Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Krooninen sepelvaltimotauti voi paljastua hammaslääkärikäynnillä

Riski kuolla sydänsairauteen oli yli kolminkertainen, mikäli hammasröntgenissä löytyi kaulavaltimon vakavaa kalkkeumaa.

Röntgenkuva leuasta ja hampaista, joista osa on korvattu kullalla
Kalkkeuma voi paljastua tavallisessa hampaiden panoraamaröntgentutkimuksessa. Kuva: Mari Vesanummi / Yle
  • Jaana Hevonoja

Hammasröntgen voi paljastaa kroonisen sepelvaltimotaudin.

Röntgenissä havaittava kaulavaltimon kalkkeuma yhdistyi tutkimuksessa sekä sepelvaltimotautiin että myös moniin suun tulehduksiin, kertoo Helsingin yliopisto tiedotteessaan.

Kaulavaltimon kalkkeuma kertoo edenneestä valtimokovettumataudista, johon voi liittyä krooninen sepelvaltimotauti ja joka voi johtaa kuolemaan.

Kalkkeuma voi paljastua tavallisessa hampaiden panoraamaröntgentutkimuksessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on jo selvitetty, että hammasröntgenissä voi havaita kalkkeumaa kaulavaltimossa. Nyt tutkijat ottivat ensimmäistä kertaa tutkimukseen mukaan potilaiden sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen, ja he seurasivat potilaita kymmenen vuoden ajan.

Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin potilaiden suun mikrobiomi sekä mitattiin vasta-aineita suun tulehduksiin liittyville bakteereille.

Tutkimuksessa tutkittiin yli 500 sydänoireilevaa potilasta kymmenen vuoden ajan

Tutkimukseen osallistui 508 keski-ikäistä sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen sydänoireiden takia määrättyä potilasta vuosina 2008-2018.

Tutkimuksessa olivat yhteistyössä Helsingin yliopisto, Oulun ja Itä-Suomen yliopistot sekä Karoliininen instituutti. Tulokset on julkaistu International Endodontic Journal-tiedelehdessä.

– Kaulavaltimon kalkkeuma yhdistyi tilastollisesti suoraan sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa paljastuneeseen usean valtimon ahtaumaan sekä krooniseen sepelvaltimotautiin, kertoo Helsingin yliopiston dosentti Pirkko Pussinen.

Kaulavaltimon kalkkeumaa löydettiin tutkimuksessa 102:lta potilaalta (20,7 prosenttia), ja se luokiteltiin keskiasteiseksi 81:llä (16,4 prosenttia) ja vakavaksi 21:llä (4,3 prosenttia) potilaalla.

Kymmenen vuoden seuranta-aikana 105 potilasta kuoli (20,7 prosenttia). Kuolinsyistä 53 (10,4 prosenttia) liittyi sydän- ja verisuonisairauksiin. Kaulavaltimon kalkkeumaa esiintyi 17,5 prosentilla potilaista, jotka olivat elossa seurantajakson lopussa. Kuolleilla potilailla kalkkeuma oli yleinen: kalkkeumaa esiintyi 35,8 prosentilla sydän- ja verisuonisairauksiin kuolleista.

Jos hampaiden röntgentutkimuksessa oli löytynyt vakavaa kaulavaltimon kalkkeumaa, riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin oli yli kolminkertainen.