Kymmenen vuotta sitten suomalainen kehitysmaa-aktivisti Jyri Jaakkola, 33, lähti Meksikon syrjäseudulla matkalle autosaattueessa kohden San Juan Copalan kylää Oaxacassa.
Tarkoitus oli viedä asemiesten saartamaan kylään ruokaa ja lääkkeitä.
Uhka oli tiedossa. Kenties saattueen kolmekymmentä aktivistia ja ihmisoikeustarkkailijaa kuitenkin uskoivat, että kylää piirittävä joukko ei käyttäisi väkivaltaa.
Toisin kävi. Autot pysäytettiin ampumalla. Jyri Jaakkola ja meksikolainen ihmisoikeusaktivisti Bety Cariño surmattiin ja monet muut haavoittuivat.
Jyri Jaakkolan äidille Eve Jaakkolalle tuo päivä, 27. huhtikuuta 2010, merkitsi yhden kauden loppua – ja toisen alkua.
"Koulukaverini Satu Hassi tuli avuksi"
– Kun tieto Jyrin kuolemasta tuli, niin olin aivan sokkitilassa, kertoo tamperelainen Eve Jaakkola puhelimitse Ylen haastattelussa.
– Jo ennen Jyrin hautajaisia Kalevankankaalla toisen murhatun, Bety Cariñon, leski otti minuun yhteyttä ja sanoi, että syyllisten rankaisemiseksi tarvitaan vahvaa poliittista painetta Euroopasta.
– Käännyin entisen koulukaverini Satu Hassi (vihr.) puoleen. Hän oli silloin europarlamentaarikko ja sanoi tulevansa avuksi – myös siksi, että haluaa vaikuttaa Meksikon ihmisoikeuksiin.
Myös Heidi Hautala (vihr.) oli asiassa mukana. Alkoi vuosikausia kestänyt oikeustaistelu, joka jatkuu edelleen.
Eve Jaakkola on käynyt Meksikossa monet kerrat.
– Ei sentään aivan joka vuosi, hän sanoo.
Prosessi on työllistänyt kansanedustajia, tutkijoita ja asianajajia. Jyri Jaakkolan murhan kymmenvuotispäivän alla Eve Jaakkola muistutti jälleen myös Suomen ulkoministeriötä asiasta. Vuosipäivänä Meksikossa toimivat EU-maiden suurlähetystöt vetosivat julistuksella maan viranomaisiin.
– Maaliskuun puolivälissä minun piti lähteä Meksikoon Satu Hassin kanssa, kertoo Eve Jaakkola.
Matka kuitenkin peruuntui koronan suljettua rajat ja lopetettua lennot.
– Siitä olisikin aika seikkailu tullut, jos olisimme ehtineet lähteä, Jaakkola naurahtaa.
Matkaan on määrä yrittää uudestaan lokakuun lopulla.
– Tarkoitus on tavata jälleen kerran viranomaisia. Meksikossa on uusi presidentti, ja saa nähdä suhtautuuko nykyinen hallinto asiaan toisin kuin entiset, aprikoi Jaakkola.
Hänen äänensävystään kuulee, ettei toivoa oikeuden saamisesta enää juuri ole. Eve Jaakkola arvelee, että tuleva matka Meksikoon, nyt jo kahdeksas, saattaa jäädä hänelle viimeiseksi.
"Oli idealistinen ajatus, että syylliset tuomittaisiin"
– Alussa minulla oli idealistinen ajatus, että kun rikoksesta on näyttöä ja todistajiakin, niin murhiin syyllistyneet saisivat tuomion, muistelee Eve Jaakkola.
– Käynnit Euroopasta ovatkin luoneet Meksikossa painetta. Ilman niitä asia olisi jo kauan sitten unohdettu, Jaakkola jatkaa.
Vierailujen aikoihin viranomaiset monesti aktivoituvat ja tekevät pidätyksiä.
– Mutta mahdottomalta näyttää, Jaakkola huokaa.
– Meidän todistajamme ovat vetäytyneet pois oman turvallisuutensa vuoksi, joten syytettyjä on vapautettu.
Vain alaikäinen sai tuomion
Triqui-alkuperäiskansan asuttamaan kylään pyrkineen avustussaattueen väijytti aseellinen Ubisort-ryhmä.
Vaikka iskun tekijöitä oli useita, on oikeudenkäynneissä langetettu toistaiseksi vain yksi kolmen vuoden vankeustuomio. Sen sai nuorukainen, joka tapahtumaan aikaan oli 17-vuotias.
– On ihan hirveätä, että vain joukon nuorinta vastaan muka löytyi näyttöä, ihmettelee Eve Jaakkola.
Neljän syytetyn oikeudenkäynti on lykätty koronan vuoksi lokakuulle. Jaakkola epäilee, että tuomioiden antaminen kilpistyy Meksikossa vallalla olevaan rankaisemattomuuden kulttuuriin. Hän muistuttaa, että huumekartellien ja muiden rikollisten väkivalta on maan tapa.
Eve Jaakkolan mukaan San Juan Copalan autonominen kyläyhteisö – jolle saattueen oli tarkoitus viedä apua – on häädetty pois, ja Ubisort-liike pitää aluetta hallussaan.
Seuraavaksi ihmisoikeustuomioistuimeen
– Meidän asiamme unohtamista on perusteltu silläkin, että Oaxacan alue pitää rauhoittaa, oudoksuu Jaakkola.
Hän ihmettelee, kuinka rauha voi syntyä sillä, että jätetään väkivaltaisuudet selvittämättä?
Oikeusprosessiin tuloksettomuuteen turhautuneet omaiset ja asianajajat ovat päättäneet viedä asian Amerikkojen ihmisoikeustuomioistuimeen. Meksikon viranomaisia ajatus rikoksen käsittelystä Washingtonissa ei miellytä.
– Minulle tarjottiin jo Meksikon valtiolta – ikään kuin anteeksipyyntönä – virallista huomionosoitusta. Mutta ehtona oli, että asiaa ei olisi viety ihmisoikeustuomioistuimeen, kertoo Eve Jaakkola tuohtuneena.
Jyri järjesti Estellen Angolaan
Aiemmin Jyri Jaakkola oli osallistunut reilun kaupan laivan S/V Estellen purjehdukselle Angolaan Afrikan länsirannikolle.
– Jyrihän tuli merikipeäksi jo Aurajoella, naurahtaa Estellen aktiivi ja puosuna toiminut Wellu Koivisto. – Merenkulku ei ollut Jyrin alaa, mutta silti hän halusi olla reissuilla mukana.
Jyri Jaakkolan osuus Angolan-matkan järjestelyissä oli ratkaiseva, muistuttaa Wellu Koivisto. Ylen puhelinhaastattelussa Turussa asuva Koivisto sanoo, että Jyri Jaakkola vei asioita jämäkästi mutta rauhallisesti eteenpäin.
Afrikassa idealismi joutui usein koetukselle vaikkapa satamakapteenien korruption vuoksi.
– Jyri ymmärsi sen, että köyhät ahtaajat ottivat palkakseen jotain lastista, muttei hyväksynyt lahjuksia kärkkyviä virkamiehiä, muistelee Wellu Koivisto.
Atlantin ylitys jäi haaveeksi
Angolan jälkeen katseet kääntyivät länteen. Wellu Koivisto ja Jyri Jaakkola suunnittelivat matkaa Meksikoon turkulaisen olutravintolan ikkunapöydässä.
Vaikka ajatus reilun kaupan kahvilastin hausta purjelaivallla piti unohtaa, Jyri Jaakkola jatkoi avustustyötä Meksikon alkuperäiskansojen parissa.
Etenkin kylien itsehallinnolliset hankkeet kiinnostivat häntä. Apua ja ihmisoikeuksien valvontaa oli tarkoitus vielä myös San Juan Copalaan.
– Haave Estellen matkasta yli Atlantin olisi kenties voinut vielä toteutua. Mutta sitten koko korttitalo romahti huhtikuun 27. vuonna 2010, kuvaa Wellu Koivisto ystävänsä kuolemaa.
– Parin päivän päästä saimme tapahtuneesta Turkuun vahvistuksen.
"Jyrin ystävät ovat läsnä elämässäni"
– Jyrin kuoleman jälkeen hänen asiansa on hallinnut omaa elämääni, kertoo Eve Jaakkola.
– Jyrin ystävät ovat nyt läsnä myös minun elämässäni. Helsingin sosiaalifoorumissa – joka peruuntui koronan vuoksi – oli määrä kuulla puheenvuoroja siitä, mitä hänen ajatuksensa voisivat merkitä nyt. Miten maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa ja mitä olisi nyt solidaarisuus, jota Jyrikin tavoitteli.
– Tuo kysymys on minulle vaikea vastata. Olen elänyt näinä päivinä tätä asiaa tunteella. Mutta tiedän, että Jyrin ihanteena ja tavoitteena oli suora demokratia ja paikallinen itsehallinto, jota hän kutsui kommunalismiksi. Tämän vuoksi häntä kiinnostivat myös Meksikon alkuperäiskansojen elämäntavat.
Vaikka Jyrillä oli hyvin vahvoja näkemyksiä maailmasta, hän ei koskaan koskaan ollut agressiivinen vaan sovitteleva, sanoo Eve Jaakkola pojastaan.
Lue lisää:
Meksikossa uusi pidätys suomalaisaktivistin murhatutkimuksissa
Meksikossa murhatun Jyri Jaakkolan tapauksen tutkintaa jarrutetaan poliittisista syistä
Seitsemän vuoden oikeustaistelu jatkuu
Katso myös:
Estelle vei Angolaan sairaalasänkyjä ja polkuompelukoneita
Estelle – Afrikan tähti, dokumentti Estellen matkasta 2002
Dokumenttiprojekti: Murha Meksikossa
Missä kuljimme kerran, Jyri * Where we once walked with Jyri
