Kerttu Kotakorpi on yksi asiantuntijakeskustelijoista Aurora-tulevaisuustapahtumassa perjantaina 18.11. Levillä. Ylen järjestämä Aurora kokoaa asiantuntijoita kertomaan ratkaisuista aikamme suuriin kysymyksiin. Tänä vuonna teemoina on tasa-arvo ja ilmasto. Keskustelut lähetetään suorana alkaen klo 11 Yle Areenassa.
Yhä useammin syksyllä jännitetään ensimmäisiä talvikisoja. Tuleeko lunta? Saadaanko lumetettua rinteet? Kestävätkö ladut vesisateet?
Tämä on tuttua urheilua ja säätä seuraavalle suomalaisyleisölle ja toistuu eri puolilla maailmaa. Tällä hetkellä kisavalmisteluja tehdään Levillä – vähäisestä luonnon lumesta huolimatta.
Pekingin talviolympialaiset olivat hyvä esimerkki talviurheilukisoihin sopimattomasta ympäristöstä. Olosuhteet eivät jääneet pelkästään pakkasista kiinni, vaan kuiva ilmasto ei tarjonnut luonnostaan puitteita lunta vaativille kisoille ja kisat saivatkin kyseenalaisen ykköspaikan suurimman keinolumen määrällä. Kaikki kisoissa käytetty lumi oli keinotekoista.
Tämä ei tokikaan ollut ensimmäinen kerta, kun talviolympialaisten järjestelyissä ihmeteltiin puuttuvaa lunta. Aihe tuli tutuksi jo muun muassa Sotshissa 2014.
Yle urheilu selvitti missä talvikisoja voidaan tulevaisuudessa järjestää lämpenemisen edetessä. Selvityksessä ilmeni, että moni tuttu kisapaikka muuttuu liian lauhaksi jo tulevina vuosikymmeninä. Noin joka kolmas talviolympialaisten areena ei kelpaa kisapaikaksi enää vuosisadan puolivälissä.
Lumettaminen vie paljon energiaa ja vettä ja on aiheellista kyseenalaistaa, kuinka ekologista, kestävää ja järkevää on luoda talviolosuhteita paikkoihin, missä niitä ei ole.
Kyse ei tietenkään ole pelkistä olympialaisista.
Suomessa hiihtokausi käynnistyy perinteisesti Rukalta marraskuussa. Vuonna 2018 jouduttiin ensimmäistä kertaa kisojen 16 vuotisessa historiassa kisaamaan täysin keinolumella. Ikävä kyllä se tuskin jäi viimeiseksi kerraksi. Tyypillisesti lumi tulee alueelle lokakuun lopulla, mutta lumentulo lipuu kokoajan myöhemmäksi.
Pidemmän päälle kyseessä on koko talviurheilun olemassaolo.
Miten kasvaa talviurheilijaksi, jos pihalla ei voi lapsena pelata pipolätkää tai koko talvena ei pääse hiihtämään? Kun luonnosta puuttuvat olosuhteet talviliikunnan harrastamiseen, niin panostuksia tarvitaan kaupungeilta ja muilta toimijoilta.
Nyt jo Suomessa on koettu vuosia, jolloin eteläisessä Suomessa hiihto on vaatinut melkoista panostusta lajiin. Pahimmillaan hiihtokoululaisia on opetettu hiihtämisen saloihin harjoittelemalla sauvojen käyttöä ilman lunta. Moni kaupunki ja järjestö on herännyt ongelmaan, mutta sateinen ja lauha sää laittaa keinolumiladut koville.
Pohjoisen Suomen turismi tulee varmasti hyötymään muuta Suomea paremmista talviolosuhteista, mutta riittääkö talvilomailu pohjoisen hiihtokeskuksissa pitämään suomalaiset hiihtokansana?
Lumiaika on jo tällä hetkellä lyhentynyt koko Suomessa, maan etelä- ja länsiosassa jopa kuukaudella ja muutos etenee vääjäämättä.
Muuttuvat olosuhteet ovat talviurheilulle kohtalon kysymys, mutta myös talviurheilulla on vaikutuksensa ilmastoon.
Hallien viileinä pitäminen vuoden ympäri, lumettaminen, matkustaminen, tapahtumien järjestäminen, lentäminen – on monta tekijää, missä talviurheilu voi toimia kestävämmin.
Vaikka kehitystäkin koko ajan tapahtuu, niin kaikilla tasoilla huippu-urheilusta talviturismiin riittää petrattavaa. Talviurheilun pelastamisella on helppo perustella ilmastotavoitteita niin lajin sisällä kuin kelle tahansa sunnuntaihiihtelijälle.
Miten ylläpitää talviurheilua? Voit keskustella aiheesta 17.11. klo 23 asti.
