Suuret kerrostalolähiöt, metrorata, omaleimainen hiphop-skene, etninen monipuolisuus, Suomen suurimmat kaupunginosat. Kaikki ovat joskus kuulleet Itä-Helsingistä ja siihen yleisesti liitettävistä määreistä ja merkityksistä, mutta mikä oikeastaan on Itä-Helsinki?
Vastaus on hieman yllättävä: virallisesti sellaista käsitettä ei ole olemassakaan.
– Aluetta nimeltä Itä-Helsinki ei ole Helsingin virallisessa aluejaossa mitenkään määritelty. Se on kaupunkilaisten oma määritelmä, vahvistaa Helsingin kaupungin tietoyksikön erikoistutkija Harri Sinkko.
Helsingin virallisessa aluejaossa karkeimman eli ylimmän tason muodostavat kahdeksan suurpiiriä, joihin kuuluu myös itäinen suurpiiri. Joissain epävirallisemmissa yhteyksissä, kuten nettikeskusteluissa ja Wikipediassa, Itä-Helsingin rajoja on määritelty niin, että siihen kuuluvat itäinen ja kaakkoinen suurpiiri sekä Östersundom.
Käytännössä alueen raja kulkisi siis Kulosaaren sillan kohdalla ja pohjoisempana Länsi-Herttoniemen ja Viikin välillä ja sen jälkeen suunnilleen Lahdenväylää myötäillen.
Näin määriteltynä Itä-Helsinki kattaa kantakaupungin itäpuoliset laajat maa-alueet, jotka on liitetty alkuperäiseen Helsinkiin sotien jälkeen. Valtaosa alueesta liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946, Vuosaari 1966 ja Östersundom 2009.
Tällä aluerajauksella Itä-Helsingin asukasluku olisi hieman yli 170 000, mikä tekisi siitä Suomen seitsemänneksi suurimman kaupungin. Mutta koska alueella ei ole virallisia maarajoja, ehkäpä Itä-Helsinkiä kannattaa tarkastella maantieteen sijaan sosiaalisena ja kulttuurisena käsitteenä.
Kulosaari oli Helsingin East End
Euroopan historian professori ja Helsingin historian asiantuntija Laura Kolbe näkee Itä-Helsingin syntymisessä vastaavia kehityskulkuja kuin Euroopan suurkaupungeissa, kuten Berliinissä, Pariisissa ja Lontoossa.
Kun teollistuminen alkoi 1800-luvun puolivälistä alkaen haalia ihmisiä kaupunkeihin ja kaupungit kasvoivat hallitsemattomasti, esimerkiksi Lontooseen syntyi edelleen olemassa olevat käsitteet East End ja West End.
Kahtiajaossa on paitsi maantieteellinen myös sosiaalinen ja kulttuurinen lataus: Itä oli teollisuuden, työväestön ja alaluokan alue. Länsi puolestaan urbaanin keskiluokan hyvin suunniteltu ja tyylikäs asuinalue, jossa viihtyvyys on hyvää, kulttuuria on tarjolla ja palvelut toimivat.
Kun Helsinki alkoi kasvaa tuntuvasti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, myös Helsinkiin syntyi Kolben mukaan täysin vastaava itä–länsi-jako. Helsingin ominaispiirteenä oli kaupungin kasvaminen rajojensa ulkopuolelle yksityisten maayhtiöiden maille. Kantakaupungin ympärille laajeneva kehämäinen kehitys tapahtui yksityisten maanomistajien aloitteesta.
– Se ensimmäinen East End eli itäinen esikaupunki ei ollut teollisuusaluetta vaan Kulosaaren huvilakaupunki. Sillä yritettiin osaltaan muuttaa idän ja lännen välistä maagista rajaa, josta alueen arkkitehdit olivat hyvin tietoisia, Kolbe sanoo.
Kulosaaren puutarhakaupunki oli Helsingin kasvun seurauksena syntynyt eurooppalaisten esikuvien mukainen kokeilu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Kolben mukaan Helsinkiin liitetyistä alueista puhuttiin nimellä liitosalueet aina 60-luvulle saakka, kunnes alueet alkoivat lähiörakentamisen myötä urbanisoitua ja saada omaa luonnetta. Lähiö-termi löi itsensä läpi 60-luvulla, ja suunnilleen niiltä ajoilta juontaa myös nykyinen käsitys Itä-Helsingistä.
Kun kaupunki alkoi aidosti kasvaa, Itä-Helsinki alkoi näyttäytyä entistä enemmän omana maantieteellisenä alueenaan.
Kuuluuko Laajasalo Itä-Helsinkiin?
Palataan siis vielä hetkeksi maantieteeseen. Itä-Helsinkiä käsitellessä Laajasalo on nimittäin hieman oma lukunsa.
Kartalla Laajasalo sijaitsee kaakossa ja toisinaan kuulee puhuttavan Kaakkois-Helsingistä, jolla viitataan Laajasaloon. Laajasalosta löytyy monia Itä-Helsingille tyypillisiä kulttuurisia ja sosiaalisia piirteitä, mutta kuuluuko Laajasalo Itä-Helsinkiin? Miten laajasalolaiset asian mieltävät?
Laajasalo-Degerö-seuran puheenjohtaja Osmo Rantakari muistuttaa, että vielä ennen 60–70-lukujen taitetta Laajasalo oli pitkälti kesähuvila- ja maatalousalue.
– Tänä päivänä iso osa alueen ihmisistä varmasti mieltää olevansa itähelsinkiläisiä. Kaakkois-Helsinki on käsitteenä tuoreempi, ehkä viimeisten 10–15 vuoden aikana jollain tavalla lanseerattu termi. Itse mieltäisin Laajasalon aika vahvasti osaksi Itä-Helsinkiä.
Rouheus, pöhinä ja syke satavat Itä-Helsingin laariin
1990- ja 2000-luvuilla valtamedian luomaan Itä-Helsinki-mielikuvaan on liittynyt erityisen usein maahanmuutto, rikollisuus (Iltalehti), eriarvoisuus sekä hiphop-kulttuuri.
Vuosituhannen alussa esimerkiksi Notkea Rotta, Avain (myöh. Asa) ja Memmy Posse nostivat teksteissään Itä-Helsinkiä esiin uudenlaisella tavalla. Eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä ja päihdeongelmista huolimatta kotiseudulla oli merkitystä ja idästä oltiin ylpeitä. Itä-Helsingistä syntyi käsite, jonka merkitykset levisivät myös rap-piirien ulkopuolelle.
Myös maahanmuuttovaltaiselle mielikuvalle on katetta: ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on itäisessä suurpiirissä selvästi muita suurpiirejä korkeampi. Vuoden 2020 lopulla Helsingin ulkomaalaistaustaisista yli 29 prosenttia asui itäisen suurpiirin alueella.
Esimerkiksi Itäkeskuksessa, Kallahdessa, Meri-Rastilassa, Kontulassa, Kivikossa ja Kurkimäessä ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on yli kolmasosa. Koko kaupungin tasolla vastaava luku on vajaat 17 prosenttia.
Monilta osin mielikuva Itä-Helsingistä on kuitenkin päivityksen tarpeessa. Aluetta esimerkiksi harvemmin määritellään sen laajojen luontoalueiden, metsien ja pitkän merenrannan tai Marjaniemen ja Jollaksen kaltaisten arvoalueiden kautta.
Tässä pelissä Itä-Helsingillä on Laura Kolben arvion mukaan ainoastaan voitettavaa.
Pinnalla olevat kaupunkikulttuuriin liittyvät positiiviset määritelmät kuten luovuus, innovatiivisuus, rouheus, pöhinä ja syke satavat suoraan Itä-Helsingin laariin. Varsinkin, kun Länsi-Helsinki-nimistä brändiä tai käsitettä ei käytännössä ole olemassakaan.
– Ehkä Itä-Helsinki leimautui 60- ja 70-luvuilla vähän tylsänä lähiöiden sävyttämänä uuskaupunkina, mutta nyt kun takana on 50–60 vuotta kehittynyttä urbaania kulttuuria, niin itähelsinkiläisyys alkaa olla niin kuin Lontoossa, jossa tv-sarja Eastenders maalaa hyvin dynaamista ja räväkkää identiteettiä East Endiin.
Yle Helsinki tekee Itä-Helsingistä radiolähetyksiä sekä verkko- ja tv-juttuja viikon ajan 21.–25.11.2022.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 22.11.2022 kello 23:een saakka.
Enemmän aiheesta:
