Miksi moni nainen alkaa kunnioittaa omaa kehoaan ja etenkin vatsaansa vasta raskaana ollessaan? Muulloin vatsamakkaroita tai muuten iso mahaa peitellään, häpeillään ja jopa vihataan.
Tätä kehopositiivisuusvaikuttaja Miisa Asikainen, 31, on miettinyt jo pitkään. Kun Asikainen sai kuulla olevansa raskaana, hän halusi nostaa asian esille somessa.
– Moni on sanonut, että raskaana oleminen on ollut ainoa aika, kun ei ole kokenut paineita omasta kehostaan tai lihomisesta. Se on mielestäni tosi surullista. Omaa vartaloa saisi kunnioittaa ja rakastaa aina, hän sanoo.
Se onkin Asikaisen pääsanoma. Hän on tehnyt nyt kolmisen vuotta kehopositiivisuussisältöä sosiaaliseen mediaan. Instagramissa hänellä on yli 13 000 seuraajaa, Tiktokissa reilu 41 000. Hän pyrkii murtamaan läskivihaa ja näyttämään itsensä mahdollisimman aitona.
Vaikka Asikainen on nykyään sinut oman vartalonsa kanssa, huomaa hänkin, että nyt raskaana ollessaan viimeisetkin paineet omasta ulkonäöstä ovat kaikonneet.
– Käytän tiukkoja vaatteita ja vaikka haluankin olla välittämättä siitä, että vatsani näkyy selvästi, olen ehkä silti vähän miettinyt sitä ennen raskautta, nyt 17. raskausviikolla oleva Asikainen sanoo.
”Naisiin on iskostettu pelko lihomisesta”
Samankaltaisia huomiota on tehnyt myös lihavuus- ja sukupuolentutkija Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut lihavuutta yhteiskunnallisena ilmiönä ja kokemuksena parikymmentä vuotta.
– On kiinnostavaa, miksi vatsasta tunnetaan ylpeyttä raskaana ollessa ja se saa olla iso, mutta muulloin ei.
Miisa Asikainen uskoo, että taustalla on sisäistetty läskiviha, jota on meissä jokaisessa. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että lihavuutta pidetään pahana ja lihavia kohdellaan eri tavoin.
– Etenkin naisiin on iskostettu pelko lihomisesta.
Raskaana ollessa naisen keho väistämättä muuttuu – vatsa kasvaa, halusi sitä tai ei.
– Raskaus on tila, jota ei voi kontrolloida. Moni saattaa kokea hallinnan puutteen antavan tilaa, jolloin oma keho on helpompi hyväksyä, Harjunen pohtii.
Monella oman kehon hallinnan tarve astuu välittömästi mukaan synnytyksen jälkeen. Syömistä ja liikkumista aletaan jälleen kontrolloida.
Etenkin vatsa on monelle herkkä paikka. Se onkin ollut länsimaisen kehoinhon keskipiste jo pitkään.
– Maha on intiimi alue ja se on kehonosa, johon ollaan usein erityisen tyytymättömiä. Useilla rasva kertyy helposti juuri vatsaan.
Naisten ulkonäköihanteina on jo pitkään pidetty erottuvaa vyötäröä, lantiota ja rintoja. Vaikka vuosikymmenien aikana jotain muutoksia ”ihannevartaloon” on tullut, on litteä vatsa pysynyt.
Kaikille raskauden tuomat muutokset omassa vartalossa ja mielessä eivät tuo helpotusta, vaan herättävät jopa päinvastaisia tunteita. Yhtä kaikki paineiden taustalla ovat yhteiskunnan normit.
– Naisen vartalot ovat aina kriittisen katseen kohteena. Sen katseen luo moni asia, kuten me muut ihmiset ja se, mitä pidämme viehättävänä ja hyväksyttävänä, Harjunen sanoo.
Miksi vain laihan ihmisen raskaus on ihanaa?
Miisa Asikainen tietää, millaista on olla kriittisen katseen alla. Hän on saanut aina paljon vihaa somessa, koska on lihava. Nyt, kun hän on lihava ja raskaana, on kommentointi vieläkin julmempaa.
– Minulle ja vauvalle on toivottu kuolemaa. Ei ole uskottu, että olen raskaana, vaan olen vain lihava.
Asikainen oli etukäteen ajatellut, että hänen raskauttaan kunnioitettaisiin ja siitä iloittaisiin. Moni kommentoijista tekikin näin, mutta negatiivisen palautteen määrä yllätti hänet.
– Jos laiha ihminen on raskaana, se on ihana asia.
Sekä Asikainen että lihavuus- ja sukupuolentutkija Hannele Harjunen huomauttavat, että näemme harvemmin isokokoisia raskaana olevia naisia somessa tai medioissa. Syitä siihen on varmasti monia, mutta yksi voi olla pelko muiden suhtautumisesta. ”Huolitrollaaminen” on yksi läskivihan muodoista.
– Lihavan ihmisen raskauteen liittyy paljon epäluuloja ja moralisoivaa huolipuhetta. Se voi johtua siitä, että raskaana olevia isokokoisista naisista ei ole hirveästi puhuttu tai heitä ei ole kuultu, Harjunen sanoo.
Moralisoivat kommentit ovat valitettavan tuttuja myös Asikaiselle. Kommentteja on tullut siitä, että äidin lihavuus on hengenvaarallista vauvalle.
Tästä syystä some on ahdistanut häntä viime aikoina. Vaikka välillä ilkeät kommentit tuntuvat pahalta, hän ajattelee kuitenkin tekemänsä sisällön olevan sen arvoista.
Harjunen uskoo, että Asikaisenkin saamien kommenttien taustalla kyse on todellisuudessa jostain muusta kuin äidin ja syntymättömän lapsen terveydestä.
– En usko sekuntiakaan, että nämä ihmiset olisivat huolestuneita tuntemattoman ihmisen terveydestä. Tuon tyyppisessä kommentoinnissa kyse on moraalisesta ylemmyyden osoittamisesta.
Mutta kuinka voisimme suhtautua kehoomme ja etenkin vatsaamme armollisemmin, oli sitten raskaana tai ei?
Miisa Asikaisen mukaan muutos lähtee pienistä ajatuksista.
– Se on jo hyvä edistysaskel, kun saa itsensä kiinni ajatuksista, kuten ”näytänkö lihavalta tässä vaatteessa” tai ”voinko syödä näin paljon”. Näistä mietteistä olisi hyvä päästää irti.
Hannele Harjunen kannustaa pohtimaan, miksi ei ole tyytyväinen itseensä ja kuka siitä lopulta hyötyy. Oman vartalon aktiivisesta vihaamisesta ei ole itselle mitään apua.
– Mikä lopulta olisi toisin, jos vatsasi olisi pienempi?
Millainen suhde sinulla on vartaloosi? Keskustele aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka!
