Suomen päätös sitoutua Ottawan sopimukseen nousi uudelleen keskusteluun Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa.
Suomi liittyi jalkaväki- eli henkilömiinojen käytön, valmistuksen ja varastoinnin kieltävään Ottawan sopimukseen 2012.
Kansalaisaloitteita Suomen jalkaväkimiinakiellosta irtautumiseksi pantiin vireille heti Venäjän hyökättyä eli 24. helmikuuta. Niistä toinen ylitti sunnuntaina 50 000 kannattajan rajan, mikä tarkoittaa, että eduskunnan on käsiteltävä se.
Vireillä on myös ex-ulkoministeri Timo Soinin ja ex-puolustusministeri Jussi Niinistön allekirjoittama kansalaisaloite Ottawan sopimuksesta irtautumiseksi, joka on maanantaina saanut runsaat 7 500 allekirjoitusta.
Uutissuomalaisen viime viikolla tekemän kyselyn mukaan eduskuntaan valituista puolueista keskusta, vihreät ja RKP pysyisivät sopimuksessa, kun taas irtautumisen kannalla ovat perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt.
Siinä SDP, vasemmistoliitto ja kokoomus eivät ota selkeää kantaa. Valta kuuluu kansalle-ryhmä, joka on irtautunut perussuomalaisista, lähtisi sopimuksesta.
Kivinen: Ei meille ajankohtaista
Puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen vihelsi omalta osaltaan empimisen poikki maanpuolustuskurssin avajaisissa maanantaina.
Kivinen totesi, että Ukrainan sota edellyttää Suomelta kansallisen puolustuskyvyn vahvistamista, mutta jalkaväkimiinojen palauttaminen ei ole keino siihen.
Kivinen painotti, että jalkaväkimiinoista luopumisen jälkeen Suomen suorituskykyä on korvattu monin keinoin. Suomella on esimerkiksi monenlaisia muita miinoja kuin jalkaväkimiinoja käytössä.
– Puolustuskyvyn parantamiseen liittyvässä keskustelussa on noussut ajatuksia Suomen irtautumisesta Ottawan jalkaväkimiinoista kieltävästä sopimuksesta. Tähän totean, että Suomi on edelleen suluttamisen eurooppalainen suurvalta. Suluttamisella tarkoitetaan miinoitteista ja esteistä koostuvaa kokonaisuutta.
Kivinen korostaa, että jalkaväkimiinojen korvaaminen rahoitettiin puolustusbudjetin ulkopuolelta osoitetulla 200 miljoonan euron lisärahoituksella. Tämän lisäksi uudistukseen käytettiin puolustusbudjetin sisältä 100 miljoonaa euroa.
– Valmiusvarastoissamme on useita satoja tuhansia panssarimiinoja ja merkittävä määrä niin viuhka- kuin kylkipanoksia. Jalkaväkimiinoista luopumisen yhteydessä menetettyä suorituskykyä on korvattu varsin monipuolisesti, Kivinen sanoi puheessaan.
Vuosien varrella myös panssarimiinojen suorituskykyä on parannettu ja niiden raivaaminen on vastustajalle entistä vaikeampaa.
– Suluttamisen toimintatavat ja meidän operointikonseptit ovat siis muuttuneet, joten jalkaväkimiinat eivät ole meille ajankohtainen asia, Kivinen sanoi.
Niinistö: En kelailisi sopimuksia edestakaisin
Miinakielto on ollut Suomessa kiistelty puolustuspoliittinen ratkaisu.
Suomi liittyi sopimukseen presidentti Tarja Halosen (sd.) aikana, pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituskaudella. Jo sitä ennen Matti Vanhasen johtama keskustan ja SDP:n hallitus linjasi, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012.
Halonen on tukenut vahvasti sopimukseen liittymistä. Suomen liittyessä muut EU-maat olivat sopimuksen allekirjoittaneet.
Eduskunta äänesti marraskuussa 2011 jalkaväkimiinoista luopumisen puolesta 110–47.
Vuonna 2014 kokoomus otti puoluekokouksessaan kannan Ottawan sopimuksesta irtautumisesta.
Vaikka kokoomuksessa moni kansanedustajista pitää Ottawan sopimuksen allekirjoittamista virheenä, ei yli kymmenen vuotta sitten allekirjoitetusta sopimuksesta irtautuminen herätä sekään kaikissa suuria intohimoja.
Politiikkaa tehdään ajassa ja paikassa.
– Ottawan linjausta ei tietenkään tehtäisi nyt, summasi viime viikolla tilanteen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.).
Viikko sitten presidentti Sauli Niinistö arvioi Ylen A-studiossa Ottawan sopimuksesta irtautumisen mielekkyyttä näin:
– En lähde mitään sopimuksia kelaamaan taaksepäin tai eteenpäin, mutta kyllä miinoilla meillä kait käyttöä on, on ollut, ja hyvä olla varastossakin, Niinistö sanoi.
Kaikkonen: Ei akuuttia tarvetta
Jo vuonna 2019 puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vastasi kristillisdemokraattien kansanedustajan Peter Östmanin kirjalliseen kysymykseen sopimuksen vaikutuksesta Suomen puolustuskykyyn.
Kaikkosen mukaan hallitus ei ole käynnistämässä toimenpiteitä sopimuksesta irtautumisessa.
Hän viittasi vastauksessaan samoihin seikkoihin kuin Kivinen tänään. Henkilömiinoja korvaamaan on kehitelty uusia järjestelmiä.
Kun Suomi valmistautui liittymään Ottawan sopimukseen, puolustusvoimat hankki noin 200 miljoonalla eurolla erilaisia korvaavia asejärjestelmiä miinakiellon tuomaa aukkoa täyttämään.
Samaan aikaan jalkaväen taktiikkaa muutettiin vastaamaan uutta tilannetta.
Nykyään sallittuja ovat niin sanotut aktiiviset henkilömiinat, joita kutsutaan yleisesti panoksiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viuhkapanos ja Suomessa kehitteillä oleva hyppypanos.
Ilkka Kanerva huomauttaa, että vaikka korvaavaa järjestelmää on kehitelty, työ ei ole vielä täysin valmis. Esimerkiksi hyppypanokset eivät ole vielä käytössä.
– Työ on vielä kesken. Jos kehitystyö onnistuu, turvaudumme uuteen järjestelmään, Kanerva arvioi tilannetta.
Miina silpoo jalan ja alaruumiin
Ottawan sopimukseen liittymisen jälkeen Suomi on ilmoittanut tuhonneensa valtaosan henkilömiinavarastostaan.
Henkilömiinoja saa kuitenkin Ottawan sopimuksen mukaan varastoida "pieniä määriä", jotta asevoimia voidaan kouluttaa niiden raivaamiseen.
Henkilömiinalla tarkoitetaan räjähdyslaitetta, joka kätketään maahan tai kiinnitetään esimerkiksi puun runkoon. Kiellettyjä ovat niin sanotut passiiviset miinat, jotka räjähtävät ihmisen kosketuksesta tai läsnäolosta.
Kun ihminen esimerkiksi astuu miinan päälle tai koskettaa ansalankaa, miina räjähtää. Räjähdys on sen verran voimakas, että se silpoo ihmisen jalan ja alaruumiin tai muutoin haavoittaa tai tappaa ihmisen.
Räjähdysaineen määrä henkilömiinassa on suhteellisen vähäinen, sillä sen tarkoitus ei ole tappaa. Tarkoituksenmukaisempaa on se, että miina haavoittaa vakavasti. Haavoittunut sotilas sitoo vihollisen muita sotilaita, joiden on ryhdyttävä auttamaan haavoittunutta.
Miinat ovat niin salakavala ja pelkoa herättävä ase, että niillä on myös vahva psykologinen vaikutus, jota kutsutaan miinakauhuksi. Pelkkä tietoisuus tai pelko henkilömiinojen läsnäolosta jossakin maastossa saattaa hidastaa sotilasjoukon liikkumista tai jopa lamauttaa sen hetkellisesti.
Varusmiehiä ei enää kouluteta miinojen asentamiseen
Kun Suomen puolustusvoimat vielä käytti henkilömiinoja, suurin osa varusmiehistä sai koulutuksen yleisimpien miinamallien käyttöön.
Tällaisia olivat esimerkiksi puunrunkoon kiinnitettävä putkimiina. Miinasta vedetään ansalanka esimerkiksi viereiseen puuhun. Kun ihminen koskettaa ansalankaa, miina räjähtää hänen vierellään ja sinkoaa terässirpaleita hänen kehoonsa.
Toinen perustyyppi oli sakaramiina. Se kaivetaan maahan niin, että siitä jää maanpinnalle tuskin havaittavat kolme sakaraa. Miina räjähtää, kun sen päälle astuu. Tyypillisesti sakaramiinan vaikutus rajoittuu jalkaterän silpomiseen ja vammoihin alaraajoissa ja nivusissa.
Passiivinen miina ei erota siviiliä sotilaasta
Ottawan sopimus kieltää passiiviset miinat, sillä ne eivät erottele sotilaita siviileistä. Lukuisissa sisällissodissa maailmalla holtittomasti kylvetyt miinat aiheuttivat mittaamatonta kärsimystä ihmisille vielä vuosia sodan loppumisen jälkeen, kun lapsia ja aikuisia silpoutui miinoihin.
Myös Suomi on kokenut saman, sillä Lapin sodan jäljiltä Pohjois-Suomessa oli vakava miinaongelma vuosia sodan jälkeen. Miinoja ja räjähtämättömiä ammuksia voi vieläkin löytyä Lapista.
Suomen kanta henkilömiinakieltoon oli kuitenkin pitkään se, että Suomi käyttää miinoja huomattamasti vastuullisemmin kuin sisällissotien kaoottisissa oloissa tehdään.
Miinoja ei Suomessa olisi asennettu maahan kuin sotatilanteessa. Lisäksi miinoitteista olisi tehty tarkat kartat, joiden avulla niiden purkaminen onnistuisi jälkikäteen.
Miinat nähtiin Suomen pitkän itärajan puolustuksessa erittäin "kustannustehokkaana" aseena. Henkilömiinoilla pyrittiin muun muassa estämään panssarimiinoitteiden purkaminen sekä vaikeuttaa jalkaväen liikkumista.
Panssarimiinat ja "aktiiviset henkilömiinat" sallittuja
Vaikka henkilömiinat tuhottiin, Suomella on useita muita miinoja edelleen käytössä.
Panssarimiinat ja merimiinat ovat yhä sallittuja, sillä ne eivät räjähdä, vaikka ihminen astuisi niiden päälle. Osa Suomen panssarimiinoista onkin nykyään modernisoitu sellaisiksi, että ne räjähtävät, jos niitä yrittää purkaa ilman erityistä laitteistoa ja osaamista. Ne eivät kuitenkaan räjähdä päälle astumisesta.
Kun Suomi valmistautui liittymään Ottawan sopimukseen, puolustusvoimat hankki erilaisia korvaavia asejärjestelmiä korvaamaan miinakiellon tuoman aukon puolustuksessa.
Samaan aikaan jalkaväen taktiikkaa muutettiin vastaamaan uutta tilannetta.
Nykyään sallittuja ova niin sanotut aktiiviset henkilömiinat, joita kutsutaan yleisesti panoksiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viuhkapanos ja Suomessa kehitteillä oleva hyppypanos.
Niiden ero kiellettyihin jalkaväkimiinoihin on se, että ne eivät räjähdä ihmisen kosketuksesta. Niitä voi käyttää vain siten, että sotilas tähystää ja tunnistaa miinoitteeseen tulevan kohteen ja laukaisee miinoituksen etäohjauksella.
7.3. kello 13.51, juttua oikaistu: 50 000 allekirjoituksen rajan ylittänyt kansalaisaloite "Jalkaväkimiinakiellosta irtautuminen ja jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron salliminen" ei ole ex-ministerien Timo Soinin ja Jussi Niinistön alkuun panema. Kyse on eri aloitteista.
7.3. kello 18.42, juttua korjattu: muutettu Timo Kivisen titteli puolustusvoimien komentajasta puolustusvoimain komentajaksi.
6.4. kello 17:49: palautettu alkuperäinen tittelin muotoilu puolustusvoimien komentajaksi.
