Lahdessa ei ole vaikea löytää tokaluokkalaisia, jotka ovat valinneet aloittavansa seuraavana vuonna pitkän, vapaavalintaisen A2-kielen. Kaupungissa on tänä vuonna käynnistynyt kielihuuma, sillä puolet oppilaista on valinnut aloittavansa kolmannella luokalla vieraan kielen opinnot. Aikaisemmin pitkää vierastakieltä on halunnut opetella noin joka kolmas oppilas.
Jos trendi jatkuu, pelkästään espanjaa osaa puhua kymmenen vuoden päästä alakoulusta alkaneiden opintojen ansioista 2500 lahtelaista.
Vapaaehtoisen vieraankielen valitsijoiden määrän kasvua voisi nimittää Lahden ihmeeksi, sillä valtakunnassa opiskelijamäärät ovat laskeneet jo vuosia. Opetushallituksen tilastojen mukaan A2-kieltä opiskelevien määrä on pudonnut kahdessakymmenessä vuodessa kolmanneksen (Faktaa express 1A/2019)
A2-kielen tarjoaminen on kunnille vapaaehtoista, toisin kuin esimerkiksi ensimmäiseltä luokalta alkavan A1-kielen. Vapaaehtoisuuden vuoksi noin puolessa kunnista ei opeteta ollenkaan A2-kieltä, kun samaan aikaan joissakin kunnissa lapsi voi valita usean kielen väliltä.
Kielitaito on tasa-arvokysymys
Valtaosa peruskoulun oppilaista opiskelee toisen kotimaisen kielen lisäksi vain englantia. Maailmalla hyvin käytetyistä kielistä, kuten ranskasta, saksasta, espanjasta ja venäjästä, on tullut Suomessa melko harvinaisia.
Elinkeinoelämän keskusliitto on nostanut useamman kerran esiin, kuinka monipuolisen kielitaidon tarve on vain kasvanut työelämässä. Suomalaiset yritykset ovat kansainvälisiä. Suurimmassa osassa yrityksiä käytetään englantia, mutta yrityksissä kaivataan myös muiden kielten osaajia.
Myös Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL on ollut pitkään huolissaan kielitaidon yksipuolistumisesta. A2-kielten tarjonta on kuihtunut kunnissa pikkuhiljaa.
– Paperilla kuntien tilanne on kohtuullinen, mutta käytännössä heikko ja menossa heikompaan suuntaan, kuvailee liiton puheenjohtaja Outi Vilkuna.
Vilkuna pitää A2-kielten tarjontaa tasa-arvokysymyksenä.
Tällä hetkellä opetus on painottunut vahvasti Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Useat kunnat ovat säästöpaineissa luopuneet kokonaan tarjonnasta.
Joissain kunnissa myös ryhmien minimikoot on säädetty niin suuriksi, ettei ryhmiä aina synny. Samaan aikaan esimerkiksi Hämeenlinnassa ei ole haluttu rajata ollenkaan ryhmien koolle alarajaa, jolloin kaikki halukkaat saavat kieliopetusta.
Myös A2-kielen alkamisaika vaihtelee kunnittain. Harva kunta noudattaa SUKOLin ohjeistusta, jonka mukaan opetus olisi hyvä alkaa jo kolmannelta luokalta. Valtaosassa kuntia opetus aloitetaan neljänneltä tai vasta viidenneltä, vaikka A1-kieltä ja A2-kieltä opiskelleet jatkavat usein yläasteella samalla luokalla. Tällöin A1-kielen opiskelijat ovat voineet saada jopa neljä vuotta etumatkaa.
Ryhmäkoot ja tarjonta riippuvat kuntapolitiikasta. Kunnat eivät saa erikseen valtionavustusta A2-kielten järjestämiseen, joten tarjonta vaatii halua laittaa kunnan rahoja juuri siihen.
Vaikka tarjontaa olisi, A-kielien valinnassa näkyy myös lasten sosiaaliset taustat. Kasvatustieteen apulaisprofessori Sonja Kosunen Helsingin yliopistosta kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa, että vaikka kouluvalinnat ovat avoimet kaikille, niitä hyödyntää eniten ylemmät yhteiskuntaluokat. Kun kielivalinta tehdään ala-asteella, on väliä, miten vanhemmat näkevä koulutuksen.
– Vanhemmat ohjaavat valintaa. Lopputulokseen vaikuttaa se, nähdäänkö kielitaito perheessä tarpeellisena, ja mihin lapsella nähdään olevan mahdollisuuksia elämässä. Lapset ovat toisaalta ennakkoluulottomampia. Valinta saattaa syntyä niin, että jokin kieli kuulostaa kivalta.
Lahdessa uskotaan, ettei kieliin panostaminen vie kuntaa konkurssiin
Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen näkee, että kielitarjonta on tasapainoilua oppilasmäärien, rahan ja tarjonnan välillä. Kaupungissa on otettu taktiikaksi leveä tarjotin, jossa tarjolla on paljon kieliä, ja oppilaat ratkaisevat sen, minkä opetus toteutuu.
A2-kielen opettaminen maksaa Lahdessa vuodessa noin 2000 euroa yhtä opetusryhmää ja viikkotuntia kohden. Kilponen ei pidä määrää kovin suurena, kun se suhteutetaan koko perusopetuksen hintaan.
– Jos tuohon tulee pikkuisen päälle, se ei vie kuntaa konkurssiin. Se tarkoittaa sitä, että joissain ryhmissä sitten saattaa ryhmäkoko hieman kasvaa, tai ei tilatakaan jotain kirjaa tai päättettä. Tätä päätöstä ei ole tehty talous edellä.
Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Vilkunan mielestä myös sillä on väliä, miten kieliä markkinoidaan. Lahdessa kieltenopettajat ovat tehneet paljon työtä innostaakseen oppilaita sukeltamaan kielten maailmaan. Kieliä on esitelty kielikerhoin, videoin ja luokissa kiertämällä niin oppilaille kuin vanhemmille.
Länsiharjun koulun englanninkielen lehtori Merja Tuominen kertoo, että usein vanhemmat ovat enemmän huolissaan kuin lapset uuden aineen aiheuttamasta lisätyöstä. Kielten opettajat kuitenkin haluavat, että opiskelu alkaa innostavasti. Kielten opiskelun ei pidä olla vain pänttäämistä.
– Alkuvaiheessa lisätyötä on aika vähän. Kieltä opiskellaan jutellen, leikkien ja laulaen. Toki kommunikointiin tarvitaan sanoja, ja ylemmillä luokilla sanojen opettelu vie jonkin verran aikaa.
Vastuuta A2-kielten tilanteesta jakavat myös esimerkiksi rehtorit. Opetushallituksen opetusneuvos Annamari Kajaston mielestä heidän täytisi huolehtia siitä, että opettajilla on aikaa panostaa kielten kauppaamiseen. Kieliopetuksen toteutuminen voi myös vaatia koulujen välistä yhteistyötä.
– Monipuoliseen kieltenopetukseen tarvitaan rehtoreiden tahtotilaa. Kun rehtori ottaa riskin ja perustaa ryhmän, seuraavana vuonna valitsijoita voi olla tuplasti.
Voit osallistua keskustelluun 24.2. kello 23:00 asti. Tervetuloa!
