Vadelmat hehkuvat puskissa punaista. Piiskamaisista varsista ja tuuheasta lehvästöstä muodostuvan puskan tuntumilla pörrää... jokin lentävä hyönteinen.
– Siinä on komea kärsäkorento kyllä, se on tosi veikeä otus, sanoo dosentti Jari Haimi Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.
Kärsäkorento on osa ilmassa pörräävää hyönteisten armadaa, sitä, joka on valtaosalle ihmisistä enimmäkseen tuntematon.
Kärsäkorento on lentävä peto.
– Se pitää kasveja syövien hyönteisten määrää kurissa ettei kaikki vihreä tule syödyksi. Se on siis luonnon tasapainon ylläpitäjä.
Lukki nurkissa
Vattupensaan hämärässä viihtyvät myös hämähäkit.
– Tuossa on hieno pitkäjalkainen lukki, oikein syyskesän komistus, Haimi osoittaa.
Yleensä pihoilla ja seinänvierillä viihtyvät lukit saattavat erityisesti syyskylmillä siirtyä sisätiloihin. Pitkäraajaiset lukit inhottavat monia, mutta Haimin mukaan niistä ei ole haittaa sisälläkään – jos jotain, niin pikemminkin päinvastoin.
– Nehän ovat petoja, käyttävät pienempiä otuksia ravinnokseen. Minusta hämähäkit ovat myös kovin kauniita, eli niistä on myös esteettistä iloa, Haimi naurahtaa.
Hämähäkit ovat runsaslukuisia, ja Haimi sanookin niitä olevan "joka paikassa".
– Ne hakevat ravintoa mitä kummallisimmista paikoista, ja ilmeisesti löytävätkin sitä.
Lehtokotilot ja vattumadot
Vadelman lehtien joukosta löytyy useampia pahamaineisia lehtokotiloita. Se ei ole vieraslaji, mutta on levinnyt ihmisen mukana laajalle.
Lehtokotilo on ihmiselle riesa, mutta on se muutakin.
– On vaikea sanoa sellaista, että jostain ei olisi jotain hyötyä luonnon taloudelle. Evoluution myötä luonto on kehittynyt sellaiseksi, että kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä, Haimi pohtii.
Punertavien vadelmien ja joukossa möngertävät monilukuisina vadelmakuoriaisen toukat, ne kuuluisat vattumadot.
– Missä olen käynyt, niin lähes joka neljännessä on toukka ollut. Ja vadelma on monen muunkin hyönteisen ravintoa.
Ei hyönteisiä – ei marjoja
Vattumato on ikävä – syö vatut ja ulostaa niihin. Ja jos suuhun sattuu marjalude, makuelämys on ikävä.
Haimin mukaan hyönteisistä on kuitenkin pääosin hyötyä. Vadelmatkaan eivät punertaisi, jos pölyttäjät eivät olisi jossain vaiheessa puskassa vierailleet.
– Hyönteiset ovat meille äärimmäisen tärkeitä, esimerkiksi juuri pölyttäjinä, Haimi sanoo.
Pölyttäjät ovatkin tutuimpia hyötyhyönteisiä – ilman niitä ei tulisi marjoja eikä hedelmiä.
Kunttamato, suomen tärkein eläin
Vattupensaan alla, maassa ja maan sisässä, elää kuitenkin valtava joukko pieneliöitä, jotka osaltaan tekevät luonnosta sellaisen kuin se on.
Jari Haimin erikoisalaa ovat juuri nämä maaperän mönkijät.
– Ravinteiden kiertokulku edellyttää, että kaikki kuollut eloperäinen aines hajoaa. Tässä prosessissa pienet maaperän ötökät ovat äärimmäisen tärkeitä.
Suomen tärkeimmäksi eläimeksi onkin nimetty kunttamato, jolla on poikkeuksellisen suuri rooli eloperäisen aineksen hajottamisessa.
Ei hyönteisiä, ei ihmisiä
Voisiko ihminen edes olla olemassa ilman hajottajia? Haimin vastaus on yksinkertainen: ei.
– Luonnossa on kaksi olennaisen tärkeää prosessia. Toinen on yhteyttäminen ja toinen hajottaminen – ilman niitä biologiset systeemit eivät toimisi.
Maassa saattaa nähdä esimerkiksi kariketta ja lehtiä syöviä lieroja, mutta enimmäkseen hajottajat puuhailevat töissään ihmissilmältä piilossa. Maaperässä piileekin moninainen maailma.
– Voi sanoa, että se on maanpinnan yläpuolista maailmaa paljon monipuolisempi, toteaa Haimi.
Hyönteisten maanalaista maailmaa ja sen tehtävänjakoja ei edelleenkään tunneta kovin hyvin. Tutkimus on kuitenkin kasvussa, ja pikku hiljaa alkaa selvitä, kuka maan alla tekee mitäkin.
23.8. korjattu ja täydennetty. Toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin, vattumato ei maistu pahalle. Pahalle maistuva otus marjoissa on marjalude.
