Lemmikinomistajan vaikein tilanne on silloin, kun pitää päättää rakkaan perheenjäsenen elämästä ja kuolemasta. Kun omistajalla on tunteet pinnassa on tärkeää, että eläinlääkäri tarjoaa tukea oikeaan päätökseen.
Päivä alkoi tavallisesti. Hirsikankaan perheen koirat puuhastelivat kotona normaaliin tapaan. Joukossa hääri myös pondenco-rotuinen Pippa.
Puolenpäivän aikaan ruoka ei yllättäen pysynyt Pipan sisällä ja koira oksensi muutaman kerran. Koiran omistaja Kati Hirsikangas ei silti huolestunut – koirathan nyt välillä oksentelevat.
Pian Pipan tilanne kuitenkin heikkeni. Koira ripuloi verta ja oksentelu lisääntyi. Mikään ei pysynyt koiran sisällä.
Parin tunnin kuluttua oireiden alkamisesta Kati otti yhteyden tuttuun eläinlääkäriin.
– Se oli hirveä tilanne jo pelkästään siksi, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Kun pääsimme eläinklinikalle Pippaa ryhdyttiin heti nesteyttämään, koska elimistö oli jo kuivunut.
Tiputuksessa Pipan tilaa seurattiin erilaisin testein. Tilanne oli huolestuttava.
Haluatko siirtää Pipan Viikin teho-osastolle vai tehdäänkö eutanasia?
Kun neljä tuntia oli kulunut, tuttu eläinlääkäri esitti kysymyksen, jonka Hirsikangas olisi halunnut jättää kuulematta: haluatko siirtää Pipan Viikin teho-osastolle vai tehdäänkö eutanasia?
– Olo oli epäuskoinen ja epätoivoinen. En ollut ehtinyt varautumaan tälläiseen tilanteeseen. Pelotti tosi paljon. Soitin jo kotiinkin, että Pippa ei välttämättä tule takaisin, muistelee Hirsikangas.
Juuri näissä tilanteissa eläinlääkärin rooli on korvaamaton. Eläinlääkäri Mari Vainionpää tukee omistajia vaikeiden päätösten edessä. Se on tärkeä osa työnkuvaa.
Hän kertoo, mikä on eläimen todellinen tilanne, mikä siihen on johtanut ja mitä sille voidaan tehdä.
– Eläin on perheenjäsen ja sen sairastuminen on kova paikka. Vakavissa tilanteissa kerron omistajalle suoraan mikä on tilanne.
Eläinlääkärin velvollisuus on muistuttaa omistajaa siitä, että eläimen täytyy voida hyvin.
– Jos eläimen elämä ei ole enää hyvää, on vaihtoehtona eutanasia.
Faktat auttavat omistajaa päätöksenteossa
Siinä tilanteessa oli myös Kati Hirsikangas, kun Pipan arvot eivät kohentuneet ja aikaa kului. Hirsikangas oli tunnemyrskyn vallassa. Ilman eläinlääkärin henkistä tukea ja faktoja hän ei olisi pystynyt päätöksentekoon.
– Itkin maassa, kun Pippa makasi tiputuksessa. Pelkäsin, että lähden täältä tyhjän remmin kanssa kotiin. Siinä tilanteessa auttoi, että tuttu eläinlääkäri kertoi mistä taudista on kyse. Vaikka olin järkyttynyt, sain pohjaa tehdä päätöksen hoidosta.
Eläinlääkäri arvioi, että Pipan mahdollisuudet selvitä elossa tehohoidosta olivat lääkärin mukaan 50/50.
Itkin maassa, kun Pippa makasi tiputuksessa.
Kati pääti kokeilla tehohoitoa, vaikka se maksaisikin paljon. Pippa siirrettiin eläinlääkäriasemalta ympärivuorokautiseen tarkkailuun Viikin teho-osastolle.
– Valvoin koko yön kotona ja odotin tuloksia. Seuraavana päivänä tuli soitto Viikistä, että eläin voi hyvin.
Selvisi, että Pipalla oli akuutti suolistotulehdus, mikä aiheutti oksentelua ja ripulia. Koira sai hoitoa ja toipui ennalleen.
Tilanteesta on nyt kulunut nyt pari vuotta. Kati on edelleen kiitollinen Pipan hoidosta eläinlääkäriaseman tutulle henkilökunnalle.
– Aina auttaa paljon, jos on tuttu eläinlääkäri, jonne voi mennä missä tilanteessa tahansa. Tutut henkilöt tietävät miten ottaa vastaan ja kuinka tukea parhaiten.
Myös silloin, kun lopputulos ei ole hyvä.
Eläinlääkäriopiskelijoiden elämästä kertova Kandit -ohjelma Yle Areenassa ja TV1:lla tiistaisin klo 20.
