa dokumentissa hän kuitenkin haastatteli Ville Salmista ja Raili Mäkeä Lumikin teosta ja sai vastauksekseen hyviä muistoja. Haastattelut ovat katsottavissa Fennadan tarina -dokumentin toisessa osassa Farssia ja klassista.
Klikkaamalla kuvaa voit ladata itsellesi Lumikki ja 7 jätkää -elokuvan julisteen.
Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Otava 2005.
Suomen kansallisfilmografia, osa 5 (vuodet 1953–1956).
