Kouvolalaislähtöinen jääkiekkoilija Miska Siikonen on uransa kovimmassa paikassa. KooKoo aloittaa pian pudotuspelit, mutta hyökkääjä on ollut sivussa kokoonpanosta lokakuusta saakka.
Syksyllä Siikosen katse oli päättäväisesti tässä kaudessa. Vaikka uupumisen merkit olivat ilmassa ja mies kävi selvästi ylikierroksilla, kovalla treenaamisella huippukuntoon viritetty kroppa ja motivoitunut asenne eivät antaneet tilaa ajatukselle, että jotain olisi pielessä.
– Vaikka en sitä vielä tunnistanutkaan, niin siinä vaiheessa olin jyrkänteen reunalla, Siikonen muistelee syksyä.
Hän koki erittäin kovia kuormitustilan aiheuttamia oireita. Univaikeudet olivat vaivanneet öisin ja ensimmäiset sydänoireet alkoivat keskellä yötä. Sydän tuntui repeytyvän ulos rinnasta ja hän joutui soittamaan ambulanssin paikalle. Sydän tutkittiin sairaalassa ja mitään akuuttia ei löytynyt.
Vaasassa 24. syyskuuta pelatun kauden kuudennen ottelun jälkeen yöllä hermosto ei rauhottunut, eikä Siikonen saanut unta. Hän uskoi kuitenkin pystyvänsä pelaamaan seuraavana päivänä Oulussa. Lämmittelyssä sydän oireili taas, ja jälleen mies kiidätettiin sairaalaan. Kun verikokeet ja sydänfilmi näyttivät hyviltä, hän pääsi palaamaan joukkueen mukana Kouvolaan.
– Jälkeenpäin ajateltuna tässä kohdassa olin saanut jo lieviä paniikkikohtauksia.
Kardiologi tutki sydämen tarkemmin Kouvolassa ultraamalla eli kahden päivän Holter EKG -tutkimuksella ja rasitustestillä. Selkeää syytä oireille ei löytynyt, joten Siikonen sai luvan palata töihin. Epätietoisuus kuitenkin lisäsi ahdistusta.
– Kardiologi tosin sanoi, että voisiko olla jotain psyykkistä taustalla, mutta itse en pystynyt hyväksymään ajatusta, sillä fyysiset tuntemukset olivat niin rajuja.
Seuraavassa pelissä toistui tunne, ettei mies saa happea ja kuolemanpelko oli läsnä.
– Jäällä ainoa ajatus oli, että pitää selvitä hengissä vaihtoaitioon. Siinä hetkessä olin vaan ihan varma, että kuolen sinne jäälle. Eihän siitä pelaamisesta tuossa tilassa tullut mitään, Siikonen kuvailee.
Kuormittavia vaiheita
Jälkikäteen voi arvioida, että koronapandemian vaikutukset jääkiekkoarkeen ja raskas kausi 2020–21 Jyväskylässä kasvattivat Siikosen henkistä kuormaa. Hän kuului JYPissä kapteenistoon ja toimi jonkinlaisena siltana joukkueen ja työnantajan välillä neuvotteluissa palkanalennuksista.
– Kausi oli todella sekava ja raskas. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä tukalammaksi tilanne kävi joukkueessa.
JYPin peli ei kulkenut ja päävalmentajakin vaihtui useampaan otteeseen.
– Tunnelma oli kiristynyt ja valmentajia tuli ja meni. Arki alkoi olla tosi vaikeaa, ja jokainen varmasti oireili omalla tavallaan. En ollut varmasti kaikkein paras joukkuekaveri, kun oma kilpailuhenkisyys ja vaatimustaso löivät läpi. Unet kärsivät jatkuvasta stressitilasta ja sietokyky alkoi olla äärirajoilla päivittäin, mikä vaikutti jo palautumiseen. Hirveästi en muista koko ajasta, niin sumuisaa se oli.
Siikonen ja JYP purkivat sopimuksen. Nuorten maailmanmestari siirtyi kesken kauden Ruotsin HV71:n riveihin, mikä antoi miehelle uutta pontta. Hän teki jo toisessa vaihdossaan maalin ja uusi ura tuntui saavan siivet alleen.
Taistelu pudotuspelipaikoista hiipui, kun menestykseen tottunut seura hävisi 11 viimeistä runkosarjan otteluaan. Lopulta HV71 taipui karsintasarjassa ja 36 vuoden yhtäjaksoinen taival Ruotsin pääsarjassa päättyi.
Hyvin itsekriittisesti tilanteen ottanut Siikonen tunsi suurta epäonnistumista ja jopa häpeää. Loppukausi oli mennyt täysin päinvastaisesti kuin hän oli ajatellut, ja stressi kuormitti hyökkääjän hermoston toimintaa.
– Heräilin öisin ja olin ihan varma, että joku tulee ovesta sisään. Minulla ei ollut keinoja päästä irti siitä paineesta ja stressitilasta.
Siikonen palasi raskaan kauden jälkeen Suomeen ja aloitti omatoimisen harjoittelun. Taskussa oli sopimus KooKoon kanssa. Paluu kotikonnuille tuntui hyvältä.
Puheluita hätänumeroon
Siikosen odotukset kuluvalle kaudelle olivat kovat. Toisaalta ymmärrys kehon ja mielen yhteydestä oli kasvanut. Eräiden harjoitusten aikana mies ymmärsi olevansa siinä pisteessä, että vastassa oli totaalinen seinä. Hänen oli päästävä pois. Tunteet eivät enää pysyneet sisällä.
Siikosen psyykkinen ja fyysinen kunto romahtivat täysin. Psyykkisistä oireista paniikkikohtaukset, kasvanut ahdistus ja masennus ottivat vallan ja oireet aiheuttivat tunteen, ettei hän enää selviä. Oli pakko pysähtyä kokonaan.
Useamman viikon ajan mies eli neljän seinän sisällä, eikä päässyt oireiltaan edes ylös sängystä, tai ainakaan sohvaa pidemmälle, vaikka kuinka yritti ja sai kannustusta puolisoltaan. Huoli omasta terveydestä kasvoi, kun hermosto oli täysin sekaisin ja sydän sykki epänormaalisti.
Sydän löi lukuisia lisälyöntejä, tykytyskohtaukset yleistyivät ja kuolemanpelko sai otteen arjesta. Hätänumero löytyi useasti soitettujen puheluiden listalta. Miestä huimasi ja pyörrytti.
– Elämästä hävisivät värit. Ajattelin aina iltaisin, etten enää herää. Nämä tunteet vain voimistuivat päivä päivältä.
Siikonen kävi lukuisissa tutkimuksissa pään kuvista vatsan tähystykseen. Oireita pahensi epätietoisuus. Hän otti myös yhteyttä psykologiin, jonka kanssa oli tehnyt yhteistyötä muutamia vuosia aiemmin sattuneen loukkaantumisen yhteydessä. Seuran kautta hän pääsi myös psykiatrille. Oli selvää, ettei pelkkä lepo riittäisi.
Sosiaaliset tilanteet ja arkisten asioiden tekeminen olivat hänelle vaikeita. Siikosen olisi pitänyt olla pelaamassa jääkiekkoa, mutta hänestä ei ollut edes käymään lähikaupassa.
Aluksi tilannetta oli ollut vaikea selittää valmennukselle ja joukkuekavereille, koska diagnoosi vaikeasta psyykkisestä ja fyysisestä ylirasituksesta varmistui vasta lukuisten tutkimusjaksojen, lääkärikäyntien ja eri alojen spesialistien tekemien tutkimusten jälkeen.
– Silloin ajatus oli, että pystyisipä edes vähän hymyilemään vielä joku päivä. Ihan sama, vaikken pelaisi enää ikinä jääkiekkoa, kunhan vaan saisin paketin niin sanotusti kasaan.
Pikkuhiljaa tutkimuksista saadut tiedot ja ymmärrys asiaa kohtaan sekä uusien keinojen hyödyntäminen alkoivat kääntää kurssia oikeaan suuntaan.
Ammattijääkiekkoilijan työssä paineita sataa monesta suunnasta, jolloin omien tunteiden sanominen ääneen voi näyttäytyä heikkoutena ja voi pahimmillaan vaikuttaa omaan työllistymiseen alalla. Uupumus on kiekkopiireissä tabu.
– Ajattelin, että pystyn käsittelemään kaikki asiat pääni sisällä, eikä minun tarvitse jutella kenellekään ulkopuoliselle. Suomalaisen miehen tapaan suu suppuun ja enemmän hommia, niin kyllä se tästä kääntyy. Ja kun on paikka nollata, niin nollataan kovaa.
Myöhemmin hän alkoi avata kokemuksiaan ja sai vertaistukea yllättävän läheltä. Selvisi, että muutama vanhoista pelikavereista oli kärsinyt samantapaisista ongelmista.
Siikonen toivoo nyt voivansa auttaa jatkossa muita.
– Kaikilla on aina jokin taistelu käynnissä, mutta ei niistä hirveästi jääkiekkopiireissä puhuta. Uskon, että monia urheilijoiden loppuunpalamisia tai ylirasitustiloja olisi mahdollista ehkäistä.
Hän kuvailee asetelmaa ristiriitaiseksi, koska huippu-urheilussa eräänlaisessa kuplassa elävästä urheilijasta revitään irti kaikki, mikä on vain saatavissa. Ympäristön ja valmentajien vaikutusvalta on suuri.
Siikosen mielestä joukkueurheilussa on paljon opittavaa yksilöurheilusta, jossa puhutaan paljon henkisestä valmennuksesta. Toki monella liigaseuralla on käytössään psykologi tai henkinen valmentaja, mutta moni hakeutuu auttajan juttusille vasta, kun ongelmia ilmenee eikä ennaltaehkäisevästi.
– Mielestäni joukkueen psykologin pitäisi olla osana valmennustiimiä ja "valmentaa" myös valmentajaa. Jos psykologi ja valmentaja vetävät eri suuntiin, se on vähän niin kuin tyhjä arpa. Jääkiekko on hieno laji, mutta tarvitsee tietynlaista kulttuurinmuutosta. Sitä varmasti tapahtuukin nuoremman sukupolven myötä.
Iso kiitos apujoukoille
Kun Siikosen tilanne oli pahimmillaan, hän joutui käsittelemään sitäkin, ettei kykene jatkamaan jääkiekkoilijan ammatissa.
Nyt toipuminen on kuitenkin edennyt pienin askelin. Hän kiittelee taustaryhmäänsä, johon kuuluvat esimerkiksi fysiikkavalmentajat Tommi Pärmäkoski ja Antti Kousa, fysioterapeutit Juha Nakari ja Sanna Feberg-Lindh sekä kehonhuoltaja Sami Aalto. Siikonen kiittää vuolaasti myös eri alojen asiantuntijoita ja ennen kaikkea valmennusta ja joukkuekavereita avusta ja tuesta.
KooKoo-pelaaja on jo pystynyt aloittamaan harjoittelun uudestaan. Hän aloitti kävelylenkeillä, mutta tällä hetkellä mies harjoittelee jo kevyesti punttisalilla ja lenkkeilee, kuitenkin tarkasti harjoitusohjelmaa noudattaen ja palautumisen ehdoilla.
Siikosen hermosto antaa välittömästi palautteen, mikäli treenaaminen on liian kovaa.
Ammattilaisten ohjeet ja maltilla eteneminen vievät oikeaan suuntaan.
– Usko ja ajatus ovat kirkkaina siitä, että hommat jatkuvat ja täältä tullaan. Parhaat pelit ovat toivottavasti vielä edessä.
Siikonen tietää, että vastoinkäymisten jälkeen hän on vahvempi niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Hän kuvailee olleensa pohjalla, jonne hänet oli haudattu elävältä, eikä valoa tai ulospääsyä näkynyt. Tunnereaktiot nousevat edelleenkin pintaan.
– Koko tilaa on tosi vaikea kuvailla ja ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Ensimmäinen askel on hyväksyä, että tarvitsee apua. Vasta sitten on valmis ottamaan apua vastaan.
Rentoutumis-, hengitys- ja mindfullnessharjoitukset olisivat aikaisemmin kuulostaneet Siikosen korvaan huuhaalta, mutta nyt niistä on ollut apua erilaisina rentoutumiskeinoina. Apua on ollut myös autonomiseen hermostoon vaikuttavasta patjasta. Siikonen kertoo jättäneensä myös kaikki ulkoiset stimulantit, kuten kofeiinin pitkäksi aikaa.
Hän on aloittanut myös kuntouttavan psykoterapian ja uskoo sen olevan tärkeä tuki toipumisessa.
– Uskon kliseisesti, että jos minäkin pystyn, kuka vaan pystyy nousemaan sieltä kuopasta. Joskus siihen tarvitsee vähän apua. Kyllä elämä voittaa aina kuitenkin.
Jääkiekon SM-liigan päätöskierrosta seurataan Yle Puheen Jääkiekkokierroksella tiistaina 22.3. klo 18 alkaen.
Lue myös:
