Nykylasitaiteelle soisi Suomessa enemmän näkyvyyttä, sillä yhä useampi kuvataiteilija ja muotoilija on innostunut lasista materiaalina.
Se käy ilmi Kuuma kylä -kesänäyttelyssä, joka juhlistaa Nuutajärven lasikylän 230-vuotista taivalta.
Esillä on noin sata teosta yli 40 taiteilijalta. Kuuma kylä voi hyvin nousta yhdeksi tämän kesän kiinnostavimmista nykytaidenäyttelyistä. Mukana ovat esimerkiksi graafinen suunnittelija Klaus Haapaniemi sekä kuvittaja Laura Laine.
Näyttelyn juryssä mukana ollut lasitaiteilija Markku Salo toteaa, että näyttelyssä näkyy Oiva Toikan henkinen perintö. Iittalalle suunnittelemillaan lasisilla linnuillaan tunnetuksi tullut Toikka oli perustamassa Nuutajärven lasikoulua 1990-luvulla.
– Toikka lähti kehittämään lasia taiteen materiaalina. Nuutajärvellä on koulutettu taiteilijoita ja tekijöitä lasin pariin 1990-luvulta asti, ja se näkyy erinomaisesti tässä näyttelyssä.
Mukana on lasitaiteilijoiden lisäksi myös muiden kuumien materiaalien kanssa työskenteleviä taiteilijoita, kuten hopeaseppä ja keraamikko.
Lasi kiehtoo materiaalina.
– Monet kuvataiteilijat ovat ottaneet lasin yhdeksi materiaaliksi palettiinsa. Nykyään on yllättävän yleistä, että kuvataiteilijat haluavat ilmaista asioita lasilla, Salo toteaa.
Hugo Simberg inspiroi lasitaiteilijaa
Alma Jantunen on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuista lasinpuhaltajista ja lasitaiteilijoista. Moni taiteilija käyttää lisäksi juuri häntä omien teostensa lasiosien teossa.
Jantunen on suunnitellut Kuuma kylä -näyttelyyn kookkaan Kukkapenkin, joka on rakennettu puhalletusta lasista ja metallista.
Jantusta ovat inspiroineet vanhat kartanopuutarhat ja suomalaisen symbolismin ehkä tunnetuin edustaja Hugo Simberg.
– Kukkapenkissä on jotain samaa yksinkertaisuutta kuin Simbergin kansallisromanttisissa maalauksissa, Jantunen sanoo.
Oman uransa 1990-luvun jälkipuolella aloittanut Jantunen iloitsee siitä, että lasitaide ja sen tekijät kiinnostavat nykyään yhä suurempaa yleisöä.
– Sosiaalinen media on saanut ihmiset kiinnostumaan tosi paljon lasintekijöistä ja siitä tekemisestä. Some on tehnyt tosi hyvää alalle ja sen tunnettuudelle, ja nämä uudet tekijät myös innokkaasti somettavat.
Jantunen uskoo lasinpuhalluksen tulevaisuuteen Nuutajärvellä.
– Tekijöiden määrä on pikkuhiljaa nousussa, vaikka se on hidasta. Lasi on sen verran koukuttava materiaali, että kyllä ala tulee säilymään.
Hopeaseppä hurahti lasin väreihin
Ru Runeberg on Jantusen tavoin kansainvälisesti tunnettu taiteilija, mutta hänen päämateriaalinsa ei ole lasi.
Runeberg on tuonut Nuutajärvelle kookkaan hyönteisen, jonka pää ja siivet on työstetty hopeasta, mutta ruumiin takaosa on puhallettu kaksivärisestä lasista.
Suhde lasiin on alkoi vuonna 1996, kun Tukholmassa hopeasepäksi opiskellut Runeberg pääsi Oiva Toikalle harjoittelijaksi Nuutajärvelle.
– Halusin saada väriä hopeaan, sillä materiaali on melko kylmä ainoastaan hopeisena.
Runeberg pääsi ensin koristelemaan Toikan uniikkitöitä, ja pikkuhiljaa hän eteni vaativimpiin tehtäviin lasinpuhaltamisessa.
Lasi ja hopea seurustelevat Runebergin mukaan mainiosti, mutta niiden käytössä on myös haasteensa. Materiaalit sulavat helposti työstettäessä yhteen.
Runebergin teoksissa on aina toiminnallinen funktio, kuten Nuutajärvellä esillä olevassa hyönteisessä.
– Hopeasepän perimmäinen tehtävä on tehdä käyttöesineitä. Halusin heittää kaiken päälaelleen, ja silloin veistoksellisuus alkoi tulla mukaan.
Näyttelyssä esillä olevan hyönteisen silmät ovat sirottimia ja ruumis on sokerikko.
– Koska olen hopeaseppä, en voinut jättää käyttöfunktiota pois.
”Sukkahousuhahmot” syntyivät korurasiasta
Taide voi olla humoristista, kuten lasitaiteilija ja keraamikko Susanne Koskimäen tapauksessa. Hän on tehnyt Nuutajärvelle käsin rakennettuja, keraamisia ”sukkahousuolentoja”.
Olentojen silmissä on käytetty neodyymilasiroskaa, jota Koskimäki on kerännyt vuosien varrella talteen. Neodyymillä voi värjätä lasin purppuranvärikseksi.
”Sukkahousuolennot” saivat alkunsa pienestä, Koskimäen suunnittelemasta vitsikkäästä korurasiasta, joka seisoi neljällä jalalla.
– Katsoin, että sen muoto on sen verran villi ja hauska, että sen voisi tehdä isona, Koskimäki sanoo.
Hän työskentelee tätä nykyä lasin kaivertamisen parissa, sillä lasinpuhallus on kallista. Energiaa palaa hirvittävät määrät. Lasin kaiverruksessa ei käytetä kuumaa lasia.
– Olen yrittänyt etsiä sellaista tapaa, millä pystyisin jatkamaan lasin tekemistä, ja kaiverrus on tämän hetken juttuni.
Koskimäkeä kiinnostaa taiteilijana myös hukkamateriaalien kierrättäminen, kuten ”sukkahousuhahmoissa”. Hän kerää talteen lasin kaiverruksessa syntyvän lasipölynkin jatkokäyttö varten.
– Olen käyttänyt sitä myös lasitteen tavoin ja maalannut sillä.
Nuutajärven lasikylän kesänäyttely on avoinna elokuun lopulle asti.
