Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Huippufyysikon havainto maailman tilasta: ”Lapsemme kysyvät meiltä 20 vuoden kuluttua, miksi ette jättäneet meille enempää luonnonvaroja?”

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, mutta kukaan ei tee mitään, sanoo Euroopan arvostetuinta tutkimusryhmää johtava Rolf-Dieter Heuer.

Rolf-Dieter Heuer
Rolf-Dieter Heuer Kuva: Harold Cunningham / Getty Images
  • Marcus Ziemann

Totuutta ei ole, muistuttaa Suomessa vieraillut Group of Chief Scientific Advisors eli "korkean tason ryhmän" puheenjohtaja Rolf-Dieter Heuer.

– On vain tuloksia ja löydöksiä, jotka edustavat tieteen tasoa juuri tällä kyseisellä hetkellä. Tilanne voi muuttua, kun uusia tuloksia saadaan. Ne tuloksetkin kehittyvät jatkuvasti. Tiede menee jatkuvasti enemmän yksityiskohtiin.

Mutta palataan totuuteen hieman myöhemmin.

70-vuotias Rolf-Dieter Heuer on hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:in entinen pääjohtaja.

Hänen johtamansa seitsemän eurooppalaisen huippututkijan ryhmä on laatinut tieteelliset raportit esimerkiksi dieselajoneuvojen päästötestaukseen sekä kyberturvallisuuteen liittyen.

Ryhmän tehtävänä on tarjota sitoutumatonta ja politiikan painostusyrityksistä vapaata tieteellistä neuvontaa EU-komissaareille sekä suosituksia Euroopan komission päätöksenteon parantamiseksi.

Mutta juuri tuo politiikan päätöksenteko saksalaisprofessoria huolestuttaa.

Heuerin mukaan tämän päivän poliitikot ainoastaan reagoivat asioihin, mutta eivät saa tehtyä päätöksiä. Heuerin suurin huolenaihe on maapallomme tila. Ja nyt olisi tehtävä kauaskantoisia päätöksiä.

– Ei näytä yhtään siltä, että ihmiset lähentyisivät ja alkaisivat yhdessä ratkaista ympäristön ongelmia. Näen päinvastaista. Osassa maailmaa poliittisesti valitut johtajat toimivat jopa ympäristöä vastaan, kun metsiä hakataan ja yhteisiä sopimuksia puretaan. Kyllähän se lyhytjänteisesti voi poliitikolle olla mahtava saavutus saada pelastettua viisi työpaikkaa, mutta samalla hän vie niitä lapsiltamme 50.

"Ihmisten pitää nyt todellakin ymmärtää, että näin ei voi jatkua"

Maapallomme tilasta uutta tietoa tulee nyt jatkuvasti ja tilanteet muuttuvat vauhdilla.

– Kysymys onkin, pystyvätkö ihmiset myös ymmärtämään muutoksen. Ihmisten pitää nyt todellakin ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Esimerkkinä tiedon ja ymmärryksen ristiriidasta Heuer mainitsee eteläiset lomakohteet, joissa muovikasseja ui vesissä niin, että se silmin näkyy. Silti ihmiset ottavat kaupasta lisää muovikasseja, koska niitä on niin helppo ottaa.

– Ihmiset eivät ole siellä tottuneita hävittämään muovia asiallisesti. Jos kierrätys ei pelkästään perustuisi voitontavoitteluun, vaan vaikuttavuuteen ja tuloksiin, sekin parantaisi tilannetta jo paljon.

Tulevaisuutta ajatellen nyt näyttää kieltämättä synkältä. Heuer tuntee itsekin piston sydämessään. Paljon puhutaan, mutta mitään ei tapahdu.

– Me emme tee asialle mitään. Myös minä ja vaimoni puhumme jatkuvasti, että nyt meidän täytyy tehdä jotain. Ne ovat niitä arjen pieniä asioita, jotka sitten kuitenkin jäävät tekemättä.

Ja professori muistuttaa, että tätä menoa lapsemme tulevat ihmettelemään, millaista menoa maailmassa elettiin vuonna 2018. Heuer näkee asioita, joita meille voi olla vaikea antaa anteeksi. Me tiesimme, mutta emme toimineet.

– Lapsemme kysyvät meiltä 20 vuoden kuluttua, miksi ette jättäneet meille enempää luonnonvaroja? Silloin muovi on taatusti yksi teema, mutta ennen kaikkea luonnonvarojen tuhlaaminen.

Heuer arvioi, että 20 vuoden päästä ilmansaasteet ovat erittäin suuri puheenaihe, mutta myös melusaaste. Nykyiset lapset tulevat saamaan kuulovaurioita huomattavasti aiemmin kuin ennen.

"Yksi kovaääninen huutaa kaikkien muiden yli"

Heuer siis painottaa, että tieteessä totuutta ei ole olemassakaan. Pelkästään tutkimusteknologia mahdollistaa jatkuvasti yksityiskohtaisempaa tietoa, joka kumoaa vanhaa.

– Tiede ei ole demokraattista. Tiede perustuu faktoihin. Faktoihin liittyy kuitenkin aina epävarmuustekijöitä. Faktoja voi tulkita niin tai näin. Toinen tutkija tulkitsee faktat toisin kuin joku toinen.

Heueria ei vaivaa, että tutkijat päätyvät ristiriitaisiin tuloksiin. Se on inhimillistä. Se häntä vaivaa, että tutkimukset eivät pysy tasapainossa, vaan jotkut tulokset saavat kohtuuttomasti painoarvoa. Ja se häntä vaivaa, että muut tutkijat eivät silloin avaa suutaan.

– Suuri yleisö ei tiedä, mikä on oikein. Sitten etsitään ne faktat, jotka sopivat kullekin parhaiten. Tieteen pitäisi paremmin tehdä selväksi, ettei jostakin tutkimustuloksesta ole olemassa absoluuttista varmuutta. Eihän sataprosenttista varmuutta ole mistään. Sitä ei voi vaatia tieteeltäkään.

Heuerin mukaan tutkijoilla on yleinen ongelma. He käyttävät vaikeaa kieltä, joka ei avaudu ulkopuolisille. Tutkittu tieto ei pääse osaksi päätöksentekoa, jos poliitikot eivät tutkijoita ymmärrä.

Itse sosiaalisesta mediasta tietoisesti pois pysyttelevä hiukkasfyyskko toivoo, että ihmiset luottaisivat nykyistä enemmän tutkimustietoon.

– Kaikki luulevat, että he voivat keskustella mukana, vaikka he eivät tietäisi asiasta mitään. Mitä kauemmaksi poistutaan faktaperäisestä tutkimustiedosta, sitä enemmän aukeaa kamalien kommenttien Pandoran lipas. Siellä voi yksi kovaääninen huutaa kaikkien muiden yli, puheenjohtaja Heuer sanoo.