Johannes Vesterisen muusikon uran merkitsevä käänne tapahtui teini-iässä, kun hän ilmoittautui rippikouluun vuonna 1994.
– En kysynyt keneltäkään tarkempia tietoja rippileiristä, vaan luulin, että leiri tarkoittaa teltassa nukkumista. Minua kavahdutti ajatus tuulesta ja viimasta, Vesterinen kertoo.
Siksi nuori poika ilmoittautui rippikouluun, jossa käytiin vain päiväseltään Imatran seurakunnan Tainionkosken kirkossa. Tuossa kirkossa sijaitsivat myös Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut.
Siitä eteenpäin pianonsoittoa ja keskiaikaista musiikkia harrastavalle teini-ikäiselle Vesteriselle oli selvää, että hänen tuleva ammattinsa olisi urkuri.
Hän sai jopa oman avaimen, jolla pääsi kirkkoon harjoittelemaan.
Imatran seurakunnan kanttori Johannes Vesterinen oli 25.12.2022 Radio Suomen sunnuntaivieraana.
Urkujen pauloissa
Nyt yli 25 vuotta myöhemmin Imatran seurakunnan kanttori Johannes Vesterinen esittelee samaisia urkuja Tainionkosken kirkon lehterillä.
– Suomen urkujen keskiarvoasteikolla nämä ovat pienehköt kooltaan, mutta niistä löytyy 17 eri äänikertaa. Niistä urkuri voi valita monipuolisesti erilaisia ääniä, Vesterinen sanoo.
Urut rakennetaan aina mittatilaustyönä siihen tilaan, johon ne tulevat. Ne ovat siis kaikki yksilöitä.
– Nämä urut ihannoivat rakennusajalleen eli 1930-luvulle tyypillistä 1600–1700-luvun barokkityyliä. Parhaimmillaan ne ovat romantiikan ajan musiikkia soittaessa, Vesterinen kertoo.
Uruissa on lukuisten polkimien eli jalkioiden lisäksi muun muassa paisutuskaappi, jota avattaessa äänenvoimakkuus saadaan kasvamaan portaattomasti hiljaisesta erittäin voimakkaaseen.
Urut eivät lopulta ole niin vanhoillinen tai kirkollinen soitin kuin ensi alkuun kuvittelisi.
– Urut edelsi kaikelle pop- ja rockmusiikille tärkeitä koskettimia ja syntetisaattoreita. Hammond-urutkin matkivat aluksi kirkkourkuja, kunnes syntikat alkoivatkin matkia hammondia, Vesterinen valottaa soittimen historiaa.
Maanviljelijän pojasta urkuriksi
Vesterisen perheessä harrastettiin musiikkia – kuuntelemalla ja soittamalla. Hänen suunnitelmansa oli kuitenkin alun perin jatkaa isän jäljissä maanviljelijänä. Pianonsoitto oli harrastus siinä kuin lapsilla yleensä.
Kun Johannes Vesterinen oli pieni, esiintyminen jännitti häntä niin paljon, että musiikkikoulun konserteissa hän pelkäsi pyörtyvänsä siihen paikkaan.
– Mutta kun ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana pääsin soittamaan yhtyeeseen, huomasin, että yhdessä soittaminen on mukavaa. Se oli vapauttava ja avartava kokemus. Muistan sen tunteen yhä, vaikka siitä on aikaa yli 30 vuotta, Vesterinen muistelee.
Rippikoulukesänä kaikki muuttui.
– Oma soittimeni piano ei ollut koskaan vienyt mukanaan, niin kuin urut lopulta tekivät. Tuli tunne, että musiikki voisikin olla se juttu, Vesterinen sanoo.
Kesästä alkaen häntä opetti Tainionkosken kirkon kanttori Teuvo Jokela. Vesterinen kehuu nyt jo edesmenneen kanttorin pedagogisia taitoja.
– Sain aloittaa urkujen kanssa pikkuhiljaa. Teuvo otti minut mukaan jumalanpalveluksiin ja antoi minun soittaa vaikkapa alkusoiton tai alkuvirren. Opettelin messua pala palalta, eikä minun heti tarvinnut osata liturgiaa ulkoa, Vesterinen kiittelee.
Vesterinen haki vuonna 1997 Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan kirkkomusiikkia jo kesken lukion. Hän pääsi sisään ja kävi lukiota loppuun Imatralla samalla, kun kävi Helsingissä soittotunneilla.
Joulumusiikki on yhdessä tekemisen juhlaa
Vesterinen kertoo, että joulumusiikissa häntä kiehtoo tunnelmien ja sävyjen laaja kirjo.
– Joululaulujen perinne on valtavan laaja ja ulottuu 1500-luvulle. Kappaleet voivat olla mystisiä ja pohdiskelevia tai riemullista revittelyä. Urkujen soittaja pystyy varioimaan melodioita lähes loputtomiin, Vesterinen sanoo.
Uruille tehdyt joulukappaleet pohjautuvat usein jouluisiin virsiin.
– Sanotaan, että virret ovat laahaavia, mutta eivät ne ole laahavia, jos niitä ei tee laahaaviksi. Virressäkin pitää olla hyvä meininki, Vesterinen sanoo.
Kanttori on seurakunnan veisuun johtaja, joka istuu usein – kuten myös Tainionkosken kirkossa – ylhäisessä yksinäisyydessään lehterin korkeuksissa.
– Kirkolliset seremoniat rakentuvat yhdessä kuoron, laulusolistien ja seurakunnan yhteislaulun siivittäämänä. Yhteistyötähän se silloin on, Vesterinen sanoo.
Tainionkosken kirkon jouluyön messuun kerääntyi tänäkin jouluna seurakunta ja musiikin ystäviä.
– Joulu on kirkkovuoden ajankohtainen ja riemullinen juhla. Jouluna kanttori pääsee revittelemään, Vesterinen riemuitsee.
Imatran seurakunnan kanttori Johannes Vesterinen oli 25.12.2022 Radio Suomen sunnuntaivieraana. Kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan Yle Areenassa.
