Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt lakihankkeen vaihtoehtohoitojen rajoittamiseksi. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on antanut tehtäväksi vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön valmistelun seuraavaa hallituskautta varten.
Saarikko perustelee lakihanketta sillä, tarkempaa lainsäädäntöä vaihtoehtohoidoille on toivottu perusteellisesti jo kauan.
Vaihtoehtohoidoilla tarkoitetaan viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomia hoitoja, joita antavat usein terveydenhuollon ulkopuolella toimivat henkilöt. Vaihtoehtohoidoista käytetään myös nimitystä uskomushoidot.
Viime aikoina huolta ovat herättäneet esimerkiksi hopeaveden juottaminen lapsille sekä ihoa syövyttävän mustan salvan käyttö. Myös eheytyshoidot ja terveysvaikutuksilla mainostettu ravintovalmistemarkkinointi lasketaan vaihtoehtohoitoihin.
Hopeavettä myytiin ja markkinoitiin sairauksia parantavana, vaikka se voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Mustaa salva taas käytettiin isosyövän hoitoon ja mainostettiin "maagisena lääkkeenä", vaikka se saattaa syövyttää reikiä ihoon.
Kun Yle kertoi mustan salvan käytöstä syöpälääkärille, lääkäri järkyttyi ja kertoi, että kenenkään ei pidä sitä juoda. Myös yhdysvaltain ihotautilääkärit ovat varoittaneet aineen käyttämisestä.
Vaihtoehtohoitojen vaaroista ovat varoittaneet monet terveyden asiantuntijat, kuten esimerkiksi THL ja Lääkäriliitto. THL:n mukaan hopeaveden käyttö lääkkeenä on yksiselitteisesti haitallista ja hopeaveden juomisessa piilee myrkytysvaara.
Vähäistä sääntelyä, puutteita valvonnassa, asiakkaan heikko oikeusturva
STM:n mukaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttö on lisääntynyt ja vaihtoehtohoidoista on vain hyvin yleisluonteista säätelyä. Ministeriö kantaa huolta vähäisestä sääntelystä, valvonnan puutteista ja asiakkaan heikosta oikeusturvasta.
Ongelman ytimessä ovat erityisesti vaihtoehtohoitojen turvallisuus ja harhaanjohtava markkinointi. Terveydenhoitoa säädellään yleisesti ammattihenkilölailla, mutta vaihtoehtohoitoja ei.
Valvira voi puuttua vain laillistettujen terveydenhuollon ammattilaisten toimintaan. Vaihtoehtohoitojen antajien toimintaan ei voida puuttua, sillä he eivät kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin.
Tämä heikentää uskomushoidossa käyvän oikeusturvaa suhteessa tavallisessa terveydenhuollossa asioivaan, mikäli hoitovirheitä tapahtuu. Toisin sanoin: kuka vastaa siitä, jos vaihtoehtohoitaja pilaa ihmisen terveyden?
– Vaihtoehtohoitojen tarjoaminen itsenäisiin päätöksiin kykenemättömille henkilöille tai alaikäisille voi aiheuttaa suurta haittaa. Suurimmat riskit liittyvät siihen, että vaihtoehtohoitojen käyttö voi viivästyttää lääketieteellisen hoidon aloittamista, se voi aiheuttaa sairauden pahenemista tai sillä voi olla haittavaikutuksia, ministeri Saarikko toteaa.
– Tämä on suuri syy siihen, että vaihtoehtohoidoille ja niiden harjoittamiselle tarvitaan tarkempaa lainsäädäntöä, hän jatkaa.
Vaihtoehtohoitajat rekisteröitäväksi – laki suojaisi erityisen haavoittuvia potilasryhmiä
Saarikon mukaan tavoitteena on, että uusi laki sisältäisi vaihtoehtohoitojen määritelmän, säännöksen lain soveltamisalasta, yleisiä velvoitteita vaihtoehtohoitoja ammattimaisesti antaville, markkinointia ja valvontaa koskevia säännöksiä sekä säädökset hoitoa antavien rekisteröinnistä.
Edellisen kerran vaihtoehtohoitojen rajoittamista selvitettiin vuonna 2009. Silloin sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä esitti, että vain terveydenhuollon ammattihenkilöt saisivat hoitaa erityisen haavoittuviin potilasryhmiin kuuluvia. Näin on tehty muun muassa Ruotsissa.
Lisäksi ehdotettiin, että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa. Saarikko kertoo kannattavansa näitä linjauksia.
Lue lisää:
Analyysi: Miksi uskomushoitoja ei valvota – Puoskarilaki jäänyt jo neljän ministerin kaappiin
