– Vanhassa metsälaissa sanottiin, että metsiä älköön hävitettäkö. Tässä minun tapauksessani voidaan todeta, että metsää on hävitetty, sanoo hämeenlinnalainen metsänomistaja Jari Eskola.
Eskolan omistamiin metsiin tehtiin 7,3 hehtaarin ensiharvennukset vuosi sitten.
– Heräsi epäilys onko kaikki mennyt ihan oikein, kun puuta kertyi enemmän mitä oli arvioitu ja metsä näytti silmään harvalta, kertoo Eskola.
Hakkuuoikeuden haltija totesi omassa valvonnassaan, että ajourat ovat paikoin liian leveät, mutta muuten kaikki on kunnossa. Yle on nähnyt valvontaraportin.
Eskola pyysi valvovan viranomaisen eli Suomen metsäkeskuksen tarkastamaan harvennusjäljen. Kaksi viidestä kuviosta oli laittoman harvoja ja loputkin hakattu metsänhoitosuositusten vastaisesti.
Yle kertoi viime viikolla, että erityisesti nuoria metsiä on yleisesti harvennettu laittoman harvoiksi.
Metsälain asetuksissa määriteltyjä rajoja on todennäköisesti rikottu satojen ellei tuhansien metsänomistajien metsissä. Samalla on vähennetty Suomen hiilinielua.
Rangaistusta lakirajojen ylittämisestä ei kuitenkaan yleensä tule.
Metsänomistajalla heikko oikeusturva
Nuoren metsän ensiharvennus on metsän hoitoa. Osa puista poistetaan, jotta lopuille jää tilaa kasvaa paremmin.
Niin harvennuksissa kuin päätehakkuissa metsänomistaja tekee useimmiten metsäammattilaisen kanssa sopimuksen puukaupoista. Samalla hän luovuttaa ostajalle oikeuden hakata metsä.
Näin toimi myös Eskola. Hänen onnekseen sopimukseen kirjattiin myös se, paljonko puuta eri metsikkökuvioilla pitää olla hakkuun jälkeen.
Metsäkeskuksen mittaus osoitti, että osalla kuvioista puuta oli pystyssä vain puolet sovitusta.
– Tulen vaatimaan vahingonkorvausta siitä, että on rikottu sopimusta, sanoo Eskola.
Lisäksi Metsäkeskus harkitsee Eskolan tapauksessa rikosilmoituksen tekemistä, sillä jäljelle jääneisiin puihin on harvennuksessa syntynyt liian paljon korjuuvaurioita.
Metsälainsäädännössä määritellään paljonko hyväkuntoista puuta hehtaarille pitää esiharvennuksessa jättää. Harvennuksen voimakkuutta ei ole kuitenkaan sanktioitu.
Jos puukauppasopimukseen ei ole kirjattu jätettävää puumäärää, metsänomistajan asema voi olla kiistatilanteessa heikko.
Omistaja kärsii haitat ja maksaa kulut
Jos yksityiskohtaista puukauppasopimusta ei ole ja metsä hakataan pilalle, on suuri riski, että vastuun kantaa metsänomistaja.
Kun puuta ei ole kasvamassa niin paljon kuin pitäisi, omistaja menettää tulevia hakkuutuloja. Taloudellinen tappio voi olla arviolta 1000 euroa hehtaarilta.
Lisäksi maanomistaja voidaan velvoittaa uudistamaan liian harvaksi harvennettu metsä.
– Käytännössä lakiraja kertoo milloin kasvatushakkuu on muuttunut uudistushakkuuksi, josta seuraa uudistamisvelvoite, kertoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsänuudistaminen tarkoittaa, että alueelle on kasvatettava uusi taimikko. Maanomistaja maksaa kulut, jotka voivat olla 1000–1500 euroa hehtaarilta.
Periaatteessa siis metsän voi hävittää ja vain metsänomistaja kärsii. Uudistusvelvoitteen määrääminen on hyvin harvinaista, useimmiten harva puusto jätetään vain kasvamaan.
– Lähtökohtaisesti näissä tapauksissa maanomistaja ja metsäalan toimija katsovat mitä on sovittu ja keskustelevat onko jotain korvattavaa, sanoo Partanen.
Metsänomistajan korviin laki ei kuulosta kovin reilulta.
– Minulle voi seurata tästä uudistamisvelvoite, vaikka olen syytön ensiharvennuksen surulliseen lopputulokseen. Kyllä oikeusturvan pitäisi paremmin toteutua, sanoo Eskola.
Voit keskustella aiheesta 23.1. klo 23:een saakka.
