Sen jälkeen, kun Venäjä torstaina 24. helmikuuta aloitti sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan, on urheilumaailma reagoinut yllättävänkin nopeasti ja yksimielisesti.
Venäjän maajoukkueet on käytännössä suljettu kansainvälisestä urheilusta.
– Minua on yllättänyt, että reaktio on ollut aikalailla yksimielinen ja voimakas. Jos ajattelemme Kansainvälisen olympiakomitean tai Kansainvälisen jalkapalloliiton kaltaisia toimijoita, heillä on perinteisesti ollut vaikeuksia lausua selkeitä tuomioita esimerkiksi Venäjän tai Kiinan ihmisoikeustilanteesta tai demokratian puuttumisesta. Nyt reaktio on ollut aika päättäväinen, sanoo historiantutkija Markku Jokisipilä.
Samoilla linjoilla on poliittisen historian professori Vesa Vares.
– Reaktio on ollut voimakkaampi ja yhtenäisempi kuin alunperin ajattelin. Lähtöoletukseni oli, että urheilu seuraa yleistä reaktiota. Jos tämä olisi mennyt ohi muutamassa päivässä, urheilumaailma ei olisi ehtinyt reagoida näin paljon. Kun ukrainalaiset ovat osoittaneet puolustautumishalunsa ja -valmiutensa, he ovat todella saaneet tällaista tukea, Vares pohtii.
Esimerkiksi maanantaina Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ja Euroopan jalkapalloliitto Uefa ilmoittivat sulkeneensa Venäjän toistaiseksi kokonaan ulos kansainvälisestä jalkapallotoiminnasta. Samoin teki Kansainvälinen jääkiekkoliitto, jonka linjaus koskee Venäjän ja Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkueita ja seurajoukkueita. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenka on tukenut Venäjän hyökkäystä Ukrainassa. Niinpä maita ei nähdä keväällä Suomessa pelattavissa miesten jääkiekon MM-kisoissa.
Kansainvälinen olympiakomitea suositteli maanantaina, että kansainväliset lajiliitot ja urheilutapahtumien järjestäjät eivät päästäisi venäläisiä ja valkovenäläisiä urheilijoita kilpailuihin.
Joidenkin urheilujärjestöjen "kelkka kääntyi täysin"
Vaikka urheilumaailman reaktiot ovatkin olleet yksimielisen jyrkkiä, aluksi monet tahot yrittivät maltillisempaa linjaa, Vares muistuttaa.
Kansainvälinen lentopalloliitto FIVB tiedotti ensin, ettei se vedä miesten MM-turnausta pois Venäjältä. Muun muassa Suomen lentopalloliiton toimitusjohtaja Olli-Pekka Karjalainen tyrmäsi ajatuksen. Kunnes sitten tiistaina FIVB ilmoitti vievänsä Venäjältä isännyyden.
Myös Fifan mieli muuttui päivässä, kun se vielä sunnuntaina tiedotti, että Venäjä saisi jatkaa kansainvälisten jalkapallo-otteluiden pelaamista, mutta ei pelata pelejä omassa maassaan, eikä lippuja tai kansallislauluja sallittaisi.
– Ensimmäiset kannanotot olivat vielä vältteleviä. Etsittiin välimuotoja, miten Venäjä voisi esimerkiksi jalkapallon MM-karsintoihin osallistua. Sitten kelkka kääntyi täysin, Vares huomauttaa.
– Tästä tuli laaja boikotti, jollaista vastaavaa ei ole nähty. Ehkä jonkinlaisena verrokkina Serbian (silloin Jugoslavia) sulkeminen jalkapallon EM-kisoista 1992, mutta tämä laajuus ja voimakkuus on ainutlaatuista.
Toisaalta urheilumaailma yllätti
Urheilumaailman yhtenäinen ja jyrkkä reagointi Venäjän sotatoimiin on ollut yllättävää muun muassa siksi, että isojen urheilujärjestöjen johtajat ovat suhtautuneet suopeasti Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin ja muihin yksinvaltiaisiin.
Putinia lähellä olevien venäläisten oligarkkien raha on tähän asti kelvannut urheilujohtajille. Esimerkiksi suomalainen KHL-joukkue Helsingin Jokerit on vuosia pyörinyt venäläisten rahoilla.
Asiantuntijat näkevät, että kovia kannanottoja vältelleiden liittojen kelkka kääntyi yleisen ilmapiirin paineessa. Maailmanlaajuinen paheksunta Venäjää kohtaan sekä tuki Ukrainalle on ollut voimakasta. Myös talouspakotteet kovenivat ensimmäisistä päätöksistä.
– Paine on lähtenyt myös urheilun ruohonjuuritasolta. Jalkapallon osalta maat, jotka olisivat MM-paikasta Venäjää vastaan karsineet, ilmoittivat kaikki, etteivät suostu pelaamaan. Urheilu on seurannut yhteiskunnallista virtaa, mutta toisaalta osoittanut suurempaa omakohtaista asian ajamista kuin aiemmin tuntui todennäköiseltä, ruotii Vares.
Puhtaasti urheilua ajatellen Markku Jokisipilä toivoo, että tuoreet, selkeät linjaukset voisivat olla pidemmällä aikavälillä merkityksellisiä.
– Päästäisiin tällaisista keskusteluista, mitä esimerkiksi Kansainvälisen olympiakomitean suhteen on käyty. Minkä takia kerta toisensa jälkeen on annettu kisoja sellaisten maiden järjestettäväksi, joiden ihmisoikeustilanteessa on selkeitä epäkohtia? Miksi on annettu urheilu näyteikkunaksi erilaisille autoritäärisille järjestelmille?
Ennen Pekingin olympialaisia Jokisipilä sanoi Urheilulehdessä ja Ilta-Sanomissa, että vanha hokema siitä, ettei urheilua ja politiikkaa pidä sekoittaa on yksi väsyneimpiä ja kuluneimpia, ja vaatimuksena myös täysin epärealistinen.
– Jonkinlaista muutosta on silti nähtävissä. Maailma on mennyt jo pitkään yhteen suuntaan ja KOK toiseen. Arvokisojen avajaiset ovat jo vuosikymmenien ajan olleet suoranaisia valtionjohtajien kokoontumisajoja, Jokisipilä totesi tuolloin.
"Pehmeän vallan käytöstä aseelliseen väkivaltaan"
Millaisia vaikutusmahdollisuuksia urheilulla on nyt, kun Ukrainassa soditaan? Urheilulla on katsottu aina olevan erityinen merkitys Putinille.
Putin on käyttänyt urheilua, kuten jääkiekon KHL-liigaa, pehmeän vallankäytön välineenään ja samoin Sotshin 2014 olympialaisia on pidetty yhtenä Putinin voimannäytöistä maailmalle. Urheilumenestys on ollut Putinille tärkeä väline kansallisen itsetunnon kohottajana.
Mutta enää ei puhuta pehmeän vallankäytön välineistä.
– Kyllähän nyt Venäjän ja Putinin ajattelun suhteen on siirrytty tilanteeseen, että urheilulla vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset. Putinilla perinteisesti on ollut lukkarinrakkautta urheiluun, mutta nyt on siirrytty pehmeän vallan käytöstä, ei ainoastaan kovaan vallankäyttöön, vaan aseelliseen väkivaltaan. Urheilu on varmasti Putinille hyvin vähämerkityksinen asia tällä hetkellä, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajana työskentelevä Jokisipilä sanoo.
Myös Vares allekirjoittaa, ettei urheilun boikoteilla ole välitöntä vaikutusta.
– Ei yksikään panssari sen takia pysähdy.
"Koko keinoarsenaali käytössä"
Urheilumaailman toimet eivät ole merkityksettömiä, vaikka niillä ei olisi välitöntä vaikutusta Putiniin.
Myös urheilun on kyettävä pakotteisiinsa. Tutkijoiden mukaan boikottien välilliset vaikutukset voivat olla tärkeitä.
– Urheilun on tässä kohtaa pystyttävä reagoimaan, koska urheilu ei ole muusta maailmasta erillinen saareke. Olisihan se kummallinen tilanne, että samaan aikaan kun Ukrainan väestö on hyökkäyksen kohteena, venäläiset saisivat tavoitella menestystä ja edustaa maataan kansainvälisissä urheilukilpailuissa. Puhumattakaan siitä, että Venäjällä järjestettäisiin kansainvälisiä tapahtumia, pohtii Jokisipilä.
– Urheilun toimet ovat merkittäviä, sillä ne ovat osa kasautuvaa vaikutusta. Venäjälle ne ovat merkkejä siitä väärinarvioinnista, kuinka laajoja protestit sekä paheksunta maailmalla ovat ja kuinka katkerasti tähän hyökkäykseen suhtaudutaan. Lisäksi ukrainalaisille on suuri henkinen merkitys tuoda tältäkin lohkolta se esille, että olemme heidän puolellaan, uskoo Vares.
Onko olemassa sellaisia keinoja, joita urheilumaailma voisi ottaa käyttöön nyt jo nähdyn lisäksi?
– Tähän välittömään tilanteeseen vaikuttamiseksi koko keinoarsenaali alkaa olla käytössä. Se, ettei Venäjälle anneta enää järjestelyoikeuksia ja sitten astetta radikaalimpi askel eli venäläisten urheilijoiden ja joukkueiden sulkeminen pois kansainvälisestä kilpailusta – nämä kummatkin ovat nyt laajamittaisesti käytössä. Tässä on se keinopaketti, joka urheilulla tässä kohtaa on käytettävissä, vastaa Jokisipilä.
Jutussa olevat videot: Aleksi Hyvönen ja Jaakko Torvi.
Lue lisää:
Venäläishiihtäjät lähtevät Norjasta – joukkueen kansainvälinen kausi ohi
Kansainvälinen lentopalloliitto muutti mielensä – vei MM-isännyyden Venäjältä
KOK suosittelee – ei venäläisiä tai valkovenäläisiä urheilukilpailuihin
