Kaakkois-Aasiassa Myanmarissa buddhalaisten ja rohingya-kansan muslimien välillä kyteneet ongelmat purkautuivat vuonna 2012 vainoksi, jonka seurauksena rohingyat eristettiin pakolaisleireihin ja aidattuihin kyliin vailla toivoa normaalista elämästä. Toimittaja Kirsi Crowleyn pysäyttävä reportaasi Myanmarista nähtiin Ajankohtaisessa kakkosessa huhtikuussa 2015.
Reportaasi alkaa Myanmarin länsirannikolta Rakhinen osavaltiosta Sittwen kaupungista, jonka katukuvasta rohingyat ovat kadonneet ja moskeijat naulattu kiinni. Rakhinessa asui ennen 800 000 rohingyaa, mutta enää heitä ei näe.
Toimittaja Crowley kuvailee pinnan alla kytevää tunnelmaa tulivuoreksi, joka odottaa purkautumistaan. Rohingyat on eristetty pakolaisleirihin ja aidattuihin kyliin, joissa ei ole mahdollista elää normaalia elämää, saatika hankkia koulutusta tai toimeentuloa. Heillä ei ole kansalaisuutta eikä henkilökorttia, joka oikeuttaisi liikkumaan alueen ulkopuolella. Ilman kansainvälisten apujärjestöjen ruoka-apua he nääntyisivät nälkään.
Tämän tyynen arjen pinnan alla kuplii etninen viha ja epäluulo kahden yhteisön välillä.
Kirsi Crowley
Sittwen kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa pakolaisleirissä asuu 11 000 rohingya-muslimia. Apujärjestöjen varassa toimivassa koulussa lapset opettelevat lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. 11-vuotias Hla Hla Win on yksi koulun oppilaista. Tosin ei enää kauaa, sillä 12 ikävuoden jälkeen pakolaisleirillä ei ole tarjota lapsille enää mitään, ylempää koulutusta ei ole.
Hla Hlan perheen koti poltettiin yli kaksi vuotta sitten, kun buddhalaiset ajoivat rohingya-muslimit leireihin. Hän kertoo kaipaavansa ystäviään ja tavallista elämää kotona.
Väkivaltaisuudet saivat alkunsa Myanmarissa vuonna 2012, kun kolmen muslimin syytettiin raiskanneen buddhalaisen naisen. Buddhalaiset surmasivat kostoksi kymmenen muslimimiestä. Seurasi yhteenottoja, joissa sai surmansa 300 ihmistä, 10 000 taloa poltettiin ja yli 140 000 ihmistä joutui kodittomaksi, suurin osa heistä muslimeja.
20-vuotias Myint Myint Than kertoo muistavansa sen illan hyvin. "Meidän täytyi paeta kuin karja, emme saaneet mukaamme kuin päällämme olevat vaatteet."
Myint Myint Than asuu pakolaisleirillä rakennuksessa, jossa on kaksi huonetta ja yhteensä 12 asukasta. Moni hänen ikäisensä on ainoana pakokeinona lähtenyt ihmiskauppiaiden mukana laivalla pois ja kuollut matkalle.
Rohingyojen huonon aseman taustalla ovat moninaiset poliittiset ja alueelliset syyt.
"Buddhalaiset eivät ole suvainneet muslimeita siitä saakka, kun Britannian siirtomaavalta toi heitä töihin ja sotilaiksi. Muslimeita väitetään yhä banghadeshilaisiksi, Bangladesh taas ei hyväksy myöskään heitä, joten muslimeilla ei ole minkään maan kansalaisuutta", reportaasissa kerrotaan.
Epäluuloisuus ja rasismi ovat saaneet kyteä Myanmarissa jo sukupolvien ajan ja vainosta on tullut yleisesti hyväksyttyä. Buddhalainen Ukgaw Aye, toteaa haastattelussa ykskantaan, että muslimit terrorisoivat sekä juonittelevat ja raiskaavat buddhalaisia. "Sen takia emme uskalla elää yhdessä heidän kanssaan", hän sanoo.
Kotinsa ja yrityksensä menettänyt kauppias Mamad Taw Yo sen sijaan uskoo ja toivoo muslimien ja buddhalaisten yhteiselon vielä onnistuvan.
Toive ei ole vielä toteutunut, vaan tilanne on parissa vuodessa pahentunut entisestään. Vuoden 2017 syksyllä YK:n ihmisoikeuskomissaari totesi, että Myanmarissa on meneillään etninen puhdistus. Tilanteen arvioimista vaikeuttaa se, ettei maahan päästetä ihmisoikeustarkkailijoita.
