”Ei ole totta! Minkä ikäisenä ne minua pitää? Virtsankarkailusuoja naistenlehden välissä. Lopetin tilauksen välittömästi!”
Säännöllisin väliajoin sosiaalinen kuplani tuottaa tuohtuneen päivityksen, jossa nelikymppinen nainen kavahtaa viikkolehden välissä saamaansa virtsankarkailuun tarkoitetun terveyssiteen näytettä. Yhtä inhoten niitä taivastellaan Facebook- tai televisiomainoksissa nähtyinä.
Yhtä säännöllisesti keski-ikäinen toimittaja kirjoittaa kolumnin tai tekee jutun, joka keskittyy ihmettelemään, miten vaihdevuodet ovat julkisessa keskustelussa tabu. ”Tästä ei puhuta, koska oireet salataan ja koska niitä hävetään”, todettiin äskettäin Helsingin Sanomissa.
Tabu vaihdevuodet eivät suinkaan ole. Pikaisilla arkistohauilla esimerkiksi Helsingin Sanomista löytyi jokaiselta viime vuodelta 8–15 juttua. Naistenlehdet kirjoittavat aiheesta ahkerasti. Iltapäivälehdet tekevät juttuja lähes kuukausittain. Ylen arkistohaku tuottaa runsaasti vaihdevuosijuttuja eri näkökulmista. Aiheen käsittely kiihtyy mediassa aina, kun ilmestyy esimerkiksi uusi näytelmä tai kirja.
Silti on kiistatta totta, että jokainen sukupolvi tarvitsee omat herättelijänsä. Kun nykyiset nelikymppiset naiset olivat vasta teinityttöjä, käytiin Suomessakin kiivasta väittelyä hormonikorvaushoitojen riskeistä ja hyödyistä. 2000-luvun alussa valmistuneet tutkimukset havaitsivat rintasyöpäriskin kohonneen hyvin pitkään hormonikorvaushoitoa saaneilla naisilla.
Tuolloin suurten ikäluokkien naiset olivat tulleet vaihdevuosi-ikään, ja puoli miljoonaa suomalaisnaista käytti tai oli käyttänyt hormonikorvaushoitoa.
Naisten kanssa ikääntyivät heidän puolisonsa. Ensimmäiset uutiset miesten andropaussin hoidosta herättivät huomiota, mutta mikään ei vetänyt vertoja kohulle, joka syntyi erektiohäiriölääke Viagran astuessa Suomen markkinoille lokakuussa 1998.
Keski-ikäisten miesten seksikumppanit ovat luonnollisesti useimmiten keski-ikäisiä naisia, joten väistämättä puhe kiertyi myös naisten vaihdevuosioireiden hoitoon. Seksistä ryhdyttiin julkisuudessa puhumaan subjektiivisena oikeutena, jolle ei ollut enää yläikärajaa.
Ymmärrän hyvin, että suurten ikäluokkien lapsia ei voinut vähempää kiinnostaa, mitä heidän vanhempansa makuuhuoneissaan puuhasivat, mutta koulujen terveystietotunneilta hekään eivät päässeet karkuun. Naisen elämänkaari ja siihen kuuluvat muutokset kuuluvat opetusohjelmaan, mutta teinejä kiinnostavat väistämättä enemmän oman kehon muutokset.
On turha moittia nykyisiä neli-viisikymppisiä naisia siitä, etteivät he ole ajatelleet vaihdevuosien koittamista. Etenkin, kun monella koulutetulla naisella voi olla vasta kouluikäisiä lapsia vaihdevuosioireiden saapuessa. Ennen puhuttiin kuumista aalloista ”mummotautina”. Ei siis ihme, että uniongelmia, mielialan vaihteluita ja edes kuumia aaltoja ei heti osaakaan mieltää mahdollisiksi vaihdevuosiksi.
Olen itse ollut kirjoittamassa vuonna 2009 ilmestynyttä Hilmapäivät-kirjaa, jossa juontaja Riitta Väisänen kuvaili sisarensa Lea Gesellen kanssa räväkästi hurjia vaihdevuosioireitaan. Piileskelin kaupunginkirjaston hyllyjen välissä etsimässä kirjallisuutta vaihdevuosista – olinhan vasta nelikymppinen, siis nuori nainen. Tutulle kirjastonhoitajalle selitin moneen kertaan tekeväni kirjaa. Tunnistan siis nolouden, mutten tunnusta häpeää. Televisiohaastatteluissa saatoin mainita nuoren ikäni.
Riitta Väisänen sen sijaan ei kainostellut! Hän lienee edelleen maailman ainoa entinen Miss Eurooppa, joka on kertonut julkisesti, miten pikkareihin lirahteli hädän hetkellä tai kuinka kuivat paikat ja kuumat aallot pilasivat tunnelman kuumalla hetkellä. Toinen rohkea nainen, Michelle Obama on Yhdysvalloissa astunut julkisuuteen tarjoten vertaistukea meille 1960-luvulla syntyneille.
Tabujen kahleista ei siis tarvitse enää irtautua, mutta kenestä keski-ikään tulevasta naisesta nykyinen kuumiin aaltoihin tuleva sukupolvi saisi oman riittaväisäsensä? Suomeen tarvittaisiin oma räväkkä vaihdevuosi-tähti. Kuka ilmoittautuu?
Ulla Järvi
Kirjoittaja pitää vuosien karttumista ja elämänkokemuksen lisääntymistä työelämässä valttikorttina, johon on kirjoitettu yksi sana: perspektiivi.
Kolumnista voi keskustella 2.3. klo 23:00 asti.
