Koko maassa on vain noin 350 vammaista, jotka pystyvät hankkimaan lisätuloja palkkatöistä. Muut elävät työkyvyttömyyseläkkeestä ja erinäisistä tuista. Menot esimerkiksi palvelukodissa ovat kuitenkin yleensä niin suuret, että kuukausittaista käyttörahaa jää vain muutamia satoja euroja.
Suolahdessa palvelukodissa asuva Jussi Haka kertoo, että vuokran, lääkkeiden ja muiden menojen jälkeen hänellä on käytettävissään vain noin 80 euroa kuussa harrastuksia varten.
- Jos tekisin töitä joka päivä, saisin kuukaudessa 55 euroa, Haka kertoo. Hänen mainitsemansa työ on työkeskuksessa tehtävää, niin sanottua työosuusrahaa. Sitä maksetaan maksimissaan 12 euroa päivässä.
Autismia sairastava Haka on intohimoinen JYP-fani. Hän käy Suolahdesta Jypin peleissä aina, kun joku lähiomainen vie peliin ja maksaa matkat sekä pääsylipun. Hän harrastaa myös musiikkia.
Avustajan apu voi tulla kalliiksi
Harrastuksissa vammaista voi auttaa henkilökohtainen avustaja. Laki on mahdollistanut vaikeasti vammaisille henkilökohtaisen avustajan saamisen jo yli vuoden. Lain mukaan avustaja tukee päivittäisiä toimia, työntekoa, opiskelua ja vapaa-ajan viettoa.
Avustajan hankkimisesta aiheutuneet välttämättömät kulut on kunnan korvattava. Mutta rajanveto riippuu kunnasta.
Teoriassa Jussi Hakakin voisi käydä seuraamassa lempijoukkueensa pelejä avustajansa kanssa, mutta lain tulkinnasta riippuu, jääkö avustajan matkakulut ja pääsylippu työnantajan, eli Hakan maksettavaksi.
Omankin lipun ostaminen on 80 euron kuukausierästä suuri investointi.
- En pääsisi ollenkaan peleihin, jos vanhemmat ei auttaisi, kertoo Haka.
