Tampere on esimerkki siitä, kuinka vastuiden jakaminen kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on vielä pahasti kesken.
Tampere on tullut jo useamman kerran hätiin, kun Pirkanmaan hyvinvointialue (Pirha) on tehnyt leikkauksia.
Esimerkiksi viime syksynä Pirha päätti sulkea ikäihmisten suositut kädentaitopajat.
Pohjolan pajan käyttäjille sulkemispäätös tuli shokkina.
– Kyllä me jotenkin koimme, että meidät on hylätty, Eila Seetrisaari sanoo.
Monelle kädentaitopaja on ollut ainoa paikka, jossa voi tavata muita ihmisiä.
– Muuten saattaa jäädä sisälle eikä tee mitään, Ulla Muraja kertoo.
Vetoomusten jälkeen Tampereen kaupunki on palkannut paikalle ohjaajan neljäksi tunniksi viikossa.
Kaupunkilaisten palautteen takia kaupunki on rahoittanut myös ikäihmisten kuntosaleja ja avustajia palveluliikenteen busseihin. Myös niistä Pirha on säästänyt.
Leikkausten perusteluna on ollut, ettei toiminta kuulu Pirhan tehtäviin.
Samanlaisia rajatapauksia löytyy eri puolilta Suomea, kertoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Sami Niemi.
”Oikeastaan kukaan ei ota vastuuta”
Monien tärkeiden palveluiden kohtalo voi olla nyt kiinni siitä, ottaako kukaan niistä vastuuta.
Säästöpaineiden takia hyvinvointialueet lopettavat nyt palveluita, joita niiden ei ole lain mukaan pakko hoitaa.
Sami Niemen mukaan joskus palvelu ei kuulu lakisääteisesti kunnankaan vastuulle.
– Ne ovat monesti asukkaiden kannalta hankalia tilanteita, kun oikeastaan kukaan ei välttämättä ota palveluista varsinaista vastuuta. Siinä pitää tehdä arviointia, hoidetaanko niitä kenenkään toimesta.
Tässä tullaan harmaalle alueelle.
Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole enää kuntien vastuulla, niillä on edelleen velvollisuus edistää asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Sama tehtävä kuuluu myös hyvinvointialueille.
Laki ei ole kuitenkaan tarkkaan määritellyt, mitä tehtävään sisältyy.
Siksi isoja kokonaisuuksia on jäänyt paikallisesti neuvoteltavaksi. Ristiriidoilta ei ole vältytty.
– Hyvinvointialueilla ei ole pakkorakoa lähteä neuvottelemaan kuntien kanssa asioista, jotka eivät enää ole lakisääteisesti pelkästään kuntien vastuulla, kertoo kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Henna Paananen Tampereen yliopistosta.
Kuka maksaa palvelut?
Taloustilanne on huono sekä hyvinvointialueilla että kunnissa. Kaikkia hyvinvointialueen leikkauksia kunnat eivät voi paikata.
Siksi rajanvetoa on käyty siitä, mikä on lakisääteistä palvelua ja mikä on ennaltaehkäisevää toimintaa liittyen ihmisten hyvinvointiin.
Kysymys on noussut esiin esimerkiksi erityisryhmien asumisen järjestämisessä, oppilashuoltoon ja kouluihin liittyvissä vastuukysymyksissä, järjestöjen tukemisessa sekä palveluliikenteen järjestämisessä.
Usein leikkauslistalla ensimmäisenä ovat esimerkiksi ikäihmisten ennaltaehkäisevät palvelut.
Niiden saatavuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon rankempia ja kalliimpia korjaavia palveluita myöhemmin tarvitaan.
– Näiden palveluiden hyötyjä on todella vaikea mitata, eli se ei ole poliittisesti kauhean houkuttelevaa. Näiden kysymysten edistämisestä ei ole kellekään mitään pikavoittoja saatavilla. Tämä on myös poliittinen kysymys, Paananen sanoo.
Hänen mielestään tärkeää olisi, että päätökset palveluiden kohtalosta eivät poukkoile.
– Ei kansalaisen tarvitse tietää, kuka se palveluntarjoaja on. Kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan siihen, että kun tarve on, silloin saa tukea ja apua.
Tutkija: Kunnissa tuntuu, että tehtäviä tiputetaan niiden syliin
Kuntaliiton Sami Niemen mukaan usealla alueella koetaan, että hyvinvointialue siirtää kunnille tehtäviä ilmoitusluontoisesti.
– Rajanvetoa tehdään aika vahvasti sen suhteen, että hyvinvointialue ilmoittaa, että tietyt palvelut eivät kuulu sille.
Esimerkiksi Tampereen kaupungin johtopoliitikot ovat syyttäneet Pirhaa toimintojen sysäämisestä kaupungille.
Pormestari Kalervo Kummola (kok.) kertoi Ylen pormestaritentissä, että kaupungin ja Pirhan tapaamisissa on otettu ”aika lailla” yhteen.
– Rahat viedään kunnilta hyvinvointialueille, mutta niitä kaikkia ei ole laitettu sinne, minne olisi pitänyt, Kummola sanoi.
Sami Niemen mukaan osalla alueista yhteistyö sujuu hyvässä hengessä ja osalla siinä on parantamisen varaa.
– Siellä on aika paljon yhteistyökysymyksiä, jotka ovat edelleen vähän sopimattomia tai keskustelua aiheuttavia.
Niemen mukaan kunnat toivovat lisää vuoropuhelua ja tietoa hyvinvointialueen suunnitelmista ennakkoon.
– Ettei tieto tule siinä kohtaa, kun ei enää oikeastaan mitään ole tehtävissä.
