Hoitajien ja kunta-alan työriidan sovittelu on kestänyt jo kuukausia. Riitaa sovitellaan jälleen valtakunnansovittelijan johdolla.
Viime aikoina tilanteessa on nähty sovun sijaan kärjistymisen merkkejä. Tehy ja SuPer kertoivat, että ne aloittavat lakkoja teho-osastoilla neuvotteluja vauhdittaakseen, mutta eivät turvaa kriittistä hoitoa.
Maan hallitus katsoi, että ihmisten henki vaarantuu. Se on tuonut eduskunnalle esityksen laista, jolla turvataan työtaisteluissa suojelutyö.
Hoitajajärjestöt peruivat teho-osastojen lakot, mutta päättivät käynnistää hoitajien joukkoirtisanoutumisen.
Miten sopu löydetään näin tulehtuneessa tilanteessa?
Yle haastatteli useita työmarkkinaneuvotteluissa urallaan keskeisesti mukana olleita henkilöitä. Heillä on vuosikymmenten kokemus ratkaisujen hakemisesta, jumiutuneista tilanteista ja lakoista.
Haastatellut edustavat molempia osapuolia: sekä palkansaajajärjestöjä että työnantajaa. He kommentoivat tilannetta anonyymisti tilanteen herkkyyden takia.
– Jos puhuisin nimelläni, tilanne todennäköisesti pahenisi, sanoi eräs.
"Muistaakseni koskaan lakkoileva järjestö ei ole kieltäytynyt suojelutyöstä"
Kaikki haastatellut ovat seuranneet työriitaa omista lähteistään ja julkisuudesta. Mutta kuten eräs heistä muistuttaa, vain neuvottelupöydässä istuvat tietävät täsmälleen, missä mennään.
He kaikki kuitenkin kuvaavat tilannetta hyvin vakavaksi.
Eniten haastateltuja on huolestuttanut hoitajajärjestöjen ilmoitus teho-osastojen lakoista ilman suojelutyötä. Tässä on menty sellaisen rajan yli, jota ennen ei ole nähty.
– On ollut pyhä sääntö, että henkeä ja terveyttä ei uhata lakolla. Nyt pelataan venäläistä rulettia.
– Isoissakin lakoissa jaetaan lämpöä ja sähköä ja sairaalat pidetään siinä kunnossa, että ihmiset saavat hoitoa, sanoo eräs työntekijäpuolen haastatelluista.
Muiden kommentit ovat yhtä hämmentyneitä.
– Vaikka on ollut kiivaita lakkoja ja salamat ovat sinkoilleet, muistaakseni koskaan ei lakkoileva järjestö ole kieltäytynyt suojelutyöstä. Olen miettinyt, onko kysymys pysyvämmästäkin ilmiöstä ja tullaanko tätä näkemään enemmän, pohtii toinen.
Eräs haastateltava kertoo esimerkin 1970-luvun elintarviketeollisuuden lakoista.
– Oli riskinä, että teurastustilanne pitkittyy ja eläimet, kuten kanat ja siat, kärsivät. Mutta työntekijäosapuoli hyväksyi ilman muuta suojelutyön, eläimille ei kärsimystä aiheutettaisi.
Vaikka hoitajajärjestöt peruivat teho-osastojen lakot, hallitus päätti vielä läpi potilasturvallisuuslain, jotta työtaistelutilanteissa turvataan ihmisten terveys.
Sekä työntekijä- että työnantajapuolen kokeneet työmarkkinaneuvottelijat sanovat Ylen haastattelussa, että jos suojelutyötä olisi luvattu antaa, lakia ei olisi tarvittu.
Molempien osapuolten vastaajat ovat miettineet, voiko rajan rikkomisella voi olla seurauksia.
– Syntyykö tilanne, että työtaisteluoikeutta on lainsäädännössä muutettava tällaisten tilanteiden varalle?
– Jos seuraava hallitus on oikeistohallitus, esittävätkö he lakko-oikeuden rajaamista?
"Hoitajajärjestöille tarjottava raha voi valua muillekin"
Riitaa ratkotaan valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran johdolla.
Valtakunnansovittelijan työtä vaikeuttaa se, että hänellä ei ole rahapussia, jota avata. Viime vuodet käytössä on ollut malli, jossa sovittelija ei tarjoa kovempia palkankorotuksia kuin liittokierroksen avaaja-ala tarjoaa.
– Sovittelijalla pitäisi olla liikkumavaraa. Mutta jos hän ei voi tarjota mitään lisää sovittelulautakunnan tarjoaman päälle, vaikeaa on, pohtii eräs haastatelluista.
– Tarvitaan kompromissi ja siihen luova ratkaisu, mutta sovittelijan tilanne on hyvin haastava, sanoo entinen työnantajapuolen vaikuttaja.
Haastateltavat arvioivat, että jos hoitajajärjestöille kohdennetaan rahaa, se voi valua muillekin.
– Hoitajille avattava kukkaro aukeaa koko kuntasektorille, uskoo eräs.
– Ratkaisut, jotka Tehy ja SuPer saavat, voivat heijastua muille eli jo sopimuksen saaneille, sanoo toinen.
Työmarkkinakonkarit uskovat, että ratkaisu voisi löytyä paketista, jossa mukana on vuodenvaihteessa aloittavien hyvinvointialueiden palkkaharmonisointi. Siihen on arvioitu käytettävän satoja miljoonia euroja.
Niitä voisi erään vastaajan mukaan kohdentaa suoraan hoitajille. Toinen mahdollisuus olisi laskea palkkaharmonisoinnin tuomat korotukset mukaan ratkaisuun.
Jotkut hakisivat ratkaisua ensisijaisesti työn vaativuuden määrittelyn ja sitä kautta palkkatason noston kautta.
– Voisivatko hoitajat tehdä joitakin niitä tehtäviä, mitä lääkärit tekevät? Tätä arviointia ottaisin mukaan. Ehkä henkilöstöä riittäisi paremmin, jos työnkuvia voidaan miettiä uudelleen.
– Työnantajalle porkkana voisi löytyä tuottavuuden kasvusta ja digitaalisista ratkaisuista.
Vastaajat uskovat, että jos valtakunnansovittelija ei pysty antamaan sovintoesitystä, asetetaan jälleen uusi sovittelulautakunta. Ja senkin jälkeen ehkä seuraava.
Osan mielestä valtion ja työmarkkinakeskusjärjestöjen puuttumista pitäisi alkaa harkita. Toisten mielestä ketään ulkopuolista ei pidä missään nimessä päästää sotkeutumaan neuvotteluihin.
"Se ehdottomuus on ollut hyvin poikkeuksellista"
Pitkän linjan entiset työmarkkinavaikuttajat työntekijä- ja työnantajapuolelta kertovat seuranneensa hämmentyneinä hoitajajärjestöjen kovaa puhetapaa kiistan aikana.
– Se ehdottomuus on ollut hyvin poikkeuksellista, enkä usko, että se on paras strategia. Sillat on poltettu joka suuntaan, pohtii eräs vastaaja.
Työnantajapuolen konkarin mielestä kovan retoriikan käyttäminen julkisuudessa ei helpota ratkaisujen löytämistä, vaan tilanne lukkiutuu enemmän.
Moni vastanneista pohtii sitä, ovatko järjestöt miettineet, miten tilanteesta tullaan ulos.
He ovat miettineet myös sitä, kuka työntekijäpuolella heiluttaa tahtipuikkoa.
– Puheenjohtajanhan on lopulta saatava kenttä sopimuksen taakse ja johtajuuden tulisi olla hänen käsissään, mutta onko näin, pohtii eräs vastaaja.
Järjestöt saavat osakseen myös ymmärrystä eri vastaajilta.
– Minusta he ovat selvinneet hyvin. He ovat hirveässä tilanteessa. Kaikki ovat kimpussa: oma kenttä, media ja lääkärit, jotka huutavat, että ihmisiä kuolee.
– Minäkin olisin esittänyt kovia vaatimuksia, nyt rahaa ja heti!
– Hoitajajärjestöjen vaatimukset ovat täysin relevantteja. Mutta toivoisin, että sekä hoitajat että työnantaja puhuisivat alasta arvostavammin. Tämä puhetapa saa aikaan vain vahinkoa.
Yksikään haastatelluista ei yhdy näkemykseen, että kiistassa on kyse mies- tai naisvaltaisen alan arvostuksesta.
– Sellaisena tämä halutaan kyllä julkisuudessa esittää, kommetoi eräs vastaaja.
Kiista kertoo heistä pikemminkin siitä, millaisia vaikeuksia on kuntapuolen keskityssä neuvottelujärjestelmässä ja palkkausjärjestelmässä.
– Ydinongelma on se, että pitäisi olla mahdollisuus palkita hoitajia, jotka tekevät vaativaa työtä. Mutta jos tehdään pienelle ryhmälle oikeutta, sen saavat kaikki ja ratkaisu maksaa maltaita.
"Painetta ei pitäisi päästää katkeamaan"
Valtakunnasovittelija Anu Sajavaara aloitti tehtävässään elokuussa. Neuvotteluista ei ole juuri kerrottu julkisuuteen, mikä on yleinen tapa.
Pari päivää sitten Sajavaara kuitenkin kommentoi, että edistystä on tapahtunut. Tätä haastatellut pitivät erikoisena. Heidän mukaansa tapana on, että jos edistytään, niin varmin tapa on olla vain hiljaa, eräs haastateltu kertoo.
Pitkän kokemuksen työmarkkinapomo arvioi, että valtakunnansovittelijan persoona tulee pitkään jatkuneessa kiistassa hyvin ratkaisevaksi. Hänen mielestään liialla kiltteydellä ei pärjää.
Toinen sanoo, että neuvottelijoita ei pitäisi päästää pois Bulevardin toimistolta, jos neuvottelut etenevät.
– Painetta ei pitäisi päästää katkeamaan. Voi olla, että osapuolet menevät omiensa luo ja tulevat uusien ohjeiden kanssa takaisin.
Eräs haastateltu tarjoaa reseptiksi kahden vuorokauden putkeen neuvottelemista ja valvomista.
– Siinä tilanteessa ihminen alkaa miettiä, haluaako valvoa vielä kolmannen yön vai tekeekö mielummin ratkaisun, hän kertoo kokemuksestaan.
– Nykyisin kehutaan, että neuvotellaan vain muutama tunti virka-aikaan. Eivät sopimukset ennen olleet huonompia siksi, että niitä tehtiin aamuyöllä.
Aiheesta voi keskustella 18.9. kello 23:een saakka.
