Judoka Martti Puumalainen oli syksyllä 2018 kovan valinnan edessä: 21-vuotiaan urheilijanalun ura jatkuisi uusin ehdoin tai päättyisi välittömästi.
Puumalainen oli väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Syy oli jatkuvissa painonvedoissa. Niillä viitataan kamppailulajeissa kilpailupainoon, joka on yleensä jonkun verran alempi kuin urheilijan normaali paino.
Puumalainen kilpaili alle 100-kiloisten sarjassa, vaikka hänen elopainonsa oli tavallisesti 108–109 kiloa. Pudotettavaa riitti jokaiseen kilpailuun lähes kymmenen kiloa.
Oli selvää, ettei niin voisi jatkua.
– Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko lopetan judon tai painonvedot. Judo on kuitenkin niin kivaa hommaa, että päätin mennä raskaaseen sarjaan. Jos siinä ei lähtisi, oma taso olisi mitattu, Puumalainen muistelee viiden vuoden takaista tilannettaan.
Toukokuussa 2023 Puumalainen kuuluu raskaan sarjan maailman huippuihin. Hän on painoluokkansa rankinglistalla 14:s ja yksi mitaliehdokkaista käynnissä olevissa Dohan MM-kisoissa.
Paluu mitalikantaan?
Suomalainen judoka ei ole voittanut MM-mitalia vuonna 1997 syntyneen Puumalaisen elinaikana. Edellinen ja ainoa mitali, pronssi, on Juha Salosen käsialaa vuodelta 1981.
Salonen hävisi MM-kisojen avausottelunsa yhtenä kaikkien aikojen judokoista tunnetulle Yasuhiro Yamashitalle, mutta suomalainen ylsi pronssille keräilyerien kautta.
Puumalaisen tavoite on päästä lauantaina vähintään yhtä pitkälle kuin Salonen 41 vuotta sitten.
– Mitali on tavoite. Olen päässyt ottelemaan kaikkien oman sarjani parhaiden kanssa ja pystynyt heittämään heitä sparreissa. Se lupaa hyvää. Valmistautuminen on mennyt nappiin, Puumalainen sanoo.
Puumalainen viimeisteli MM-kuntoaan Slovenian vuoristossa, noin puolessatoista kilometrissä sijaitsevassa Roglassa. Korkeassa ilmanalassa happea on vähemmän, minkä ansiosta kehon kudoksiin happea kuljettavien punasolujen määrä veressä kasvaa. Se puolestaan lisää urheilijan kestävyyttä rasituksessa.
Helpolla edellä mainittu kuvio ei onnistu, vaan harjoitukset ovat hapen vähyyden vuoksi tavallista raskaampia. Sloveniassa treenien intensiteetti oli kovempi kuin koskaan aiemmin.
– Harvemmin lasken, kuinka monta päivää leiriä on jäljellä, mutta siellä alkoi olla koti-ikävä, Puumalainen sanoo.
Oli kyse turnauksista tai niiden välisestä ajasta, Puumalaisen paino on vakiintunut 130 kiloon. Nykyiseen painoon pääseminen on tullut kaikkea muuta kuin helpolla.
Puistattavat syöntimäärät
Puumalainen kilpaili syksyyn 2018 saakka puoliraskaassa sarjassa, jossa judokat saavat painaa 91–100 kiloa.
Toisin kuin kaikissa muissa painoluokissa, raskaassa sarjassa ei ole yläpainorajaa, vaan kaikki judokat painavat yli sata kiloa.
Kuten alussa tuli todettua, Puumalaisen paino oli viisi vuotta sitten kilpailujen ulkopuolella 108–109 kiloa. Sillä kilpaileminen ei tullut kyseeseen raskaassa sarjassa. Karrikoidusti sanottuna alle 110-kiloisena Puumalainen olisi ollut uusissa ympyröissä heittosäkki.
Raskaassa sarjassa menestyvät judokat ovat nykypäivänä pääosin 120–140-kiloisia, mutta tuhdimpiakin tapauksia löytyy.
Esimerkiksi brassi Rafael Silva on yksi viime vuosikymmenen menestyneimmistä raskassarjalaisista, jonka paino on ollut kilpailutilanteessa jopa 170 kiloa.
Silva on 203 senttiä pitkä, joten hän on luonnollisesti painavampi kuin 185-senttinen suomalainen.
– Ajattelin alkuun, että painokseni riittäisi 120–125 kiloa, mutta paino tuo tietynlaista jämäkkyyttä. Jos olisin vaikka 190 senttiä pitkä, voisin olla vähän kevyempi, koska sitä kautta hyötyisin ulottuvuudesta. Nyt minun on oltava ”tietyn vajavaisuuteni” takia vähän isompi ja vahvempi, Puumalainen kertoo.
Kun Puumalainen aloitti raskaan sarjan projektinsa syksyllä 2018, voimanhankinta nousi ykkösprioriteetiksi ja judo jäi taka-alalle.
Loppuvuodesta paino nousi 115 kiloon, ja 120 kiloa meni rikki toukokuussa 2019. Saman vuoden marraskuussa vaaka näytti 125:ttä, josta nousu nykyiseen 130 kiloon tapahtui hiljalleen vuoden 2020 aikana.
Puumalainen korostaa, että painonnousussa rasvalla on osuutensa.
– Puhtaana urheilijana ei ole mahdollista kartuttaa 20 kiloa lihasta näin nopeassa ajassa.
Ruoalla on ollut muutoksessa iso rooli – ja monin tavoin vaikea sellainen.
Puumalainen kertoo, ettei ollut käyttänyt lisäravinteita ennen vuotta 2018. Kun hän oli päättänyt vaihtaa painoluokkaa, kuvaan astuivat kaksi kertaa päivässä nautittavat hiilihydraatti- ja proteiinijuomat sekä kreatiini. Lisäksi ruokapöytätottumukset menivät uuteen uskoon.
– Kun söin aiemmin ruokailutilanteissa yhden täyden lautasen, nyt piti syödä kaksi. Piti ihan syömällä syödä. Se ei ollut aina hauskaa. Etenkin aamupala on ollut minulle aina vähän haastava, ja kun yhtäkkiä piti oikein tunkea ruokaa naamaan, se oli vaikeaa. Ei mitenkään hyvä muisto, Puumalainen toteaa.
Mitalisijoja plakkarissa
Painoluokan muutos osui kuitenkin oivaan saumaan, sillä Judoliitto pestasi päävalmentajaksi slovenialaisen Rok Draksicin juuri vuonna 2020.
Moninkertainen EM-mitalisti ja olympiakävijä on piiskannut Puumalaista eteenpäin tavalla, jossa vuoden 2018 versio olisi hyytynyt.
– Rokin tultua mukaan treenattiin heti kovempaa ja enemmän kuin ennen. Onneksi olin hankkinut nykyisen painoni ennen sitä, koska sillä treeni-intensiteetillä lisäkilojen saaminen olisi ollut vaikeaa, Puumalainen sanoo.
Painonnousun seurauksena Puumalaisen kehoon tullut rasva on muuttunut vuodesta 2020 hitaasti lihakseksi. Kehitys urheilullisuudessa on näkynyt myös tuloksissa tatamilla.
Alkuvuodesta 2021 Puumalainen kaatoi Grand Slam -turnauksessa edellä mainitun brassijätti Silvan, joka voitti kaksi olympiapronssia ja kolme MM-mitalia vuosina 2012–2017.
Kyseisen aikakauden hallitsijana tunnetaan ranskalainen Teddy Riner, joka voitti kaikki käymänsä 154 ottelua syyskuusta 2010 helmikuuhun 2020.
– Riner toi urheilullisuuden keskiöön 130-kiloisena ottelijana. Samaa teki Israelin Or Sasson, Puumalainen sanoo ja viittaa vuoden 2016 olympiapronssimitalistiin.
Painoluokan murrosvaiheesta kertoo myös, että vuonna 2016 puoliraskaan sarjan olympiakultaa voittanut tshekki Lukas Krpalek juhli vuoden 2021 elokuussa olympiakultaa vain 110-kiloisena raskassarjalaisena.
Vuosi 2021 oli Puumalaiselle läpilyönti, sillä hän sijoittui MM-tatamilla seitsemänneksi. Samana vuonna järjestettyihin Tokion olympialaisiin paukut eivät vielä riittäneet, koska tasonnosto tuli liian myöhään lähes kaksi vuotta kestävän olympiarankingin kannalta.
Vuoden 2024 Pariisin olympialaisten kannalta tilanne näyttää Puumalaisen vinkkelistä hyvältä. Viime vuonna Puumalainen oli neljä kertaa mitaliotteluissa Grand Slam -tasolla, joka on arvoasteikossa seuraavana heti olympia- ja MM-kisojen jälkeen.
Kuka tahansa voi voittaa
MM-kisat ovat vaikeusasteeltaan olympialaisia vaikeammat siinä mielessä, että huippumaat saavat valita kaksi painoluokkaa, joihin ne voivat ilmoittaa ylimääräisen urheilijan normaalin yhden lisäksi.
Esimerkiksi Dohan MM-kisoissa miesten raskaassa sarjassa kilpailee 43 ottelijaa 35 maasta, kun taas kaksi vuotta sitten Tokion olympiatatamilla nähtiin vain 22 ottelijaa 22 maasta.
Kovista judokoistaan tunnetut Japani, Uzbekistan, Brasilia ja Hollanti ovat nimenneet Dohaan kaksi urheilijaa raskaaseen sarjaan.
Puumalainen vakuuttaa kuitenkin olevansa valmis haasteeseen. Siitä kielii myös olympiarankingin yhdeksäs sija. Sen arvo vain korostuu, kun huomioidaan tällä vuosikymmenellä huomattavasti kiristynyt kilpailutilanne.
– Viime vuosikymmenellä joka kilpailussa oli käytännössä selvää, kuka voittaa (Riner). Ja kolmesta himmeämmästä mitalistista korkeintaan yksi oli joskus yllätys. Nyt paletti on kisoihin mentäessä aina herkullisesti levällään, Puumalainen kertoo.
Tällä vuosikymmenellä on oteltu yhdet olympialaiset ja kahdet MM-kisat, joissa jaossa olleet 12 mitalia ovat menneet 11 urheilijalle. Puumalaisen viime vuosien kehitystä peilaten ei ole kaukaa haettu ajatus, että suomalainen liittyy mitalistien listaan lauantaina.
– Jos pitäisi otella vuoden 2020 Martti Puumalaista vastaan, se matsi kestäisi varmaan alle minuutin. Oli se vielä sen verran poika. Nyt voi sanoa jo ihan mieheksi.
