Suomalaiset taistelijat Ukrainassa

DONETSKIN ALUE/ KIOVA Ammukset kilahtelevat tauluihin ja kirosanat lentelevät, kun englantia puhuvat sotilaat juoksentelevat pitkin sotaharjoituskenttää Itä-Ukrainassa. Adrenaliinin voi melkein haistaa.

Harjoituksen taustalla soi vanha italialainen partisaanilaulu.

Joukkoa komentaa mies, joka käyttää taistelunimeä Finn. Hän puhuu suomea ruotsalaisella korostuksella, sillä hän on varttunut Ruotsissa.

Finn on taistellut Ukrainassa jo kolme vuotta. Asepalveluksensa hän suoritti Suomessa Porin prikaatissa.

– Ei voi antaa Venäjän tehdä, mitä se haluaa. Oli aika näyttää, että nyt riittää, Finn sanoo.

Aiemmin hitsaajana työskennellyt Finn järkyttyi aikoinaan lukiessaan uutisia Butšasta ja Mariupolista. Päätös lähteä Ukrainaan syntyi nopeasti.

Finn paljastaa videolla haaveensa liittyen suomalaisiin ja Ukrainan armeijaan:

Finn kertoo olleensa mukana monissa uutisistakin tutuiksi tulleissa taisteluissa, kuten Ukrainan vastahyökkäyksessä Etelä-Ukrainassa kesällä 2023.

– Meidän ryhmä oli yksi ensimmäisistä, jotka lähtivät hyökkäämään. Se oli hirveän vaikea paikka. Miinoja oli kaikkialla, Finn muistelee.

Moni Finnin taistelutovereista on kuollut. Hän oli itsekin vähällä päästä hengestään jouduttuaan tykistön tulitukseen Bahmutin taisteluissa. Sairaalassa tuli vietettyä monta kuukautta, eikä kuulo ole palannut täysin toiseen korvaan.

– Komennossani on kuollut neljä miestä. Minusta olisi väärin pakata kamppeet ja sanoa, että tämä oli tässä nyt, Finn sanoo.

Rintamalle jo toisen kerran

Viisisataa kilometriä lännempänä pienet Ukrainan liput liehuvat vieri vieressä. Päivä on aurinkoinen Maidanin aukiolla Kiovan keskustassa.

Ukrainalaiset alkoivat asetella lippuja Maidanille kuolleiden sotilaiden muistoksi sodan alkuvaiheessa. Lippujen sekaan on ilmestynyt yhä enemmän ulkomaisia lippuja, myös Suomen lippuja.

Toinen Ylen tapaama suomalaissotilas tökkää uuden Suomen lipun lippumereen. Hänellä on mukanaan ote kaatuneen suomalaistoverinsa päiväkirjasta, ja sen hän nyt lukee:

– Rauhanomaisten kansojen kuuluu nyt nousta seisomaan ja tehdä selväksi, ettemme anna tämän jatkua. Johonkin se raja on vedettävä. Minulle se on tässä. Maailmankaikkeus katselkoon kulkuani hyväntahtoisesti.

Sotatoveri kuoli viime vuonna.

– Kaveri oli romantikko, suomalaissotilas sanoo ja ihmettelee, miten tämä päätyi Ukrainaan taistelemaan.

Kutsumme Kiovassa tapaamaamme sotilasta Mikoksi tässä jutussa. Mikko ei ole hänen oikea nimensä. Oikea nimi on Ylen tiedossa, mutta turvallisuussyistä Yle ei kerro sitä.

Mikko on juuri lähdössä Ukrainan rintamalle jo toistamiseen.

– On aika kuumottavaa, kun näkee tämän lippujen määrän, Mikko sanoo katsellessaan valtavaa lippumerta.

Mikko taisteli Ukrainassa puolisen vuotta viime vuonna. Kokemus päättyi kaoottisesti, ja Mikko pakkasi tavaransa ja lähti Suomeen. Muutaman kuukauden päästä hän päätti kuitenkin palata.

Huoli Suomen puolustuskyvystä

Euroopan poliitikot ovat korostaneet, että sota Ukrainassa ei ole vain Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti, vaan että Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta.

Mikon mukaan kaikki eivät edelleenkään ymmärrä sitä.

Mikko lähettää videolla painavan viestin suomalaisille ja muille eurooppalaisille:

Sekä Mikko että Finn kokevat taistelevansa Ukrainassa myös Suomen puolesta. Kumpikaan ei usko, että sota loppuu pian.

Mikko kertoo, ettei hänellä ole mitään henkilökohtaista venäläisiä vastaan ja että hänellä on myös venäläisiä ystäviä.

– Osa heistä tietää, että olen käynyt täällä. Se ei ole vaikuttanut ystävyyssuhteisiimme, Mikko sanoo.

Mikon mukaan vain Ukrainasta saa sellaista taistelukokemusta, jota tarvittaisiin Suomessa, jos Venäjä hyökkäisi. Sodankäynti on muuttunut oleellisesti droonien myötä, hän sanoo.

Mikko uskoo Suomen puolustusvoimien koulutuksen olevan pahasti vanhentunutta.

– Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen nyt, Suomi olisi pulassa. Ensivaiheen tappiot olisivat katastrofaaliset, Mikko väittää.

Mikon mukaan Suomessa ei ymmärretä, kuinka paljon taistelukentällä käytetään drooneja.

Jokaiseen autoon ja jopa yksittäisiin jalkaväen sotilaisiin Ukrainassa on kiinnitetty elektronisen häirinnän järjestelmä, jolla pyritään estämään vihollisen droonit, hän huomauttaa. Mikon mukaan Suomella ei ainakaan vähän aikaa sitten ollut elektronisen häirinnän laitteita.

– Ollaan tilanteessa, että jalkaväellä ei ole mitään keinoa suojautua drooneilta. Niitä on venäläisillä niin paljon, että he voivat vapaasti valita, kenet tappavat, Mikko sanoo.

Yle pyysi Puolustusvoimia kommentoimaan suomalaissotilaiden väitteitä. Näin Puolustusvoimat vastasi:

Puolustusvoimat seuraa tiiviisti Ukrainan sodan tapahtumia mukaan lukien tekniikan, taktiikan ja menetelmien kehittymistä. Puolustusvoimat kehittää omaa suorituskykyään ja osaamistaan jatkuvasti vastaamaan uhkaympäristön vaatimuksia.

Myös Finn sanoo, että moni Suomen asepalveluksessa opituista asioista ei enää toimi. Hänellä on drooneista sama sanoma kuin Mikolla:

– Kukaan ei näytä ymmärtävän droonien valtavaa määrää täällä.

Myös Finn uskoo, että Suomessa – kuten missä tahansa muussakin maassa – tulisi Venäjän hyökätessä alkuun raskaita tappioita.

Tuen puute painaa

Ulkoministeriön ja Supon mukaan Ukrainassa on taistellut yhteensä noin sata suomalaista viimeisen kolmen vuoden aikana. Sotilaat ovat Ukrainan asevoimien palveluksessa ja saavat palkan Ukrainasta. Suomalaisilla sotilailla ei siis ole Suomessa virallista statusta tai tukipalveluita sotakokemustensa jälkeen.

Mikko kertoo olleensa tyhjän päällä Suomessa ensimmäisen sotareissunsa jälkeen.

– En osannut käsitellä tapahtunutta. En nukkunut öisin, ja olin helvetin kiukkuinen koko ajan, Mikko sanoo.

Finn puolestaan kertoo suomalaisen taistelutoverin kuoleman olleen hänelle kova paikka.

– En tiedä, onko minusta tullut vähän tunnoton. Kun joku kuolee, niin sanon vain radioon ”yksi 200”, Finn sanoo.

Numerot 200 ja 300 ovat Ukrainan ja Venäjän armeijoiden käyttämää koodikieltä. 200 viittaa kaatuneeseen ja 300 haavoittuneeseen sotilaaseen.

Mikko kiittelee suomalaisia sotilaita Ukrainassa auttavaa Your Finnish Friends -yhdistystä.

– Se on meille elämänlanka. Olen saanut yhdistykseltä enemmän tavaraa kuin Ukrainan armeijalta, Mikko sanoo.

Mikko arvostelee sitä, ettei Suomen rahankeräyslupa salli rahan keräämistä Ukrainan armeijalle ja sotilaille.

Asia on herättänyt keskustelua Suomessa. Eduskunnan Ukraina-ystävyysryhmä teki aloitteen lain muuttamiseksi vuoden alussa. Turun Sanomien mukaan jo yli sata kansanedustajaa yli puoluerajojen kannattaa lain muutosta.

Mikon mielestä koko keskustelu aiheesta on kummallista.

– Miten se, että sodimme täällä Suomen ja Euroopan etujen puolesta, ei ole yleishyödyllistä toimintaa? Mikko ihmettelee.

Hänen mukaansa kyse on lopulta sotilaiden turvallisuudesta. Ukrainan armeijan palkoilla ei pysty kustantamaan tarvittavia välineitä.