Taloudellisen väkivallan tekijä kontrolloi uhriaan ja pakottaa tämän mukautumaan oikkuihinsa. Niin naiset kuin miehetkin voivat joutua taloudellisen väkivallan kohteeksi parisuhteissaan.
Taloudellinen väkivalta on yksi henkisen väkivallan muoto. Kuten väkivalta ylipäänsä, se loukkaa ihmisen koskemattomuutta ja riistää tältä päätäntävaltaa omaan elämäänsä.
Taloudellinen väkivalta kohdistuu uhrin rahankäyttöön ja tämän omaisuuteen. Käytännössä se on monenlaista: käytetään toisen rahoja ilman lupaa, tuhotaan toisen omaisuutta, tehdään toiseen vaikuttavia isoja taloudellisia päätöksiä kysymättä toiselta tai pakotetaan toinen tekemään tälle epäedullisia sopimuksia tai taloudellisia tekoja.
– Siihen voi liittyä myös fyysistä väkivaltaa: pahoinpidellään toinen niin pahaan kuntoon, ettei hän voi mennä ruhjotun näköisenä vaikkapa asiakaspalvelutöihin, sanoo Naisten Linjan toiminnanjohtaja Kaisa Åberg.
Keräsimme viisi esimerkkiä naisilta, jotka olivat kokeneet pari- tai lähisuhteissaan taloudellista väkivaltaa. Asiaa on tutkittu vielä melko vähän, mutta myös miehet joutuvat taloudellisen väkivallan uhreiksi.
Perheen sisällä eri elintaso
“Olimme keskiluokkainen perhe, mutta puolisoni tienasi minua huomattavasti enemmän. Hän halusi kuitenkin elää todella säästellen, tosin suoden itselleen erivapauksia kalliiseen autoon ja pukuun. Lasten vaatteet, perheen huvitukset kuten leffat tai hoplopit maksettiin minun rahapussistani. Lopulta tilanne oli hullu. Minä ja lapset kuljimme kirppisvaatteissa. Loppukuusta ei ollut varaa käydä työpaikkalounaalla, kun kaikki rahat menivät kodin hoitamiseen ja lapsiin. Samaan aikaan mies huristeli Mersulla kalliissa Bossin puvussa – syyllistäen minua, että syötin lapsille suklaavanukkaat jälkiruoaksi. Miehellä oli omat rahat, minun rahat olivat yhteiset.”
– Saattaa olla yllättävää, ettei taloudellisella väkivallalla ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuinka varakas pariskunta on, Åberg sanoo.
Jos suhteessa on henkistä väkivaltaa, kontrollointi ulottuu usein myös taloudelliselle puolelle. Uhri voi olla jopa varakkaampi kuin tekijä, mutta hänen pitää tilittää jatkuvasti ostokset toiselle tai hän saa kärsiä seuraukset. Åberg on huomannut, että taloudellisissa väkivaltatilanteissa on tyypillistä, että toisella on omat rahat ja toisen rahoja käytetään yhdessä ilman, että asiasta pystytään neuvottelemaan normaalisti ilman mykkäkoulua tai pelottelua.
– Perheen sisällä saatetaan päätyä kaksoisstandardeihin. Lasten vanukkaiden syömistä vahdataan, vaikka rahaa riittää omaan käyttöön.
Avioliittolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten avioliitossa tuloja pitäisi tasata, mikäli ne ovat hyvin erilaiset. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan lähde hakemaan taloudellisen tilanteen tasaamista oikeusteitse.
Taloudellinen tilanne muuttui, mutta rahanjako ei
”Saimme lapsen, mutta meillä ei ollut säästöjä ja palkkani oli ollut ennen pieni. Mies ei suostunut yhteiseen tiliin, vaan halusi, että maksamme kaiken puoliksi, kuten 400 euron hoitovastikkeen. Elämästä tuli hirmu nöyryyttävää, sillä minulla ei ollut varaa mihinkään. Lopulta lähdin erossa ilman mitään – vain lapsen syöttötuoli ja sänky mukanani, sillä kaikki muu oli miehen ostamaa. Onneksi toimeentulotuki ja ystävät auttoivat.”
– Valitettavasti usein juuri sellaisissa muutoskohdissa, joiden pitäisi olla elämän onnellisimpia ja parhaita aikoja, väkivalan riski nousee, Åberg sanoo.
Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi yhteen muuttaminen, naimisiin meneminen ja lapsen syntymä sitouttavat ihmisiä suhteeseen, jolloin lähteminen on vaikeampaa. Näin ollen toisella on mahdollisuus kohdella toista huonommin ilman, että siitä tulee seurauksia.
– Ei kukaan käyttäydy ensitreffeillä huonosti, mutta kun asutaan yhdessä ja suhteessa on syvempiä tunteita, on vaikeampi lähteä.
Vaikka suhteessa ei olisi väkivaltaa, lastenhoidon kustannukset eivät jakaudu Suomessa vielä tasaisesti. Se, että lähtisi lapsen kanssa yksinhuoltajaksi tuntuu hyvin vaikealta.
Väkivallan kokeminen vaikuttaa uhrin itseluottamukseen ja voimavaroihin, mikä tekee suhteesta lähtemisen entistä hankalammaksi.
Isä hallitsi aikuisen tyttärensä tilejä
”Olin opiskelijana töissä isäni perheyrityksessä. Hän kontrolloi tilejäni ja saattoi ostaa minun puolestani jotain ”lahjaksi” minulle, mutta laittoi minut sitten kuitenkin maksamaan lahjan työnteolla niin, että tein töitä ilman palkkaa. En oppinut ollenkaan käyttämään itse rahojani. Kun isä sitten yhtäkkiä kuoli, minulla meni muutama vuosi saada omat raha-asiat haltuun.”
– Tässäkin tapauksessa näkee valtasuhteen, joka kahden ihmisen välille on muodostunut. Luultavasti kontrolloinnin historia on pitkä, ja siksi sitä on vaikea muuttaa, vaikka tilanne on ollut selvästi epäreilu ja suorastaan laiton.
Myös parisuhteissa törmää siihen, että puoliso hallinnoi kaikkia toisen tilejä ja verkkopankkia. Jos toinen päättää kaikesta, toinen joutuu suhteessa lapsen asemaan.
– Usein väkivallan tekijät verhoavat toimintansa huolenpitoon ja siihen, ettei toisen tarvitse vaivata pientä päätänsä talousasioilla.
Todellisuudessa jokaisen on hyvä tietää omat tulonsa ja menonsa, jottei joudu tyhjän päälle vaikkapa erotessa tai jos toiselle käy jotain.
– Joskus avioerotilanteissa paljastuu se, kuinka epäedullisia sopimuksia toinen on joko tietoa pimittämällä tai painostamalla saanut toisen tekemään. Tällaisilla voi olla vaikutusta pitkään avioeron jälkeenkin, jos on liiton aikana joutunut laittamaan nimensä itselleen vahingolliseen sopimukseen.
Ylipäänsä parisuhteissa pitäisi alusta alkaen puhua rahasta eikä kuvitella, että vaikkapa palkka on niin yksityisasia, ettei puolison kuulu tietää sitä.
Puoliso maksatti peli- ja alkoholiongelmansa
”Ex-puolisollani oli sekä peli- että alkoholiongelma, joihin hän käytti kaikki rahansa. Minun vastuulle jäi kahden ihmiset talouden pyörittäminen. Hänellä oli myös tapana ’lainata’ isoihin ostoksiin minulta rahaa ja jättää velka kokonaan maksamatta tai väittää, että oli maksanut velan käteisellä. Riehuessaan väkivaltaisena hän hajotti tavaroita – ei kuitenkaan koskaan omiaan. En saanut koskaan säästettyä mihinkään. Monenlaiset hälytyskellot soivat suhteen aikana, mutta halusin ummistaa niiltä kaikilta korvani.”
Åberg tunnistaa tilanteen, jossa väkivallan uhri ei halua huomata joutuneensa taloudellisen väkivallan kohteeksi.
– Väkivaltaa ei kuitenkaan voi kokea ilman, että siitä on seurauksia. On hirveän kuluttavaa, jos joutuu olemaan koko ajan varuillaan tai miettimään, uskaltaako ostaa hedelmiä ruokakaupasta.
Väkivallan kokijat vääntyvät ties mille mutkille, jotta heidän ei tarvitsisi kokea väkivaltaa jatkossa. Todellisuudessa kaikessa väkivallassa haaste on se, ettei uhri juuri pysty vaikuttamaan siihen, vaan on tekijän vastuulla tunnistaa oman toimintansa haitallisuus ja seuraukset sekä hakea siihen apua.
Entinen puoliso kiristää elatusmaksuilla
”Exäni on maksanut elatusmaksut viimeisen viiden vuoden ajan aina myöhässä. Eron aikana hän kiristi minua lastenvalvojan edessä hyväksymään minimielatusmaksut. Jouduin silti aina erikseen anelemaan niitä häneltä – nyt ne ovat jälleen kaksi kuukautta myöhässä.”
Väkivalta, myös taloudellinen, voi jatkua erosta huolimatta erityisesti silloin, jos entistä paria yhdistää jokin linkki, kuten lapset.
– Jos suhteessa on ollut väkivaltaa ja toisella on puolisoon henkinen niskalenkki, niin usein sopimukset esimerkiksi lastenvalvojan edessä tehdään aika nopeasti. Lastenvalvoja ei välttämättä tunnista, ettei toinen todellisuudessa suostunut vapaaehtoisesti sopimukseen.
Åberg sanoo, että väkivaltaisissa suhteissa apua ei kannattaisi hakea esimerkiksi pariterapiasta, vaan erikseen. Usein nimittäin suhdetta dominoiva henkilö dominoi myös tilannetta terapeutin vastaanotolla, eikä toinen uskalla sanoa seuraamusten pelossa mielipiteitään. Tästä syystä kokijan ja tekijän pitäisi saada puhua erikseen.
– Henkisen väkivallan uhrit kaipaavat keskusteluapua, jossa he saavat vahvistusta omalle päätäntävallalleen ja rajoilleen.
Väkivallasta vastuussa on kuitenkin aina tekijä, vain hän voi lopettaa väkivallan ja tajuta tekojensa seuraukset. Vaikka väkivalta loppuisikin avun saamisen jälkeen, voi mennä pitkään, ennen kuin uhri lopettaa pelkäämisen suhteessa.
Kuuntele podcast taloudellisesta väkivallasta
Miten taloudellinen väkivalta hiipii suhteeseen ja mistä sen voi tunnistaa? Toimittaja ja bloggaaja Julia Thurén keskustelee taloudellisesta väkivallasta väitöskirjan tehneen Anniina Kaittilan kanssa ilmiöstä. – Luokittelen väitöskirjassani taloudellisen väkivallan neljään kategoriaan, Kaittila sanoo.
Ylen rahaan keskittyvä podcast Julia Thurén: Melkein kaikki rahasta ruotii tuloja ja menoja, rahan jakamista parisuhteessa ja ystävien kesken, säästämistä ja sijoittamista sekä tarjoaa aiheisiin uusia, kiinnostavia näkökulmia. Podcastia voit kuunnella Areenasta tai tilata sen Spotifysta.
