Digitaalisesta elämäkirjoittamisesta eli ennen kaikkea blogien pitämisestä on tullut nykyäideille tärkeä osa toteuttaa äitiyttään.
Astrid Joutsenon väitöskirjan mukaan äitien elämäkirjoittaminen voi myös niin vahvistaa olemassaolevia äitiyden ideaaleja kuin haastaa normejakin. Joutseno tunnetaan säveltäjänä, muusikkona ja kirjailijana nimellä Astrid Swan.
Joutsenon mukaan äidit ovat viime vuosikymmenten aikana nousseet säätelypuheen kohteista omaäänisiksi toimijoiksi, samalla kun blogeista ja sosiaalisesta mediasta on tullut valtavirtaa.
– Äidit osallistuvat bloggaamalla keskusteluun äitiyttä koskevista normeista, diskursseista ja kertomusmalleista. He kirjoittavat esimerkiksi norminvastaisista tavoistaan äitiä ja määrittävät näin uudelleen, mitä hyvä äitiys voi olla, Joutseno sanoo.
Äitiminen (engl. mothering) on feministinen termi, jota käytetään korostamaan äitiyden aktiivista luonnetta. Termi on syntynyt erottamaan toisistaan äitiyden, jota määrittävät patriarkaattiset rakenteet ja instituutiot, sekä äitimisen, johon kytkeytyy myös kokemusten ja toiminnan pohdinta ja niiden jakaminen muiden kanssa.
Joutseno tutkii väitöskirjassaan äitien elämäkirjoittamista yhdysvaltalaisissa blogeissa ja kahdessa muistelmateoksessa.
– Äidiksi tulemisessa kohtaavat kehollinen haavoittuvuus ja pystyvyys sekä myös yhteiskunnan säätely ja ohjaus. Monet tutkimusaineistoni äidit alkoivat kirjoittaa elämästään nettiin juuri äidiksi tullessaan, Joutseno kertoo.
Joutsenon mukaan Yhdysvalloissa on syntynyt täysin ammattilaisten äitibloggaajien ryhmä. Yhdysvalloissa monet eivät voi jäädä pitkille äitiyslomille, jolloin ammattibloggaamisen kautta muodostuu idealisoitu käytäntö: äiti voi jäädä pitkään kotiin, mutta samalla tienata rahaa blogillaan.
Joutseno ei kuitenkaan ole tutkinut kaupallisuutta.
– Minua kiinnosti se, miten äidit voivat kertoa hyvin erilaisista äitimisen kokemuksista.
Normeja haastavat äidit
Joutsenon aineistossa on keskitytty erityisesti siihen, miten sairaat ja kuolevat äidit toteuttavat äitimistään.
– He voivat elämäkirjoittamisen kautta muovata äitimistään hyväksi, vaikka se ei enää normeihin mahdukkaan.
Joutseno itse sairastaa parantumatonta rintasyöpää. Hän kirjoittaa siitä myös väitöskirjassaan käyttäen autoetnografiaa eli tutkimusmenetelmää, jossa hyödynnetään tekijän henkilökohtaisia kokemuksia hahmottamaan kulttuurisia ja sosiaalisia käsitteitä.
– Tutkimuksessani merkityksellisiksi nousivat erityisesti syntymisen ja kuolemisen teemat. Myös sairaat ja kuolevat äidit voivat blogikirjoittamalla mahdollistaa oman äitiytensä pohtimisen, muovaamisen ja sovittamisen, vaikka se ei täytä kulttuurimme sanelemia ideaalin äitiyden merkkejä.
Kuolevat äidit kehittävät Joutsenon mukaan huolenpidon etiikkaa. Blogeja kirjoitetaan osittain lapsille, arkistoksi tulevaisuuteen siihen aikaan, jossa heitä ei ehkä enää ole. Virtuaalinen arkisto mahdollistaa läsnäolon vielä myöhemminkin.
– Äidit esimerkiksi kuvailevat tekemiään käytännön järjestelyjä, joilla pehmentää lasten kohtaamaa menetystä.
Joutsenon mukaan äitien elämäkirjoitus netissä voisi auttaa myös tutkijoita ja yhteiskunnallisia elimiä esimerkiksi erilaisten tukimuotojen löytämisessä erilaisille äideille.
On myös muita tapoja, jolla bloggaavat äidit ovat haastaneet ideaalia, intensiivistä äitiyttä. Joutsenon mukaan esimerkiksi joko äidin tai lapsen erilaiset vammat ovat olleet sellaisia käänteitä, jolloin äidit ovat alkaneet bloggaamaan.
Blogit voivat olla kuitenkin myös varsin normittavia. Sellaisia ovat usein Joutsenon mukaan juuri ne kaupalliset blogit, jotka ovat lähinnä valkoisten, hyvin ylä- tai keskiluokkaisten äitien pitämiä.
– He haluavat tuottaa sellaista kuvastoa ja tekstiä, jotka pönkittävät äitiyden ideaalia.
Äitiblogien määrä on kuitenkin valtava. Seasta löytyy hyvin erilaisia ja normikriittisiä äitejä, jotka toteuttavat äitimistään hyvin eri tavoin.
Yhdysvalloissa etenkin viime aikoina rodullistetut äidit ovat käyttäneet paljon jonkinlaista digitaalista elämäkirjoittamista parantaakseen omaa asemaansa.
– He pystyvät itse vaikuttamaan siihen, että he näkyvät ja heidän äänensä kuuluu.
Suomessa kaikuja samasta
Joutseno on tutkinut yhdysvaltalaista elämäkirjoittamista. Tutkimusta ei voi sellaisenaan soveltaa suomalaisiin äitiblogeihin, mutta pääpiirteittäin on kyse samasta ilmiöstä.
– Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa vaikuttaa tällä hetkellä sama, intensiivisen äitiyden ideaali: äidin jatkuvan läsnäolon korostaminen välttämättömänä lapsen hyvälle kehitykselle. Aina äitiys ei kuitenkaan sovi tähän ideaaliin.
Joutseno valitsi aineistonsa siksi, että hänen taustansa on yhdysvaltalaisen kirjallisuuden tutkimuksessa. Hän teki gradunsa Sylvia Plathin päiväkirjoista eli elämäkirjoittamisen tutkimuksesta oli kysymys siinäkin.
– Toisaalta myös meilläkin digitaalinen kulttuuri on vahvasti yhdysvaltalaisen kulttuurin määrittämää jo senkin takia, että kaikki teknologiayhtiöt ja -alustat ovat pitkälti sieltä tulleita. Se vaikuttaa myös Suomessa siihen, millainen blogikulttuuri täälläkin on.
– En ole tutkinut suomalaisaineistoa, mutta uskaltaisin väittää, että yhteisiä piirteitä löytyy. Yhdysvaltalainen malli on pitkälti se, mikä meilläkin vaikuttaa, Joutseno jatkaa.
Joutseno arvostelee sitä ajatusta, että blogia pitävä äiti olisi poissa perheensä parista. Hänen mukaansa vaikuttaa päin vastoin siltä, että äidit saavat itselleen blogeista voimavaroja, kun he toisaalta pohtivat omaa arkeaan ja toisaalta saavat vertaistukea virtuaalisesta yhteisöstä.
– Yhdysvalloissakin nykyäidit voivat olla aika yksin, käytännössä aika erillään muista äideistä. Virtuaalisesta yhteisöstä voi löytyä samanhenkisiä ja samoin kokevia äitejä. He voivat tukea toisiaan siinä, että he tekevät äitimistä eri tavalla.
Astrid Joutseno näkee elämäkirjoittamisen välineenä, jota äidit voisivat hyödyntää laajemminkin itsetutkiskeluun ja vertaisuuteen.
– Kirjoittamisen keskiössä ei tarvitse olla lasten hyöty vaan itseymmärrys. On korkea aika, että se, miten käsitämme äidin roolin kulttuurisesti, tulee nähdyksi äitityötä tekevien itsensä kokemuksen kautta.
Äitiblogin kirjoittaminen ei ole vain kokemuksen siirtämistä kertomuksen muodossa digitaaliselle alustalle, vaan se on luova prosessi, joka muovaa äitimisen käytänteitä ja synnyttää yhteisöön kuuluvuutta.
– Tutkimukseni voi auttaa ymmärtämään myös työn ja hoivan jakautumista sekä digitaalisten kanavien ja teknologian roolia kodeissa. Nämä kysymykset ovat nousseet keskeisiksi pandemian aikana.
FM Astrid Joutseno väittelee 22.9.2021 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta Life Writing from Birth to Death – How M/others Know. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Lue myös:
