Kun sinulta kysytään, kuka olet, mitä vastaat? Etunimesi tietysti.
Ihmisellä on läheinen suhde omaan nimeensä, vaikka siihen ei kiinnittäisikään jatkuvasti huomiota. Etunimi on erittäin tärkeä osa ihmisen identiteettiä, sanoo almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.
– Ihmisen identiteetti kiteytyy nimeen. Ei ole samantekevää, mikä oma nimi on. Siksi vanhemmatkin valitsevat hyvin huolellisesti lasten nimet. Nimet kuljettavat sukupolvien ketjua, ja niissä on paljon historiaa mukana.
Nimi antaa kaiman piirteet
Nimiä on niin paljon kuin ihmiset jaksavat keksiä. Siitä huolimatta monet kantavat samaa nimeä. Kaimoja syntyy vahingossa, koska ihmiset vain sattuvat pitämään samoja nimiä kauniina. Kaimoja syntyy myös tarkoituksella: vanhemmat haluavat nimetä lapsensa juuri tietyn sukulaisen, kuuluisuuden, fantasiahahmon tai pyhimyksen mukaan.
Saarelma-Paukkalan mukaan jotkin nimet leimaavat kokonaisia sukupolvia, koska tietyt nimet miellyttävät tiettyinä aikoina. Suurten ikäluokkien edustaja törmää hyvin todennäköisesti kaimaan. Saarelma-Paukkalan mukaan sotien jälkeen Suomessa haluttiin pitkään korostaa kansan yhtenäisyyttä myös lasten nimien avulla.
Ei tunnu yhtään häiritsevältä, että on niin paljon muitakin Minnoja, vaikka oma identiteetti onkin siinä nimessä.
Minna Saarelma-Paukkala
– Siksi annettiin paljon ihan tavallisia nimiä, kuten vaikka Sari ja Mika.
Minna Saarelma-Paukkalalla itsellään on yli 30 000 kaimaa. Hän huomioi muita Minnoja muun muassa tervehtimällä heitä kaimoina esimerkiksi sähköpostiviesteissään.
– Kun tapaa kaiman, sitä pitää jotenkin kommentoida. Ei tunnu yhtään häiritsevältä, että on niin paljon muitakin Minnoja, vaikka oma identiteetti onkin siinä nimessä.
Kaimuus on ollut monissa kulttuureissa lähes sukulaisuuteen verrattava, merkittävä ihmisten välinen yhteys kautta aikojen. Joissain kulttuureissa kaimoja pidetään jopa samana ihmisenä.
– Namibian ambojen keskuudessa kaksi ihmistä, joilla on sama nimi, mielletään samaksi persoonaksi. Esimerkiksi oman tyttären kaimaa voisi myös kutsua tyttäreksi.
Jokainen sukupolvi ajattelee olevansa edellistä luovempi lastensa nimeämisessä. Silti joka sukupolvessa on niitä, joille pitää keksiä liikanimiä, jotta he erottuisivat kaimoistaan: on Ainot, Helenat ja Susannat, Juhanit, Johannekset ja Mikaelit.
– Nimien muoti kulkee samalla tavalla kuin muidenkin ilmiöiden muoti. Se, millaisia nimiä annamme, kertoo vahvasta yhteydestä sukuun. Yhä edelleen meillä annetaan suvun käytössä olleita nimiä. Ensimmäinen etunimi on yleensä trendikäs, ja suvun perinne näkyy toisessa nimessä.
Nimimuotiin vaikuttavat etenkin julkkikset.
Vanhemmat ovat aina suosineet kuuluisia nimiä
Nimitutkijan mukaan ihmiset ovat aina nimenneet lapsiaan kuuluisuuksien mukaan. Yksi syy tähän on se, että nimen uskotaan olevan enne – yhä edelleenkin.
– Ainakin vanhemmat uskovat siihen, että nimi ennustaa sitä, millainen lapsesta tulee. Moni sanoo myös itse, että nimi vaikuttaa identiteettiin. Jos nimi on vaikka Meri, niin meren kokee helposti läheiseksi.
Vahvoja r-äänteitä, ä:tä ja ö:tä vierastetaan.
Minna Saarelma-Paukkala
Ennen pop-tähtiä ja näyttelijöitä suosittuja ovat olleet niin hallitsijoiden kuin pyhimystenkin nimet. Esimerkiksi tuikitavallisilta tuntuvat Matti ja Pekka ovat todellisuudessa korskean raamatulliset Matteus ja Petrus. Kerttukaan ei tule leppäkertusta, vaan Gertrud-pyhimykseltä.
– Kristinusko mullisti nimistömme. Ne nimet ovat edelleenkin laajasti käytössä. Ennen tätä muinaissuomalaiset antoivat merkityksellisiä nimiä esimerkiksi Hyvä Lempi ja Mieli Päivä.
Yhteiskunnallinen tilanne on vaikuttanut nimiin valtavasti. Esimerkiksi uskonpuhdistus toi suomalaiseen nimistöön vanhasta testamentista tutut Eevan ja Adamin. 1800-luvulla suomalaisuusaatteen myötä keksittiin satoja uusia etunimiä.
Jos nimi on vaikka Meri, niin meren kokee helposti läheiseksi.
Minna Saarelma-Paukkala
– Esimerkiksi sellaisia kuin Rauha ja Toivo. Välirauhan aikana nimet Voitto ja Taisto tulivat suosituiksi yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Suomalaiset nimet ovat kuitenkin olleet rauhanomaisempia kuin germaaniset nimet, jotka ovat hyvin sotaisia.
Sen lisäksi, että suomalaiset ovat pääasiassa pitäneet rauhanomaisista nimistä, toinen nimistömme erityispiirre on nimien kauneus. Lapsille on haluttu antaa nimiä, jotka sekä kuulostavat kauniilta että tarkoittavat jotain kaunista.
– Suomalaiselle nimistölle on tyypillistä, että nimen kauneuteen kiinnitetään paljon huomiota. Aurora on nimi, joka on noussut kovasti. Se on paitsi äänteellisesti, mutta myös sisällöllisesti kaunis, koska se tarkoittaa aamuruskoa. Tällä hetkellä poikien nimissä ovat muotia s-loppuiset nimet, kuten Elias ja Matias. Vahvoja r-äänteitä, ä:tä ja ö:tä vierastetaan.
Tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät maamme suosituinta etunimeä yhtenä maailman kauneimpana nimenä.
Tavallinen on kaikkein kaunein
Kun joku huutaa Mariaa kadulla, 372 000 suomalaista päätä kääntyy. Eikä Maria ole vain Suomen yleisin nimi.
Kekseliäiden nimenantajien Yhdysvalloissa on yli miljoonaa Mariaa ja 4 miljoonaa Marya. Meksikossa on ollut tapana nimetä perheen ensimmäinen tytär Mariaksi. Ranskassa Marie passaa miehellekin.
Paraislainen Maria Lahti koki lapsena olevansa erikoinen, vaikka hänen nimeään tai sen erilaisia muunnelmia käyttävät miljoonat. Hän vietti lapsuutensa Uudessakaupungissa eikä luokalla ollut kaimoja. Silti Maria käytti lempinimeä.
Sukulaisten keskuudessa olin Mia, koulussa Kristiina ja itse halusin käyttää Mariaa.
Maria Lahti
– Maria oli vanhanaikainen. Minua kutsuttiin Miaksi siitä syystä, että 1970-luvulla tyttöjen nimet olivat sellaisia kuin Maija, Kirsi ja Merja.
Lahden perhe muutti Espanjaan, missä Maria on vieläkin yleisempi kuin Suomessa. Marian nimi vaihtui jälleen, jotta hän olisi erottunut joukosta.
– Espanjassa muutuin tavikseksi. Joka toinen, ellei jokainen, nainen on Maria. Siksi siellä käytetään toista nimeä. Mia on espanjaksi minun, joten sitä en voinut enää käyttää. Minusta tuli Kristiina. Siihen kestikin tottua. Sukulaisten keskuudessa olin Mia, koulussa Kristiina ja itse halusin käyttää Mariaa.
Maailman yleisin nimi voi olla traumaattinen kokemus. Maria Lahti muistaa ikuisesti sen, miten hän nuorena törmäsi hautakiveen, jossa luki hänen nimensä.
– Porissa on hautausmaalla tyttönimeltäni sukunimeä myöden samanniminen ihminen kuin minä. Kuolinvuosi on sama kuin syntymävuoteni. Oli jonkinmoinen järkytys nähdä oma nimi hautakivessä.
Harvinainen nimi tekee yksinäiseksi
Harvinaisen nimen saanut kokee helposti olevansa ainutlaatuinen ja ulkopuolinen. Jos Elektra Kamotskin kuulee jonkun huutavan etunimeään, hän vastaa: "Täällähän minä!" Eihän huutaja voi tarkoittaa ketään muuta kuin häntä.
– Tottakai oletan, että se olen minä. Kestäisi varmasti todella kauan tajuta, että ei huudetakaan minua. Olisin varmasti todella hämmentynyt.
Markut, Annat, Jannet ja Johannat ovat tottuneet siihen, että samalla luokalla, työpaikalla, kadulla tai kahvilassa joku jakaa saman nimen. Kamotskin ei ole koskaan tavannut etunimikaimaa.
Kaimaa saisikin etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Elektroja on Suomessa alle 50.
– Ensimmäinen ajatus olisi, että et ole oikeasti Elektra. Se ei ole sinun nimesi. Tiedän, että Suomessa on muita Elektroja, mutta omassa pienessä kuplassani haluan ajatella, että minä olen ainut ja nimi on juuri minulle tarkoitettu.
Itkin nimipäivän puuttumista joskus vanhemmilleni. He lohduttivat, että jään ainakin helposti ihmisten mieliin.
Elektra Kamotskin
Elektra Kamotskin uskoo, että todennäköisesti odottaisi etunimikaimansa olevan muutenkin kuin nimeltään hänen kanssaan samanlainen.
– Sellainen, että ei aina ihan kuulu joukkoon. Sellainen, joka jää yksinäisenä ulkopuolelle harmaasta massasta.
Lapsena Kamotskin kaipasi kipeästi kaimaa eikä olisi halunnut olla ainut Elektra. Hän olisi myös halunnut viettää nimipäivää ja ripustaa kaulaan nimikorun, jollaisia luokan muut tytöt käyttivät.
– Minulla oli sellainen olo, että jäin jostain paitsi, koska minulla ei ollut kaimaa. Saman nimiset olivat aina parhaat kaverit. Itkin nimipäivän puuttumista joskus vanhemmilleni ja he lohduttivat, että jään ainakin helposti ihmisten mieliin, koska minulla on erikoinen nimi.
Harva luopuu etunimestään
Sekä Maria että Elektra pitävät nykyisin nimistään. Kumpikaan ei vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Minna Saarelma-Paukkalan mukaan sukunimiä vaihtuu solkenaan, mutta etunimen vaihtaminen on harvinaista. Se on melkein tabu. Nimeä nimittäin vaihdetaan, kun halutaan eroon vanhasta identiteetistä, johon ei enää olla kovin kiintyneitä.
Äidille oli tärkeää, että meidän sisarusten nimet kuvastavat sitä ajankohtaa, jolloin olemme syntyneet.
Elektra Kamotskin
– Kun halutaan aloittaa uusi elämä, otetaan usein uusi nimi. Henkilö on esimerkiksi saanut vankilatuomion ja vankilakauden jälkeen haluaa aloittaa uuden elämän uudella nimellä.
Nimi ei ole rakas vain kantajalleen, vaan myös antajalleen. Maria Lahti sai sekä ensimmäisen että toisen nimensä Kristiinan perintönä. Hän antoi oman etunimensä puolestaan vanhimmalle tyttärelleen toiseksi nimeksi.
– Suvussamme vanhin tytär saa aina Marian. Minä en jatkanut Kristiinaa, mutta tätini vanhin tytär on Kristiina.
Elektra Kamotskinin äiti käytti nimen keksimiseen paljon aikaa ja vaivaa.
– Äidille oli tärkeää, että meidän sisarusten nimet kuvastavat sitä ajankohtaa, jolloin olemme syntyneet. Elektrasta tulevat mieleen syysmyrskyt.
