PETROSKOI Oikeustalon käytävälle on kokoontunut kymmenkunta ihmistä seuraamaan historioitsija Juri Dmitrijeviä vastaan nostettujen syytteiden käsittelyä heinäkuun lopussa.
Oikeutta käydään täällä Karjalan tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa suljetuin ovin, mutta paikalle tulleet haluavat nähdä edes vilauksen Dmitrijevistä. Kun hän ilmestyy käsiraudoissa vartijan taluttamana kulman takaa, joukko puhkeaa voimakkaisiin taputuksiin ja kannustaa vangittua historioitsijaa.
Dmitrijev nyökkää ja kiittää tuesta, kunnes hänet ohjataan nopeasti käytävästä sisään oikeussaliin.
– Minua pelottaa edes kuvitella, millainen tilanne olisi ilman ulkomailta ja Venäjältä saatua tukea. Hänet olisi varmaan muuten jo kauan aikaa sitten heitetty lopullisesti vankilaan ja unohdettu, tytär Jekaterina Klodt kertoo myöhemmin oikeustalon edessä.
Oikeusprosessi jatkuu jo viidettä vuotta
Juri Dmitrijevin monipolvisen oikeusprosessin käsittely jatkui Petroskoin kaupunginoikeudessa jälleen tänä keväänä.
Ensimmäistä kertaa poliisi pidätti Dmitrijevin joulukuussa 2016. Tämän jälkeen häntä on syytetty muun muassa lapsipornon valmistamista, aserikoksesta sekä hänen alaikäisen adoptiotyttärensä hyväksikäytöstä. Viimeisestä hän sai vuosi sitten kolmen ja puolen vuoden tuomion, jota pidennettiin myöhemmin kymmenellä vuodella.
Ihmisoikeusjärjestöt ja muut tukijat pitävät syytteitä poliittisina. Samaa sanoo myös Dmitrijevin tytär.
– En voi mitenkään uskoa näitä syytöksiä, vaan kyse on Sandarmohin joukkohaudasta. Se on alkanut hermostuttaa liian monia, Klodt uskoo.
Dmitrijev paljasti kaksi salaista joukkohautaa
Itseoppinut historioitsija Juri Dmitrijev paikansi 1990-luvun lopulla Karjalan tasavallasta kaksi joukkohautaa: Sandarmohin ja Krasnyi borin.
Kahdessa joukkohaudassa makaa tuhansia neuvostodiktaattori Josif Stalinin terrorin uhreja. Sadat teloitetuista olivat Karjalan tasavallassa asuneita suomalaisia, joista monet olivat muuttaneet Neuvostoliittoon paremman elämän toivossa.
– Isä halusi, että jokaisella ihmisellä on hauta. Hän palautti teloitettujen nimet tietoomme, jotta myös uudet sukupolvet tietäisivät esi-isiensä kohtalon, Jekaterina Klodt sanoo.
Mieleisellä historiantulkinnalla pönkitetään valtaa
Neuvostoliiton kipeästä historiasta puhumisesta tullut nyky-Venäjällä yhä vaikeampaa.
Hallinto pyrkii esittämään historiallisia tapahtumia siten, että ne pönkittävät sen omaa valtaa. Samalla valtiovalta hämärtää tietoisesti Stalinin aikaisten hirmutöiden merkitystä.
Esimerkiksi Sandarmohissa hallintoa lähellä oleva Venäjän sotahistoriallinen seura on tilaamiensa kaivauksien avulla ajanut vaihtoehtoista teoriaa joukkohaudasta. Sen mukaan uhrien joukossa olisi myös suomalaisten jatkosodan aikana teloittamia neuvostovankeja.
Kansainvälinen tutkijayhteisö pitää väitteitä epäuskottavina.
Karjalassa teloitettiin paljon suomalaista
Aurinko paistaa männikön läpi Krasnyi borissa, kun Petroskoin juutalaisen yhteisön puheenjohtaja ja Juri Dmitrijevin ystävä Dmitri Tsvibel tutkii runkoon kiinnitettyä muistolaatta.
Omaiset ovat tuoneet mäntykankaalle teloitettujen vainajien muistoksi nimilaattoja. Monissa niissä on suomalaisten nimiä.
Krasnyi borissa makaa vähemmän punaisen terrorin uhreja kuin sitä tunnetummassa Sandarmohin joukkohaudassa. Täällä suomalaisia uhreja on kuitenkin suhteessa enemmän.
Vuosina 1937–38 Krasnyi borissa teloitettiin noin 1 200 ihmistä, joista suomalaisia oli liki puolet. Sandarmohissa puolestaan ammuttiin vähintään vajaa 800 suomalaista. Kaiken kaikkiaan suomalaisuhreja saattoi olla moninkertainen määrä.
– Tämä on hirveä paikka, mutta se on historiaamme, joka meidän tulee muistaa, Tsvibel sanoo kävellessämme kankaalla Krasnyi borissa.
Venäjä kulkee kohti totalitaarista valtiota
Eläkkeellä oleva Dmitri Tsvibel korostaa sen tärkeyttä, että omaiset saavat tietää kadonneiden läheistensä viimeisen leposijan.
Toisaalta neuvostovainojen tutkimisella on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys.
Tsvibel uskoo, että Dmitrijev on joutunut virkavallan vainon kohteeksi sisäpoliittisista syistä. Hänen mukaansa petroskoilaisen historioitsijan määrätietoinen toiminta Stalinin terrorin paljastajana kävi yksinkertaisesti liian vaaralliseksi nykyhallinnon silmissä.
Aiemmin viranomaiset auttoivat Dmitrijeviä paikantamaan joukkohaudat ja ottivat osaa hänen järjestämiinsä muistotilaisuuksiin terrorin uhreille, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana suhtautuminen petroskolaiseen historioitsijaan ja tämän elämäntyöhön on muuttunut täysin.
Samasta kehityksestä kertoo myös kesällä Venäjällä voimaan tullut laki, joka säädettiin presidentti Vladimir Putinin aloitteesta. Se kieltää rangaistuksen uhalla Neuvostoliiton ja natsi-Saksan vertaamisen keskenään.
Tsvibel pitääkin erittäin huolestuttavana sitä, että valtiovalta on alkanut kontrolloida historian tulkintaa yhä voimakkaammin.
– Se ei ole vaarallista pelkästään venäläisille, vaan myös muille, sillä mikä tahansa totalitaarinen valtio on vaarallinen koko maailmalle, Dmitri Tsvibel sanoo.
Lisää aiheesta:
Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja
