Pohjois-Amerikkaan 1800–1900-lukujen vaihteessa siirtolaiseksi lähteneet suomalaiset toivoivat löytävänsä sieltä paremman toimeentulon ja elämän.
Osalla toiveissa oli myös työoloiltaan ja asenteiltaan Suomea tasa-arvoisempi yhteiskunta.
Kun unelmat eivät toteutuneetkaan, tuhannet siirtolaiset jatkoivat niiden tavoittelua muuttamalla Pohjois-Amerikasta Neuvosto-Karjalaan.
Kulttuurisen musiikintutkimuksen professori Saijaleena Rantanen on kiinnostunut molemmista siirtolaisryhmistä; Pohjois-Amerikan- ja Neuvosto-Karjalan suomalaisista.
Rantanen tutkii siirtolaisten musiikkikulttuuria. Sitä, millaista musiikkia suomalaiset veivät mukanaan sekä miten ja millaista musiikista kehittyi.
Tutkimushaaroja ovat muun muassa naisten ja aatteellinen musiikkikulttuuri.
– Työväenlauluja tutkimalla saa ruohonjuuritason näkökulman siihen, millaista siirtolaisten elämä oikeasti oli, Rantanen sanoo.
Tutkimuksen keskeinen tavoite on antaa ääni ihmisille, jotka muuten ovat vaarassa jäädä historiankirjoituksessa marginaaliin vaikka eivät suinkaan marginaalissa eläneet, Rantanen perustelee.
– Jos heidän historiaansa ei kerro kukaan, meidän menneisyyskuvastamme tulee vaillinainen.
Vappumusiikin juurille
Aatteellinen musiikki kuuluu suomalaisten vappuun.
Työväenmusiikki on aina ollut kansainvälisesti verkottunutta ja jotkut nykypäivän lauluista ovat jopa samoja, joita laulettiin reilu sata vuotta sitten.
Toisaalta, osa esimerkiksi amerikansiirtolaisten lauluista ei mahdu meidän nykyiseen laulukuvastoomme.
Yksi tunnetuimmista siirtolaisten liikkeistä oli vuonna 1905 perustettu anarkistinen IWW eli Industrial Workers of the World, jolle musiikki oli tärkeä ideologinen työkalu.
IWW:n lauluilla haluttiin agitoida työläisiä mukaan lakkoihin ja muuhun toimintaan, kohotettiin tunnelmaa ja muun muassa luotiin liikkeelle yhteistä toimintakulttuuria.
Saijaleena Rantanen kuvailee IWW:tä äärimmäiseksi liikkeeksi. Sen toiminnalle keskeistä oli tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
– Heidän toimintansa iskulauseita olivat “suora toiminta”, ”sabotaasi” ja ”yleislakko”.
IWW:n päätavoite oli tuoda tehtaat ja lopulta koko yhteiskunta työläisten kontrollin alle. Radikaalius kuuluu myös liikkeen lauluissa.
Suomalaissiirtolaisten keskuudessa IWW:sta tuli varsin suosittu. 1920-luvulla suomalaiset ”tuplajuulaiset” olivat sen merkittävä etninen vähemmistö.
Ilmaisumuotona laulu vetosi kielitaidottomiin ja monesti jo Suomessa työväenliikkeessä aktiivisia olleisiin nuoriin.
Ei siis ihme, että liike julkaisi lauluja myös suomeksi.
Suomalaiseen vappuun IWW:n laulut eivät Rantasen mukaan kuitenkaan kuulu, vaikka joitain sen lauluja löytyykin työväenlaulukirjoista myös meillä.
– Niiden puuttuminen johtuu ehkä siitä, että IWW ei liikkeenä koskaan levinnyt Suomeen – eivätkä näin ollen sen laulutkaan, Rantanen sanoo.
Lisää: Kumouslaulujen klassikkoja ja Hupilauluja rapakon takaa
Naisten elämää ja tasa-arvotavoite
Rantanen on löytänyt kolme suomenkielistä IWW:n laulukirjaa; Proletaarilauluja (1918), Palkkaorjain lauluja ja Raatajan lauluja (1925).
Laulukirjojen laulujen tekijöitä on ollut vaikea jäljittää, Rantanen kertoo, koska suuri osa lauluista on tehty nimimerkeillä.
Mukana on myös naisten tekemiä lauluja.
– Siirtolaisten lauluista tulee usein mieleen koti-ikävä ja Suomeen ja suomalaisuuteen keskittyminen. Näistä lauluista ne puuttuvat kokonaan. Näissä keskityttiin liikkeen poliittisiin päämääriin ja esimerkiksi naisten olosuhteisiin, Rantanen sanoo.
Suomenkielisissä lauluissa kuuluu naisten tavoite tasa-arvoisuudesta ja esimerkiksi huoli työolosuhteista kaivoksissa, joissa tapahtuvissa onnettomuuksissa lukuisia suomalaismiehiä menehtyi jättäen naiset vastuuseen perheistä ja toimeentulosta.
Lauluissa vaadittiin parannusta naisten elämään siinä missä miestenkin.
– Sosialismissa tasa-arvon aate oli sisäänrakennettuna, mutta todellisuus oli ehkä vähän toisenlainen. Siksi naiset lähtivät itse ajamaan tasa-arvon asemaa aktiivisesti.
Sanat säveltä tärkeämmät
Siirtolaiset ottivat mukaansa Amerikkaan sen ajan sävelmiä, kuten kansanlauluja, aatteellisia lauluja, virsiä ja tanssimusiikkia.
Työväenlaulujen kohdalla tärkeää oli melodioiden tuttuus. Myös IWW:n musiikille oli tyypillistä, että melodia oli jonkun muun laulun sävel ja siihen tehtiin uudet sanat.
– Sen lisäksi, että suomenkielisissä IWW-lauluissa hyödynnettiin tuttuja suomalaisia melodioita, niiden taustalla oli myös kansainvälisen IWW:n laulujen sävelmiä ja muita Pohjois-Amerikassa tunnettuja kappaleita, Rantanen sanoo.
Perusteena muun muassa se, että siirtolaiset eivät välttämättä osanneet lukea nuotteja ja se, että sanojen katsottiin olevan säveltä tärkeämmässä asemassa; kun sävel oli tuttu, siihen ei tarvinnut kiinnittää huomiota, vaan laulaja sai keskittyä tekstiin.
Esimerkiksi Oskar Merikanto oli säveltänyt Tuulan tei -sävelmänsä vuonna 1899. Osalle siirtolaisista se, ja saman säveltäjän Kymmenen virran maa -maakuntalaulu, olivat siis tuttuja Suomesta lähtiessä.
Siirtolaisten käsissä nämäkin sävelmät saivat uudet sanoitukset.
Tuulan teistä tehty Hoopon laulu ja Kymmenen virran maasta tehty Pontevat mahat sekä monet muut löytyvät Paleface & Laulava unioni -yhtyeen Tie vapauteen -levyltä, jolle on tallennettu IWW:n lauluja.
Lisää: Paleface ja Laulava Unioni herättivät henkiin amerikansuomalaisten protestilaulut sadan vuoden takaa
IWW:n Proletaarilauluja-kirjassa uudet sanat saivat ainakin Internationale, O Tannenbaum, Porilaisten marssi ja Vielä niitä honkia humisee.
Langenneen laulu
Amerikansiirtolaiseksi lähteneiden suomalaisten määrä oli kaikkiaan 1860–1920-lukujen aikana yli 350 000 ihmistä.
Lähtijöistä iso osa oli nuoria miehiä, mutta mukana oli myös paljon 16–24-vuotiaita naisia, jotka asettuivat Rantasen mukaan usein suuriin kaupunkeihin ja työskentelivät esimerkiksi kotiapulaisina tai palvelijattarina.
Laulujenkin perusteella voi todeta, että naisten arki oli välillä kaikkea muuta kuin hohdokasta.
Yksi IWW:n dramaattisimmista suomenkielisistä lauluista on Rantasen mukaan Langenneen laulu.
Kuten monen muunkin sävelmän, myös Langenneen laulun melodian löytyminen vaati melkoista salapoliisityötä. Lopulta Rantanen löysi sen kongressin kirjastosta.
Hän ei osaa varmasti sanoa, onko kyseessä käännöskappale vai ei. Todennäköisesti ei.
Ilmeisesti se on kuitenkin ainoa kirjaan painettu ja julkaistu suomenkielinen laulu, jossa puolustetaan seksityöläisten oikeuksia.
– Se on hyvin koskettava.
Suomalaisten IWW:läisten alaosastoilla oli omat paikallisosastonsa myös katuprostituoiduille.
Neuvosto-Karjalaan muuttajat
1930-luvulla lama koetteli Yhdysvaltoja.
Kun Amerikassa ei ollut töitä, agitaattoreiden puheet kommunistisen sosialistisen ihanneyhteiskunnan rakentamisesta Neuvosto-Karjalaan saivat maaperää myös suomalaisten siirtolaisten joukossa.
– Kun mahdollisuudet Amerikassa kävivät vähiin, kuulosti hyvältä ajatukselta, että Petroskoissa on töitä ja mahdollisuuksia, Saijaleena Rantanen sanoo.
Toki, osa Neuvosto-Karjalaan muuttajista lähti sinne aatteen palosta.
Kaikkiaan jopa puolet kaikista Neuvosto-Karjalaan muuttaneista suomalaistaustaisista ihmisistä oli ensin ollut siirtolaisina Pohjois-Amerikassa.
Rantasen mukaan Neuvosto-Karjalaan muutti myös ammattimuusikoita.
– Pohjois-Amerikasta muuttaneet olivat keskeisiä musiikin kehittäjiä Petroskoissa. Sanotaan, että suomalaissiirtolaiset veivät Petroskoihin jatsin, Rantanen sanoo.
Soittimiensa kanssa Petroskoihin muuttaneet suomalaissiirtolaiset perustivat klubeja, pitivät radio-ohjelmia ja muodostivat rungon Petroskoin sinfoniaorkesterille.
Vaikea tiedonsaanti
Pohjois-Amerikassa on siis ollut suomenkielistä aatteellista musiikkia. Sitä on myös tullut takaisin Suomeen paluumuuttajien kanssa.
Lisäksi Amerikan suomalaistaustaiset ovat vähitellen alkaneet kiinnostua juuristaan – ja myös punaisista juuristaan, Rantanen arvelee.
Neuvosto-Karjalasta musiikkitietoja on varsin vähän, sillä palaajia ei juuri ollut Suomeen tai Yhdysvaltoihin, ja jos joku palasikin, Neuvosto-Karjala-vaiheesta usein vaiettiin.
– Kuten tiedetään, monelle kävi tosi huonosti, Rantanen sanoo.
Tiedetään, että esimerkiksi suomalaistaustainen Amerikasta Petroskoihin muuttanut laulaja Katri Lammi päätyi Stalinin vainoissa työleirille ja hänen miehensä Jukka Ahti ammuttiin. Pariskunta oli aktiivinen Petroskoin musiikkimaailmassa ja oli muun muassa painattanut kirjan työväenlauluista.
Petroskoin sinfoniaorkesteri puolestaan ”katosi” konserttinsa jälkeen eräänä iltana vuonna 1938.
Lisää: Petroskoin sinfoniaorkesterin kohtalon yö 1938 – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa
Tällä hetkellä Venäjän sota Ukrainassa vaikeuttaa tietojen saamista Venäjän ja Karjalan arkistoista. Digitaalisia lähteitä on jonkun verran ja lisäksi professori Pekka Suutari Itä-Suomen yliopistosta on tehnyt aiheesta tutkimusta.
– Asiat, tarinat ja ihmiset muistetaan, jos kysyy olkeilta ihmisiltä. Siellä olisi ihmisiä, jotka ovat tutkineet asiaa ja asioista tietävien jälkeläisiä, mutta tässä tilanteessa heitä on vaikea tavoittaa, Rantanen sanoo.
Musiikkimuistot talteen
EPANET-professuuria Etelä-Pohjanmaalla tekevä Rantanen aloittelee parhaillaan Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla muistitietokeräystä, jolla halutaan koota siirtolaisten Suomeen tuomat laulut ja siirtolaisuuteen liitetyt musiikkimuistot yhteen.
Muistitietokeräys toteutetaan vapaamuotoisena.
Musiikkimuistoiksi kelpaa kaikki musiikki, jonka pohjalaiset liittävät Pohjois-Amerikkaan tai Neuvosto-Karjalaan lähteneisiin, sieltä palanneisiin tai siirtolaisiksi jääneisiin ihmisiin. Kyse ei ole siis vain siirtolaislauluista.
– Löyhätkin muistikuvat huomioidaan, samoin laulut, jotka liittyvät selkeästi esimerkiksi Suomeen, Rantanen sanoo.
Keräys alkaa tällä tietoa toukokuussa.
Aiheesta enemmän: Elävä arkisto: Suomalaissiirtolaisia
