Viime syksynä mehustamot, yksityishenkilöt ja jäteasemat olivat helisemässä ennätysmäisen omenasadon edessä.
Valtava määrä syömäkelpoista omenaa päätyi roskiin, ja helsinkiläinen Susanna Pykäläinen turhautui tilanteeseen. Asiaa pohdittuaan hän törmäsi norjalaisyritykseen, joka työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä keräämään omenat talteen.
Idea kolahti heti, ja Pykäläinen päätti kokeilla vastaavaa konseptia Suomessa.
– Kyse on siitä, että otetaan käyttöön voimavaroja, joita ei ehkä normaalisti huomata hyödyntää. Ylijäämäomenat ovat loistavia omenia, jotka muuten menisivät roskiin. Toisaalta on ihmisiä, joiden on haastava työllistyä, mutta he voivat tämäntyyppistä työtä hyvin tehdä, Pykäläinen sanoo.
Näin sai alkunsa yritys nimeltä Omenasieppari, jonka kymmenen hengen työtiimi koostuu kehitysvammaisista, autismin kirjon henkilöistä, syrjäytymisvaarassa olevista nuorista sekä muista vaikeasti työllistyvistä henkilöistä.
Kymmenen euron tuntipalkka
Arto Dahlberg on 53-vuotias vantaalainen osatyökykyinen mies. Hän päätyi Omenasiepparin leipiin vammaisille tarkoitetun työvalmennuspalvelun kautta.
Samaa väylää pitkin löytyi myös kolme muuta työntekijää, jotka ovat Dahlbergille jo entuudestaan tuttuja.
– Tämä tuntuu ihan mukavalta. Saa olla ulkona, näkee kavereita ja saa hyvän palkan, eli kymmenen euroa tunnilta, Dahlberg sanoo.
Kuka tahansa omenoistaan eroon haluava voi ilmoittaa netissä omenoistaan, jotka saa tulla hakemaan. Omenasiepparin työntekijät hakevat sovitun määrän omenoita ja siivoavat puiden aluset. Omenat puristetaan mehuksi Sipoon mehuasemalla, jolloin yritys ei tarvitse erillisiä toimitiloja.
Valmis tuote, eli omenamehu, myydään edelleen kuluttajille Stockmannin Herkun kautta. Susanna Pykäläisen visioissa palvelu voi laajentua tulevina vuosina keräämään myös vaikkapa marjoja ja jalostamaan aineista muutakin kuin mehua.
