Syömishäiriöt ovat erittäin yleisiä kilpaurheilijoilla.
Jopa 25 prosentilla naisurheilijoista esiintyy häiriöitä syömisessä. Erityisesti esteettisissä ja painoluokkalajeissa sekä kestävyys- ja hyppylajeissa on riski sairastua syömishäiriöön.
Painonnostossa kilpaileva Anni, 16, alkoi saada syömishäiriöoireita vuosi sitten syksyllä.
Edelliskevään terveystarkastuksessa koululääkäri huomautti hänen olevan painoindeksikäyrän mukaan lievästi ylipainoinen. Painokäyrä oli lääkärin mukaan lähtenyt liian jyrkkään nousuun.
Hän oli kehottanut Annia noudattamaan terveellisiä elämäntapoja. Lihaksikas, 163 cm pitkä ja 62 kg painanut Anni oli siihen saakka ollut tyytyväinen painoonsa.
– Järkytyin lääkärin sanoista ja aloin miettiä, olenko oikeasti ylipainoinen. Lääkäri ei katsonut minua, eikä kysynyt urheiluharrastuksistani ennen kuin huomautti painostani.
Jälkeenpäin Annia on harmittanut, ettei hän tullut kysyneeksi lääkäriltä, että näyttikö hän lääkärin mielestä ylipainoiselta.
Paljon kritisoitua painoindeksiä eli pituuden ja painon suhdetta käytetään edelleen yleisesti terveydenhuollossa, vaikka se ei esimerkiksi lihaksikkaan urheilijan kohdalla pidä paikkaansa.
Huippu-urheilun instituutti Kihun liikuntalääketieteen erikoislääkärin mukaan painon mittaaminen on ongelmallista.
– Mielestäni painoindeksin seuraaminen kuuluu terveyden seurantaan, mutta painon ja kehonkoostumuksen mittaaminen on herkkä asia. Se, miten niistä kommunikoidaan, voi aiheuttaa vääränlaista ajattelua, sanoo erikoislääkäri Maarit Valtonen.
Valtosen mukaan urheilussa painoindeksin seurannasta on erityistä hyötyä silloin, kun sillä havaitaan liiallinen painon lasku.
– On kuitenkin tärkeä pohtia, mikä on urheilijalle turvallinen paikka painon seurantaan.
Annin henkinen syöksykierre
Anni alkoi koululääkärikäynnistä muutamaa kuukautta myöhemmin treenata aiempaa kovemmin ja syödä vähemmän.
Ennestään jo viisi kertaa viikossa painonnostoa treenaava nuori alkoi lisätä jokaiseen harjoitukseen maksimipainot. Hän kovensi myös yleisurheiluharjoituksiaan.
Hän laihtui muutamassa viikossa viisi kiloa, ja hänen kuukautisensa jäivät pois.
– Minulla oli siihen aikaan paljon erilaisia paineita. Koulussa piti tehdä yhteishakuun liittyviä päätöksiä, oli paljon kokeita ja vaikeuksia kaverisuhteissa. Lisäksi isot kansainväliset painonnostokisat olivat tulossa.
Koulussa aiemmin kympin oppilaana pärjänneen Annin koenumerot romahtivat. Hän alkoi myös eristäytyä kavereistaan. Lisäksi painonnostossa aiemmin hyvin menestyneen urheilijan treenit eivät enää kulkeneet.
– Söin niin vähän, ettei energiaa riittänyt treenaamiseen, eivätkä aivot enää toimineet normaalisti. Läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen alkoi myös takuta.
Annin vuorokausirytmi meni sekaisin. Hän valvoi öitä koittaessaan saada tehtyä läksyjä. Päivisin hän kävi koulussa ja treeneissä, mutta muuten nukkui.
– Pahinta oli, etten jaksanut enää huolehtia itsestäni. Minua ei kiinnostanut enää mikään. Kuljin monta päivää samoissa vaatteissa, ja vanhemmat joutuivat käskemään minua suihkuun.
Syömisen hallitsemisesta turvan tunnetta
Syömishäiriö ei ole ainoastaan syömiseen tai kehoon liittyvä ongelma, vaan sen taustalla on urheilupsykologin mukaan lähes aina jokin mieleen liittyvä hankala tai ongelmallinen asia.
Kihun urheilupsykologi, psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen ei ota kantaa Annin tapaukseen, mutta puhuu syömishäiriöistä yleensä.
– Syömishäiriö on mielen yhdenlainen ratkaisukeino. Se on keino yrittää ratkaista jotain hankalaa tilannetta tai tunnetta, kuten arvottomuutta, riittämättömyyttä, yksinäisyyttä tai turvattomuutta.
Syömishäiriössä on Ronkaisen mukaan tärkeä huomioida ihmisen psyyke, sillä siinä on aina kyse mielen ja kehon vuorovaikutuksesta.
Taustalla voi olla traumakokemuksia, hankalia elämäntilanteita tai esimerkiksi vaikeuksia ihmissuhteissa.
– Syömisen kontrolloiminen voi tuoda turvan ja hallinnan tunnetta sekä onnistumisen kokemuksia. Se voi tuoda hetkellistä helpotusta johonkin toiseen tunteeseen.
Syömishäiriöiden hoidossa psykoterapia on usein tarpeellinen, jotta löydetään mielekkäämpiä keinoja muun muassa tunteiden säätelyyn.
Oikeanlaista ruokapuhetta ennaltaehkäisyyn
Syömishäiriöön taipuvat persoonat ovat usein päättäväisiä, sitoutuneita, määrätietoisia ja täydellisyyttä tavoittelevia. Samat piirteet ovat tyypillisiä myös ihannevalmennettavalle valmentajan näkökulmasta.
– Syömishäiriössä näiden piirteiden lisäksi tulee mukaan pakonomaisuutta ja joustamattomuutta. Urheilijan on vaikea ei sallia itselleen nautintoa, rentoutumista tai palautumista, kertoo Ronkainen.
Ravinto on erittäin keskeinen osa urheilijan harjoittelua ja suorituskykyä.
Valmentajalla on tärkeä rooli nuoren ohjaamiseen terveelliseen ruokasuhteeseen. Jo äänensävyillä ja tavalla, millä syömisestä puhutaan, on merkitystä oikeanlaisen suhteen muodostumiseen.
– Keskustelu siitä, kuinka riittävä ravinto kehittää urheilijaa, on todella tärkeää. Kodin ja vanhempien asennoitumisella on iso merkitys, mutta myös valmentaja on iso tuki arjessa. Hänen ajatuksillaan ja yleisellä ilmapiirillä on iso vaikutus nuoren ruokasuhteeseen, Ronkainen sanoo.
Urheilijoille tarvitaan kehorauha
Jokaiselle, niin lapselle, nuorelle kuin huippu-urheilijalle olisi saatava kehorauha.
Maarit Valtosen mukaan edelleen esiintyy liikaa vääränlaista painopuhetta, johon täytyisi kiinnittää enemmän huomiota.
– Kun on kyse nuoresta tai vanhemmastakin urheilijasta, niin kehossa tapahtuu muutoksia ja lantio voi levetä, mutta se ei kuulu kenellekään toiselle. Keho on jokaisen oma asia.
Urheilun piirissä toimivilla on iso vastuu kehosta kommentoimisen loppumiseen.
– Aivan kuin kaikenlaiseen epäasialliseen käytökseen, myös kehon kommentointiin pitäisi ottaa käyttöön nollatoleranssi. Peräänkuulutan kehorauhaa kaikille myös someen, sanoo Hannaleena Ronkainen.
Pilkkiretket isän kanssa auttoivat jaksamaan
Vaikea jakso Annin elämässä kesti puolisen vuotta. Sinä aikana hän lopetti koulussa ruokailun. Muuten hän söi edelleen lautasmallin mukaisesti, mutta pienensi annoksiaan, eikä syönyt herkkuja.
Syömisen kontrollointi oli Annin mukaan hänen tapansa käsitellä tunteitaan.
– Minulla ei ollut muuta keinoa siihen, en osannut puhua huolistani kenellekään. Elämässä pitää pystyä hallitsemaan aina jotain, joten ruuan kontrolloimisesta koin saavani lohtua.
Annin paraneminen alkoi, kun jatko-opintojen yhteishaku oli ohi. Urheilevan nuoren olo helpottui, kun hän sai tehtyä päätöksen, mihin lähteä opiskelemaan peruskoulun jälkeen.
Hän myös ryhtyi viimein puhumaan vaikeuksistaan vanhemmilleen, kun muita ihmissuhteita ei enää ollut jäljellä.
Isän kanssa tehdyt yhteiset pilkkiretket auttoivat häntä voimaan paremmin.
– Kalastaessa en pystynyt ajattelemaan muuta kuin kalan saamista. Ilokseni huomasin myös jaksavani vähitellen kävellä jäällä aina vaan pidemmälle.
Nykyisin Anni voi hyvin, mutta hänen kehonkuvansa on edelleen vääristynyt.
– Näen itseni edelleen ylipainoisena, vaikka tiedän, etten sitä ole. Olin niin tyytyväinen ulkomuotooni 57 kg painavana, ja se häiritsee minua. Kamppailen yhä näiden virheellisten ajatusten kanssa.
Nuori painonnostaja toivoo, että terveystarkastuksissa kysyttäisiin urheiluharrastuksista ennen painon punnitsemista.
Annin nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23.00 saakka.
