27-vuotias hämeenlinnalainen Vanessa Lindholm oli käymässä Rovaniemellä, kun Suomen ensimmäinen koronavirustartunta todettiin kaupungissa. Kiinan Wuhanista oleva turisti laitettiin eristyksiin Lapin keskussairaalaan, mutta Lindholm oli jo pelosta lamaantunut.
Ystävä sai hänet rauhoiteltua kertomalla silloin koronan olevan perusflunssan tyyppinen – tuota tietoa kerrottiin varsinkin epidemian alussa – ja Lindholm rauhoittui. Mutta vain hetkeksi.
Nyt tiedot koronasta, sen vakavuudesta ja epidemian aiheuttamista hätätiloista päivittyvät jatkuvasti.
Kun Suomen koronatilanne kärjistyi, myös Lindholmin hätä nousi.
Hän ei ole yksin. Kriisipuhelimen saamat soitot koronahuolista ovat kasvaneet jo tammikuulta asti. Valmiiksi mielenterveysongelmaisia epidemiatilanne voi ahdistaa erityisen paljon.
Listan auttavista puhelimista ja kriisipalveluista löydät jutun lopusta.
Jatkuvaa käsienpesua ja huolta
Ahdistuneisuushäiriöiden kattokäsitteen alta löytyy erilaisia tarkempia häiriöiden muotoja. Yksi niistä on pakko-oireinen häiriö, englanninkieliseltä lyhenteeltään ocd, obsessive-compulsive disorder.
Se taas jaetaan pakkoajatuksiin ja pakkotoimintoihin. Pakkotoiminnoista ehkä suurelle yleisölle tunnetuin on rituaalimainen, jatkuva ja pakottava tarve pestä käsiä ja puhdistaa itseään. Juuri se oli jo alun perin Lindholmin ongelma. Kun koronavalistus ja jatkuva käsienpesusta muistuttaminen tuli osaksi kaikkien suomalaisten arkea, oireet lisääntyivät.
– Olen käynyt suihkussa ja pessyt käsiäni kaksi kertaa normaalia enemmän, Lindholm kuvailee tilannettaan.
Lindholm kärsii pakko-oireiden lisäksi ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä. Hän uhraa päivästä paljon aikaa pakkotoimintoihin. Hän kertoo olevansa jopa tuntitolkulla myöhässä tapaamisista siksi, että hänen täytyy pestä käsiään ja varmistella lähtöään. Se on jo valmiiksi uuvuttavaa. Lopulta Lindholmille selvisi, että tupakoitsijana hän on itsekin viruksen kannalta riskiryhmässä.
– Se laukaisi minussa aivan hirveän pelon: mitä jos nyt oikeasti kuolen siihen, että minulle tulee korona?
Tällä hetkellä Lindholm ei juuri uskalla poistua kotoa, sillä huoli hygieniasta on niin kova. Hän kertoo käyneensä kaupassa yhden kerran viikon aikana. Reissu oli ahdistava.
– Kuulin, kuinka myyjä yski. Menin ihan lukkoon. Ajattelin, etten voi hengittää kaupassa, ja minun on heti pakko päästä kotiin, Lindholm kertoo.
Kotona hän pesi kädet kolme kertaa, pesi kasvonsa, pesi jopa sieraimensa ja laittoi kaikki vaatteet pyykkiin. Lopulta hän päätyi pyyhkimään kaikki kauppatavaransa desinfioivilla pyyhkeillä.
Myös ruokatavaroiden hamstraaminen pelottaa Lindholmia.
– Tulee paniikki, jos minulle ei ole ruokaa, kun kaikki on ostettu pois?
Suvi Kerttulan käsihuuhde loppui kesken – mutta se ei haitannut
Psykiatrian asiantuntija Kristian Wahlbeck Mieli ry:stä kertoo, että he ovat saaneet joitakin yhteydenottoja pakko-oireisilta ihmisiltä. Kysymykset ovat liittyneet juuri käsienpesuun. Osa on jo saanut hankalan oireensa kuriin, ja nyt liiallinen käsienpesu uhkaa ryöpsähtää jälleen valloilleen.
– Olemme yrittäneet viestittää, että kannattaa seurata yleisiä ohjeita. Minuutti käsienpesua riittää ja vain sitä tarvitaan vain tietyissä tilanteissa. Käsiä ei tarvitse jatkuvasti pestä kotona, Wahlbeck luettelee.
Toisin sanoen: hygieniahuoltoa viranomaisten ohjeen mukaan, mutta ei niiden yli. Sellainen neuvo voi auttaa, jos oireet haluaa pitää kontrollissa.
Wahlbeck kertoo, että myös muunlaisista ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät saattavat huomata oireidensa korostuneen koronan tuomassa poikkeustilassa.
– On tiedossa, että ahdistavat tilanteet vaikuttavat voimakkaammin ihmisiin, joilla on jo muutenkin mielenterveyshaasteita, hän toteaa.
Mieli ry:n kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter kertoo, että he saavat lähes 40 koronaan liittyvää puhelua vuorokaudessa. Tahti on kiihtynyt tammikuusta lähtien. Osaa ahdistaa ylioppilaskokeiden siirtyminen, toista pelottaa työpaikan tilanne epidemian takia. Joitakin huolettaa myös se, että hoitotahojen, kuten psykologit, mielenterveystyöntekijät tai vastaavien tapaamiset ovat jääneet pois.
Vantaalainen Suvi Kerttula, 43, on ammatiltaan psykologi, ja Lindholmin tapaan pakko-oireinen. Hän on myös parhaillaan mielenterveyskuntoutuja erilaisten elämänkriisien seurauksena.
Yllättävää kyllä, oireilu on jäänyt koronatilanteessa vähemmälle. Kerttula havahtui jokin aika sitten siihen, että kaikki käsidesit oli ehditty hamstrata hyllyistä. Yhtäkään kappaletta ei riittänyt hänelle.
Normaalisti käsidesipullo taskussaan kulkevalla Kerttulalla on ylikorostunut hygieniantarve. Kun käsidesiä ei nyt ollutkaan, Kerttula huomasikin helpotusta.
– Olen iloinnut siitä, että nyt minun ei tarvitse oireilla käsien desinfioinnilla.
Kerttulan oireet ovat hellittäneet viime aikoina muutenkin, mutta eivät koronan takia. Elämässä on tullut yksinkertaisesti suurempia vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Kerttulan oireet eivät siis ole epidemian takia laukalla.
– Korona ei ole suoraan koskettanut minua tai lähipiiriäni. Minulla on ollut muita huolia niin paljon, että stressikiintiöni on yksinkertaisesti täynnä.
Tiedon hyökyaalto voi lisätä oireilua
Muutama päivä sitten Tiedenaiset-yhteisö julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa kerrottiin koronaviruksen hidastamisesta. Saatetekstin lopussa he osoittivat myötätuntonsa muun muassa mielenterveysongelmista, kuten ocd:sta ja ahdistuneisuudesta, kärsiville seuraajilleen.
Jyväskyläläislähtöinen lääkäri, somevaikuttaja Anni Saukkola on yksi Tiedenaisten jäsenistä. Hän pitää välillä Instagram-tilillään suoria lähetyksiä, jossa keskustelee seuraajiensa kanssa. Vastikään yhdessä näistä lähetyksistä muutamalla seuraajalla nousi esiin pakko-oireisuus ja bakteerikammo.
– On ihan varmasti hankalaa näille potilaille, kun joka paikasta käsketään pesemään käsiä, Saukkola toteaa.
Ahdistuneisuus koronatilanteesta on näkynyt hänen vastaanotollaan. Jos kärsii varsinaisesta ahdistuneisuushäiriöstä, voi viimeaikainen elämää rajoittava ohjeistus olla vaikeaa.
– Silloin ei pääse toteuttamaan tavallisia arjen ahdistuksen hallintakeinoja, kuten ulkoilua, ihmisten näkemistä ja fyysistä läheisyyttä, Saukkola toteaa.
Yleinen rutiinien ja turvallisuudentunteen hajoaminen on myös riski mielenterveydelle. Tilanteesta voi kuitenkin selvitä monin eri keinoin.
Saukkola kehottaa rajoittamaan uutisia ja tietotulvaa. Nuo tarpeet voi rajata esimerkiksi tiettyyn aikamäärään, kuten puoleen tuntiin: vartti aamuisin, vartti iltaisin. Voi myös seurata vain tiettyjä uutislähteitä.
– Tiedon hyökyaalto on omiaan lisäämään oireilua, Saukkola tähdentää.
Viikko-ohjelma voi auttaa rutiinien ylläpitämisessä. Lisäksi Saukkola kehottaa pitämään yhteyttä ystäviin vaikkapa videopuheluilla tai soittamalla, ja ehdottomasti ottamaan yhteyttä auttaviin puhelimiin, jos oireilu käy ylitsepääsemättömäksi.
Myös Mieli ry:n psykiatrian asiantuntija Kristian Wahlbeck kehottaa rutiineihin ja sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseen. Erilaiset Mieli ry:n vertaistukiryhmät on siirretty toistaiseksi kokonaan etäyhteyksien päähän koronavarotoimenpiteenä.
Miten Lindholm ja Kerttula neuvovat muita tilanteesta ahdistuneita?
Suvi Kerttula on yleisesti huolissaan siitä, miten hurjia rajoituksia poikkeusolot toivat kaikkien elämään. Erityisesti hän pohtii sitä, miten yli 70-vuotiaat pärjäävät karanteeninkaltaisissa oloissa. Kaikilla ei ole läheisiä, joita voi lähettää käymään kaupassa puolestaan.
Kerttulan saama terapia siirtyy etäyhteyteen. Myös hänelle tärkeiden vertaistukiryhmien kokoontuminen on peruttu ainakin fyysisesti, eikä Kerttula ole varma, miten ne jatkuvat.
– Ihminen on niin sosiaalinen. Me tarvitsemme ihmiskontaktia. Toki ryhmiä on netissä, mutta ei se minun mielestäni korvaa läheskään sitä, että pääsee paikan päälle tapaamaan ihmisiä, hän toteaa.
Mieli ry:n Kristian Wahlbeck toteaa, että terapiakontakteja on yleisesti siirretty koronan takia esimerkiksi videoyhteyksiin.
– Usein se korvaa kasvokkaisen terapian hyvin. Toki on tilanteita, joissa kehollinen ilmaisu olisi hyvä havaita, eikä onnistu yhtä hyvin. Riippuu terapiakontaktista, Wahlbeck kuvailee.
Vanessa Lindholm neuvoo tilanteesta ahdistuneille, että oma järkikin sanoo, ettei käsillä ole pahin mahdollinen tilanne. Maailmalla tapahtuu myös isompia asioita kuin koronavirus.
Koska Lindholm itse kärsii hypokondriasta eli sairaudenpelosta (Terveyskirjasto) hän lisää myös, ettei kannata lukea liikaa. Moni jolla on pakko-oireita tai hypokondriaa saattaa etsiä itsestään oireita ja sitten googlettaa niitä.
– Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitää pysyä rauhallisena, pysyä kotona ja huolehtia käsienpesusta.
Suvi Kerttula puolestaan suosittelee terapiaa. Hän kokee saaneensa apua myös rauta-arvojensa seuraamisesta ja riittävän raudansaannin varmistamisesta. Kerttula neuvoo, että apua ahdistukseen voi löytyä lisäksi mindfulness-harjoituksista, meditaatiosta, joogasta tai TRE eli Trauma Releasing Exercises -harjoituksista.
Lisäksi hän muistuttaa, että kuten monet ikävät asiat, myös pandemia on väliaikainen tilanne.
– Ihmisen on vaikea kestää epävarmuutta, mutta jo sen ajatteleminen, ettei tämä kestä ikuisesti, usein helpottaa oloa.
