Keskellä yötä herään vatsakipuun. Vatsa on turvoksissa, ja kipu sykkii ja aaltoilee. Tunnin jälkeen annan periksi ja otan kipulääkkeen. Kivun voimakkuus yllätti – jälleen kerran.
Olin edellisenä päivänä osallistunut maailmanparannukseen. Siis nauttinut kasvisruokaa kivassa tilaisuudessa. Yhä useammassa paikassa tarjotaan nykyisin vain kasvisruokaa. Se on tilaisuuksien järjestäjille helpoin vaihtoehto, koska dieettejä on nykyisin hyvin monenlaisia.
Kasvisruokavaliot ovat yksi keino ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Suomessa kasvuolosuhteet ja maatalouden tuotantorakenne sekä edistävät että hidastavat ilmastonmuutosta. Maataloudessa ympäristökuormaa ei ole onnistuttu laskemaan yhtä tehokkaasti kuin muilla elämänaloilla. Maailman luonnonsäätiön WWF:n laskelman mukaan esimerkiksi juuston tuotannon päästöillä pystyy ajamaan autolla 90 kilometriä, kun vielä 10 vuotta sitten matka oli 60 kilometriä.
Liha on median kiivaissa ruokakeskusteluissa se ykköspahis. Moni ekologisesti ajatteleva sekasyöjä kuitenkin katsoo, että on eri asia, syökö esimerkiksi riistalihaa tai luomupossua vai tehokasvatettua eteläamerikkalaista naudanlihaa.
Lihansyönnin välttely voi olla myös puhtaasti eettinen valinta, jota ohjaa ajatus eläinten oikeuksien kunnioittamisesta.
“Mahanpuruihin” suhtaudutaan helposti väheksyen.
Vaikeaksi syöminen käy silloin, kun oma keho ei sulata kaikkia ruoka-aineita. Kasvisruokavaliossa haasteita on erityisen paljon. Jotta proteiineista saatavia erilaisia aminohappoja kertyisi riittävästi, niitä on saatava eri kasvikunnan tuotteista. Keskeinen proteiinilähde ovat palkokasvit: esimerkiksi herneet, pavut, maapähkinä, soija ja linssi.
Syy, miksi palkokasvit tuottavat monille juuri vatsaoireita, on niiden sisältämissä huonosti imeytyvissä ja paksusuolessa fermentoituvissa hiilihydraateissa. Nimiyhdistelmän FODMAP-hiilihydraatit ovat periaatteessa hyviksiä, koska ne esimerkiksi osallistuvat immuunivasteen muokkaamiseen ja vahvistavat suoliston mikrobitasapainoa.
Itse olen yksi niistä noin joka kymmenennestä suomalaisesta, jonka vatsa sietää huonosti FODMAP-hiilihydraatteja. “Mahanpuruihin” suhtaudutaan helposti väheksyen. Omien tuskaisten öideni takia olen olen alkanut huomannut ärsytystä muuallakin kuin vatsassani.
Ruoka herättää ällistyttäviä – jopa puoluepoliittisia – intohimoja, mikä huomattiin esimerkiksi Helsingin kaupungin viimevuotisessa päätöksessä tarjota omissa tilaisuuksissaan vain kasvisruokaa. Kiivastunnelmaisia ruokakeskusteluita on käyty niin Espoon valtuustossa kuin koulujen kotitaloustunneilla tai Ylen eduskuntavaalitentissä. Tiedotusvälineet ovat kärkkäitä tarttumaan ruoka-aiheisiin ja tahtomattaan tai tarkoituksella ruokkivat vastakkainasetteluita.
Mielestäni kenenkään ei tarvitsisi selitellä ja perustella omia valintojaan muille. Enkä ihan tarkkaan itsekään ymmärrä, miksi julkisuuden kärjekäs kasvisruokakeskustelu menee minulla ihon alle. Podenko lihansyönnistä huonoa omaatuntoa vai tahdonko vain ratsastaa trendien aallonharjalla?
Ravitsemusasiantuntijat selostavat keinoja, joilla ”herkkävatsaiset” pystyvät syömään proteiinipitoisia palkokasveja. Elimistöä joko siedätetään esimerkiksi teelusikallisella papurouhetta päivittäin tai käytetään kemiallisesti valmistettuja ruoansulatusentsyymejä. Apteekin hyllyn reunasta luen entsyymivalmisteiden hintoja; niitä pitäisi ostaa usealla kymmenellä eurolla kuukaudessa.
Tämäkö on se hinta, joka pitäisi maksaa siitä, että voisin pelastaa omalta osaltani maapallon? Minulle ja kaltaisilleni puhdas kasvisruokavalio ei ole vapaasti valittavissa.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja terveysviestinnän tutkija, jolle kaikenlainen ehdottomuus tuottaa vilunväreitä.
Kolumnista voi keskustella 18.10. klo 23.00 saakka.
