Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Huhtikuussa 1949 Yhdysvallat, Kanada sekä yhdeksän Länsi-Euroopan valtiota perustivat yhdessä Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton.
Toinen maailmansota oli päättynyt vajaat neljä vuotta aiemmin. Eurooppa oli murroksessa ja jakautunut poliittisilta järjestelmiltään sosialistiseen itään ja kapitalistiseen länteen.
Naton perustamisen tarkoitus oli muun muassa saada poliittista ja sotilaallista vakautta Länsi-Eurooppaan, ja sen toivottiin pitävän aisoissa myös Neuvostoliiton halu laajentaa valtapiiriään.
Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1945–1953 toimineen Harry S. Trumanin mukaan Neuvostoliiton ja kommunismin leviäminen olivat suurin rauhaan kohdistuva uhka.
Siksi olikin varsin erikoista, että Neuvostoliitto maaliskuussa 1954 kertoi hakevansa Naton jäsenyyttä.
– Kyllä se paikkansa pitää, kertoo Helsingin yliopiston poliittisen historian professorin virasta viime syksynä eläkkeelle jäänyt emeritusprofessori Kimmo Rentola.
Länsi-Saksan kysymys
Vuonna 1954 Naton eurooppalaisina jäsenmaina olivat Alankomaat, Belgia, Britannia, Italia, Islanti, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugali, Ranska, Tanska ja Turkki.
Länsi-Saksaa ei listalla ollut. Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen jaettu kahtia Länsi- ja Itä-Saksaan.
Neuvostoliiton yhtenä toiveena oli saada Saksa yhdistettyä ja tehdä siitä puolueeton ja aseeton valtio.
– Oletan, että Neuvostoliiton hakemuksen päätarkoitus oli sabotoida Länsi-Saksan liittyminen Natoon, arvelee Rentola.
Moskova etsi Kimmo Rentolan mukaan erilaisia keinoja, joilla se voisi estää sotaväen kehittämisen Länsi-Saksassa ja asettaa Saksan Nato-jäsenyyden kyseenalaiseksi.
Naton laajentumisen pysäyttäminen
Venäjän ja Neuvostoliiton ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt irlantilainen tutkija Geoffrey Roberts kertoo artikkelissaan, että Neuvostoliiton Nato-kiinnostuksen taustalla olivat halu estää Naton laajeneminen ja Eurooppaan suunnitellun Euroopan yhteisen armeijan eli Euroopan puolustusyhteisön perustaminen.
Jos Neuvostoliitto olisi päässyt Naton jäseneksi, se olisi voinut estää uusien jäsenmaiden liittymisen – siis tehdä samalla tavalla kuin Turkki tällä hetkellä yrittää vaikuttaa Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksiin.
Neuvostoliiton ulkoministerinä toimi vuonna 1954 Vjatšeslav Molotov. Hänen Nato-pohdinnastaan on olemassa asiakirja, jonka Molotov on päivännyt 26.3.1954.
Siinä Molotov esittää, että mikäli Neuvostoliitto hyväksytään Natoon, myös Yhdysvallat olisi edelleen mukana Naton täysivaltaisena jäsenenä. Ennen tätä Neuvostoliitto oli halunnut Yhdysvallat Natosta sivuun.
Molotov pohtii myös, miten Neuvostoliiton luonne Natoon liittymisen jälkeen mahdollisesti muuttuisi. Molotov vaatikin, että Nato-sopimukseen tulee kirjata, etteivät Nato-maat saa puuttua toisen maan sisäisiin asioihin.
Halua ei ollut
Keskustelu Neuvostoliiton Natoon liittymisestä loppui kuitenkin melko pian. Nato-maat perustelivat keskustelujen loppumista muun muassa sillä, että demokratian taso ei ollut Neuvostoliitossa sillä tasolla, millä sen pitäisi olla.
Emeritusprofessori Kimmo Rentola muistuttaa, että samaan aikaan yksi Nato-maista oli Portugali, jossa oli António de Oliveira Salazarin johtama diktatuuri. Demokratian taso ei siis ollut aivan kohdillaan kaikissa Nato-maissakaan.
– Nato-maat yksinkertaisesti eivät halunneet Neuvostoliittoa Natoon. Se olisi murtanut koko Naton, sanoo Rentola.
Varsovan liitto tilalle
Neuvostoliiton yllättäviltäkin tuntuvia tunnusteluja lännen suuntaan selittää osaltaan Neuvostoliiton johtaja Josef Stalinin kuolema vuonna 1953. Sen jälkeen Neuvostoliitossa alkoi suojasääksi kutsuttu aika.
Sen myötä ihmisten arki ja kulttuurielämä vapautuivat. Myös suurvaltojen jyrkkä vastakkainasettelu oli hellittänyt, kun tilanne toisen maailmansodan jälkeen oli selkeytynyt ja Euroopan raja-aidat piirtyneet. Neuvostoliitto myös luovutti Porkkalan Suomelle etuajassa tammikuussa 1956.
Suojasää kuitenkin päättyi jo syksyllä 1956 Unkarin kansannousun ja Suezin kriisin myötä.
Samana vuonna 1954, kun Neuvostoliitto aloitti tunnustelut Naton suuntaan, Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov teki aloitteen Euroopan turvallisuuskokouksen järjestämisestä. Sinne kutsuttiin kaikki Euroopan valtiot.
Länsi-Euroopan valtiot eivät kokoukseen tulleet. Suomi vastasi Neuvostoliitolle ottavansa kutsun mielellään vastaan, mutta vain, jos kaikki muutkin kutsutut saapuvat. Suomikaan ei siis tullut paikalle.
Emeritusprofessori Kimmo Rentolan mukaan Suomen osallistuminen Moskovan järjestämään turvallisuuskokoukseen vuonna 1955 olisi saanut varsin kiusallisen sävyn.
– Kun länsivaltiot eivät sinne tulleet, päätettiin kokouksessa perustaa Varsovan liitto, kertoo Rentola.
Länsi-Saksa liittyi Natoon 9.5.1955, ja viikkoa myöhemmin allekirjoitettiin Varsovan liiton perustamiskirja.
Kimmo Rentola ei pysty sanomaan, miten vakavissaan Neuvostoliitto loppujen lopuksi oli Nato-hakemuksensa kanssa. Kyseessä saattoi myös olla propagandatemppu.
Varsinaista hakemusta Neuvostoliitto ei Natolle ikinä jättänyt. Jos olisi jättänyt, ei sen seurauksista ole emeritusprofessori Kimmo Rentolallakaan näkemystä.
– Moskovassa olisi ollut ankara pohdinnan paikka, mitä tehdä, jos Nato olisi hyväksynytkin hakemuksen, tuumii emeritusprofessori Kimmo Rentola.
Vuoden 1954 tapaus ei ole ainoa kerta, kun itänaapurimme on havitellut paikkaa Natossa. Ilta-Sanomat uutisoi viime syksynä, miten Vladimir Putin oli 2000-luvun alussa tiedustellut Venäjän mahdollisuutta päästä Naton jäseneksi. Tuolloin Putin olisi halunnut, ettei heidän tarvitse käydä läpi normaalia hakuprosessia.
Putinille kuitenkin ilmoitettiin, ettei Natoon kutsuta, vaan sinne tulee hakeutua.
Lue seuraavaksi: Miksi Natoa kutsutaan sekä puolustusliitoksi että sotilasliitoksi? Tutkija: Termit ovat politisoituneet, turhaan
Yle seuraa Suomen Nato-hakemuksen vaiheita. Lue ne tästä.
Millainen ajattelisit Naton olevan, jos Neuvostoliitto olisi siihen päässyt mukaan? Jaa ajatuksesi tässä alla.
