Mitä enemmän seksiä, sitä enemmän jälkeläisiä. Aikainen lintu saakin eläinmaailmassa seksiä parhaiten. Näin ei kuitenkaan ole ihmisten maailmassa.
Mitä aikaisemmin herää vonkaamaan, sitä enemmän pitäisi olla aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa evolutiivista tehtävää eli lisääntyä. Miksi siis ihmisillä, joilla on eniten seksikumppaneita, ei kuitenkaan ole suurinta lapsilaumaa?
Ihmiset ovat hoksanneet parittelun viihdearvon. Tosin myös ihmisapinat harrastavat ihmisten lailla seksiä huvittelutarkoituksessa. Apinoista poiketen vain ihmisellä on tehokkaat keinot lisääntymisen estämiseksi, jotta seksiä olisi mahdollista harrastaa ilman, että jälkikasvua olisi heti tiedossa. Eikä tätä keksitty vasta e-pillerin myötä. Keskeytetty yhdyntä, suuseksi sekä imettäminen ovat esimerkkejä muinaisista perhesuunnittelukeinoista. Vanhin tunnettu suora viittaus ehkäisyyn kirjallisessa lähteessä on noin vuodelta 1850 eaa. oleva ns. Kahunin terveydenhoitopapyrus. Se sisältää reseptit kolmelle vaginaan tarkoitetulle seokselle, joista yksi sisältää mm. krokotiilin ulostetta ja käynyttä lantaa.
Vasta iltaisin koitti mahdollisuus kokoontua yhteisen iltanuotion äärelle flirttailemaan ja vetäytyä luolan pimeisiin nurkkiin seurustelemaan intiimimmin.
Mutta miksi aamuvirkuilla ihmisillä ei sitten käy parempi flaksi?
Evoluutio saattaa selittää ilmiötä. Psykologian professori David Ludden kirjoittaa Psychology Today-lehdessä, miten metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä miehet olivat päivisin metsästämässä, naiset keräilemässä. Vasta iltaisin koitti mahdollisuus kokoontua yhteisen iltanuotion äärelle flirttailemaan ja vetäytyä luolan pimeisiin nurkkiin seurustelemaan intiimimmin. Sama näytelmä toistuu tänä päivänä baareissa ja yökerhoissa. Harva tulee ajatelleeksi sen evolutiivisia juuria.
Saksalaistutkijat päättivät toteuttaa hiljattain tutkimuksen, johon osallistui 1800 ihmistä. Tutkittavien niin kutsuttua kronotyyppiä verrattiin siihen, kuinka usein, kuinka varhain ja paljonko heillä on ollut seksikumppaneita elämänsä aikana ja kuinka paljon lapsia heillä on. Kronotyyppi viittaa kullekin yksilölliseen vuorokausirytmiin: yhdet ovat tyypillisesti yökukkujia toiset aamuvirkkuja.
Tutkijoille tutkimustulos oli yllätys. Seksikumppaneiden määrä korreloi jälkikasvun tuottamisen kanssa kaikilla muilla eläinlajeilla.
Osoittautui, että ihmisen kronotyyppi paljastaa yllättävän paljon seksuaalisesta käyttäytymisestä.
Tutkijoille tutkimustulos oli yllätys. Seksikumppaneiden määrä nimittäin korreloi jälkikasvun tuottamisen kanssa kaikilla muilla eläinlajeilla.
Toisaalta ihmisten kronotyyppi on aikaisemmissa tutkimuksissa paljastanut useita persoonallisuuspiirteitä. Yöeläjät ovat keskimäärin ulospäinsuuntautuneempia ja liberaalimpia seksuaalisuuden suhteen. Aamuvirkut sitä vastoin ovat sisäänpäinkääntyneitä ja suosivat pitkiä monogaamisia parisuhteita.
Saksalaistutkimuksen tulokset olivat näiden tulosten kanssa yhteneväiset.
Yökyöpeleillä oli tutkimuksen mukaan aamuvirkkuihin verrattuna aikaisemmin ja useammin seksuaalisia kokemuksia sekä enemmän seksikumppaneita elämänsä aikana. Aamuihmiset sen sijaan olivat keskimääräistä tiiviimmin pitkäaikaisessa parisuhteessa. He kertoivat heillä olleen paljon vähemmän seksikokemuksia ja -kumppaneita elämänsä aikana. Toisin kuin eläinmaailmassa, vähäinen seksin määrä korreloi suuremman jälkeläisluvun kanssa.
Toki tämänkin tutkimuksen tulokset ovat vain keskiarvoja ja yksilöiden välillä voi tietenkin olla eroja.
Pikkulapset ovat tyypillisiä aamuvirkkuja, etenkin jos vertaa teini-ikäisiin.
Kronotyyppi on yleisesti käytetty käsite, mutta ihmiset eivät ole näin mustavalkoisesti luokiteltavissa. Kronotyyppi esimerkiksi vaihtelee jonkin verran eri ikäkausina. Tiedämme, että pikkulapset ovat tyypillisiä aamuvirkkuja, etenkin jos vertaa teini-ikäisiin. Kun yökukkuja-teinit kasvavat aikuisikään ja perustavat perheen, heidän vuorokausirytminsä muuttuu taas aamupainotteiseksi.
Ludden pohtii, että kronotyypillä saattaakin olla evolutiivinen rooli. Nuoret aikuiset nimittäin hyötyvät parinvalintapuuhissaan yökyöpelin elämäntyylistä.
Toisaalta kronotyyppi saattaa vaihdella myös sen mukaan, mikä tavoite kulloinkin elämässä on. Ne, joiden strategiana on saada mahdollisimman monipuolisia seksuaalisia kokemuksia mahdollisimman usean kanssa ovat todennäköisemmin yöeläjiä, jotta saisivat tavoitteensa toteutettua. Ne, joiden elämässä etuaseman vievät lapset ja leivässä pysyminen ryhtyvät todennäköisemmin aamuherääjiksi.
