Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Analyysi: Suomi painaa puolustuspolitiikassa jarrua ja kaasua

Suomi tasapainoilee kiihtyvän kansainvälisen puolustusyhteistyön ja liittoutumattomuuden välillä, arvioi turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Riikka Uosukainen.

Puolustusvoimien paraati.
Kuva: Puolustusvoimat
  • Riikka Uosukainen

Hallituksen puolustuspoliittinen selonteko ei välttämättä ole kansalaisten käsissä kuluva bestseller, mutta ehkä sen pitäisi olla. Tulevina vuosikymmeninä puolustusmenojen osuus yhteisestä kassasta kasvaa. Käytännössä otamme turvallisuuttamme vastaan uutta velkaa.

Sama on tapahtumassa muissa Euroopan maissa. Yhdysvaltain uusi hallinto vaatii sotilasliitto Naton eurooppalaisia maita panostamaan lisää rahaa asevoimiinsa. Trumpin julistama terrorismin vastainen taistelu voi edellyttää osallistumishalukkuutta tuleviin operaatioihin myös kumppanuusmailta.

Lisäksi EU-maat, Suomi muiden mukana, ovat satsaamassa tulevina vuosina unionin yhteisistä varoista miljoonia euroja puolustustutkimukseen, puolustusteollisuuden kehittämiseen sekä hybridi- ja kyberuhkien torjuntaan.

Suomi on sitoutunut ja sitoutuu monin eri tavoin läntiseen rintamaan ja uusiin hankkeisiin, mutta sisäpolitiikassa se tekee monille kipeää.

**Puolustusministeri Jussi Niinistön **(ps.) johdolla kirjoitetun selonteon tekstit ovat nostaneet hiukset pystyyn monilta keskustan ja vasemmiston kansanedustajalta.

Tekstejä on pidetty liian sotaisina. Tilalle on tarjottu muotoiluja, joilla on haluttu korostaa Suomen sotilaallista liittoutumattomutta ja asemaa idän ja lännen välissä.

Sisäpoliittiset paineet vaikuttavat siihenkin, että Ruotsia hehkutetaan sotilaallisena yhteistyökumppanina, jonka kanssa “tehtävällä puolustusyhteistyöllä ei ole mitään rajoja”.

Ruotsissa suhtaudutaan kumppanuuteen viileämmin.

**Samaan aikaan Suomi **on tehnyt tai tekemässä vähemmällä hehkutuksella kahdenvälisiä sotilaallisia yhteistyösopimuksia vahvojen Nato-maiden kuten Britannian ja uutta vastuuta ottavan Saksan kanssa.

Politiikan ja pääesikunnan kulisseissa on ärsyttänyt myös Niinistön halu satsata reservin kasvattamiseen. Niinistö on nähty kansainvälisen yhteistyön jarruna ja poliittisten irtopisteiden keräilijänä.

Puolustusselonteko tehtiin nyt ensimmäistä kertaa erillään ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista, eikä sisäisen väännön jälkeen ole välttämättä varmaa, että käytäntö jatkuu.