Suomen susikanta on jatkanut kasvuaan.
Susikannan painopiste on jo vuosia ollut läntisessä Suomessa. Viime maaliskuun tarkastelun mukaan uusia reviirejä on syntynyt edelleen etenkin Lounais-Suomeen vanhojen lähelle.
Luonnonvarakeskuksen mukaan susikanta on kasvanut viime vuodesta seitsemän prosenttia. Susien määräksi arvioidaan nyt 291–331 eläintä. Todennäköinen yksilömäärä on 310.
Tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan eniten susia on lounaisen Suomen peuratihentymäalueella, missä ravintoa on paljon tarjolla.
– Lounaisessa Suomessa 16 000 neliökilometrin alueella on 43 prosenttia perhelaumoista, joiden reviiri on kokonaan Suomen puolella.
Myös itäiseen Suomeen on tullut kaksi uutta perhelaumaa, jotka liikkuvat osaksi Venäjän puolella. Suomen susikanta on kasvanut vuodesta 2017 alkaen noin kymmenen prosenttia vuodessa.
Kartalta näkyy, että susireviirejä oli tämän vuoden maaliskuussa 59-64 ja Suomen puolella eli 35 perhelaumaa ja 17 susiparia.
Uudet laumat kasvavat hitaammin, sillä ensimmäisissä pentueissa on yleensä alle neljä pentua, kun pitempään reviirillään lisääntyneillä on usein viisi pentua tai enemmän.
Varsinais-Suomen susialueilla havaintoja on paljon, koiravahinkoja vähän
Lokalahti on osa Uuttakaupunkia ja matkaa keskustaan on noin parikymmentä kilometriä. Jyri Vuorisen kotitalo on laajojen peltojen laidalla.
Maisemaa pilkkovat pienehköt metsäalueet, joissa elelee runsas peurakanta. Vuorinen on Vakka-Suomen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana saanut lokalahtelaisilta puheluita, kun susihavaintoja on alkanut tulla kiihtyvään tahtiin.
– Toissa vuonna susihavaintoja oli hieman yli 200, viime vuonna yli 800 ja nyt mennään jo yli 500 havainnossa. Niitä alkaa olla jo niin paljon, ettei kaikkia enää ilmoiteta. Pihahavainnot kerrotaan ja niitä on tänä vuonna jo 212.
Vuorisen oma aamuherätys oli jokin aika sitten tavallista sykähdyttävämpi, kun vilkaisu keittiön ikkunasta kertoi, että susi seisoi muutaman metrin päässä pihamaalla ja katseli takaisin.
Riistakameroissakin susia näkyy tämän tästä vajaan sadan metrin päässä talosta.
Vuorinen kertoo paikallisten kyselleen, eivätkö metsästäjät voisi tehdä susille jotain. Vuorinen sanoo, että kannanhoidollinen metsästys voisi saada sudet karttamaan taloja ja ihmisiä, mutta nyt se ei ole mahdollista.
– Tilanne näyttää aika uhkaavalta ja varsinkin, jos on pieniä lapsia talossa ja sudet pyörii pihoilla, niin totta kai se tuo turvattomuuden tunnetta.
Susien suojelu on hieman kaksipiippuinen juttu metsästäjällekin.
– Missään nimessä susi ei saa hävitä, ei se saa olla sukupuuttoon kuolemassa. Mutta kyllä tällä hetkellä kanta on aivan riittävä.
Jos piirtää Lokalahden ympärille ympyrän, jonka säde on 50 kilometriä, niin Vuorisen mukaan alueelle mahtuu kahdeksan susilaumaa. Parinkymmen kilometrin säteellä ympyrään menee Vuorisen mukaan neljä laumaa.
– Susitiheys on jo ihan hyvä ja monenkin mielestä aivan riittävä, Jyri Vuorinen sanoo.
Susivaara näkyy lampurin arjessa
Viime vuonna kirjattiin runsaasti susien aiheuttamia lammasvahinkoja.
Kaikkiaan 518 lammasta päätyi hukan suuhun. Poroja sudet tappoivat 1261 ja koiravahinkoja kirjattiin vajaa 50. Kaikki suden tappamat koirat eivät päädy vahinkotilastoihin.
Helinä Leppänen kasvattaa kainuunharmaksia jalostustilalla Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kainuunharmas on yksi Suomen kolmesta lampaan alkuperäisrodusta.
Rotu pärjäisi mainiosti kesäyöt laitumella, mutta susivaaran takia reilun 60 yksilön lauma kerätään yöksi sisätiloihin. Alueella kiertävät sudet ovat Leppäsen mukaan oppineet kaivautumaan sähköistettyjen petoaitojen ali, eikä hän enää parin susihyökkäyksen jälkeen luota niiden antamaan suojaan.
– Lampaiden sisäruokintaan menee ajan lisäksi kuiviketta ja ruokaa. Petoaidatkin on pakko pitää hyvässä kunnossa, jotta niistä on mitään hyötyä, hän kertoo susivaaran teettämästä lisätyöstä.
Helinä Leppänen on kohdannut susia myös yksin metsässä liikkuessaan ja menettänyt aikoinaan lenkillä jopa koiran suden saaliiksi. Silti hän ei sano vihaavansa susia.
– Sudet kuuluvat Suomen luontoon ilman muuta, mutta eivät ne laitumen sisäpuolelle kuulu.
Lauman kimppuun päässyt susi aiheuttaa henkensä menettäneitä yksilöitä suuremman tuhon. Haavoittuneita lampaita on hoidettava ja järkytys saa aikaan keskenmenoja.
– Onhan se aika surullisia katsoa kituvia ja revittyjä lampaita. Tunnepuolen ja taloudellisen menetyksen lisäksi siinä menetetään myös jalostusarvo. Se voi olla kainuunharmaksen jonkun sukulinjan viimeisiä geenejä, mitä siinä menee.
Alueella liikkuu Helinä Leppäsen mukaan susiyksilöitä, jotka ovat oppineet käymään kotieläinten tai lemmikkien kimppuun. Pari viikkoa ennen haastatteluhetkeä susi oli hyökännyt aamulla laitumelle päästettyjen lampaiden kimppuun parinkymmenen kilometrin päässä Kiteellä.
– Mitään varsinaista metsästystä me ei susille tarvita, mutta tarvitaan toimiva, nopea ja järkevä tapa poistaa ne muutamat yksilöt, jotka tulevat tänne eläinten kimppuun, Leppänen sanoo.
Tohmajärven petoyhdyshenkilö Jukka Kolehmainen vahvistaa, että alueella on vahva susikanta. Osa yksilöistä on hänen mukaansa myös selvästi tottunut ihmisiin.
Susia kuoli eniten poronhoitoalueella
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan susia kuoli viime vuoden aikana 60 ja suurin osa niistä poronhoitoalueella, missä susi ei ole rauhoitettu.
Poronhoitoalueella susia kuoli 47 kappaletta ja muualla Suomessa tunnettu kuolleisuus oli 13. Tutkimusprofessori Ilpo Kojola pitää määrää vähäisenä.
– Kyllähän siellä on sellaistakin poistumaa, mikä ei tilastoidu.
Osa sudenpennuista menehtyy nuorena tauteihin, auton alle jää susia, ja nyt on tullut esiin myös salametsästystä, jonka laajuudesta usein kiistellään.
Viime syksynä Luke esitteli susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määritelmiä, joissa kestävän kannan tason määrittelevät tulevaisuuden eri riskitekijät. Lopullisesti suotuisan kannan tason määrittelevät poliitikot.
Samassa arviossa Luken tutkijat kertoivat susipopulaation jakautuvan geneettisesti itäiseen ja läntiseen kantaan. Tiheimmillä susialueilla lounaassa susien perimä ei ole niin monimuotoista kuin idässä. Vuorovaikutus eri alueiden välillä on vähäistä ja enemmänkin läntiset sudet vaeltavat itään ja pohjoiseen aina Lappia myöten.
– Itäisestä Suomesta vaeltaa vain vähän susia länteen ja niiden vaikutus läntisen kannan geeneihin jää vähäiseksi, arvioi Ilpo Kojola.
Vuoropuhelu susiasioissa Luken ja metsästäjien välillä ei toimi
Tiedot susien liikkeistä on nyt huonosti saatavilla, kun uusia seurantapantoja ei ole susille laitettu muutamaan vuoteen. Ylikiiminkiläinen Seppo Tuunanen on luontoyrittäjä, rakentaja, sekä intohimoinen metsästäjä. Hänelle suden kohtaaminen oli viedä metsästyskoiran viime syksyn hirvijahdissa.
– Harvinaisen kaukaa pääsin näkemään koiran ja hirven työssään. Siinä tilanteessa sitten ylimääräinen elukka siihen haukkuun tuli. Me säästyttiin siltä tilanteelta, minulle ja koirallani oli onnea. Muutama viikko myöhemmin ystäväni koira 15 kilometriä siitä samasta paikasta menehtyi, kun sudet repivät koiran kappaleiksi.
Ylikiimingissä susihavaintoja saadaan jatkuvasti. Seppo Tuunasen mukaan susipolitiikka on pielessä.
– Jos tällä linjalla susipolitiikka Suomessa jatkuu, niin kyllä maaseudun ihmisiltä viedään se viimeinenkin harrastusmahdollisuus eli perinteinen suomalainen koirapyynti.
Kannanhoidollista metsästys pidetään yhtenä keinona lisätä susien ihmisarkuutta ja vähentää pihakäyntejä. Sudet kuuluvat ylikiiminläisen Tuunasen kuin lokalahtelaisen Jyri Vuorisen mukaan erämaihin, ei taajamiin juoksemaan.
Luken kanta-arvioihin on metsästäjäpiireissä suhtauduttu epäileväisesti jo pitkään ja toisaalta Luken tutkijat eivät aina luota metsästäjien susihavaintoihin.
Kritiikkiä saa myös Ylen susiasioiden käsittely, mutta Seppo Tuunasen mielestä vuoropuhelu eri osapuolten välillä on ainoa tie päästä johonkin yhteisymmärrykseen.
– Kyllä metsästäjät ymmärtävät tämän kuvioon, että sudella on paikkansa Suomen erämaissa, mutta sen paikka ei ole tässä meidän riesanamme. On vaikea keksiä mitään sellaista todella hyödyllistä asiaa, että mitä susi voi tässä ihmisasutusten liepeillä norkoillessaan meille tuoda.
Dna-näytteet kertovat myös koirasusista
Vuosittain kerätään myös susien ulosteita dna-näytteitä varten. Myös kuolleista susista saadaan dna-näytteitä.
Erikoistutkija Mia Valtonen kiittelee vapaaehtoisia näytteiden kerääjiä. Uuden analyysimenetelmän kautta saadaan tarkempi kuva susien sukulaissuhteista, koska yli 80 prosenttia näytteiden analyyseistä onnistuu.
– Dna-näytteistä katsotaan, paljonko yksilöitä löytyy ja niiden sukulaissuhteita. Kun tietyltä reviiriltä löytyy susia, niin katsomme muodostavatko ne perhelauman vai ovatko ne ei-sukulaisia toiselleen.
Samoista näytteistä voidaan myöhemmin arvioida susien perimän monimuotoisuutta. Kaikkiaan näytteitä tuli Lukeen yli 1100 ja niistä vapaaehtoiset näytekerääjät ottivat talteen yli 65 prosenttia. Poronhoitoalueen eteläpuolisista potentiaalisista reviireistä saatiin katettua näytteiden ansiosta.
Suurin osa näytteistä yhdistyy alueella olevan susilauman muihin yksilöihin, mutta tänä vuonna poronhoitoalueen tilanne yllätti tutkijat.
– Siellä oli poikkeuksellisen paljon vahinkoperusteisia metsästyslupia ja siellä kaadetuista yksilöistä suurimmalla osalla vanhemmista ei ollut tietoa. Näitä tutkitaan vielä tarkemmin, mutta sukulaissuhteiden analyysin perusteella nämä sudet ovat potentiaalisia tulomuuttajia Venäjän puolelta, sanoo Mia Valtonen.
Erikoistutkijan mukaan uuden analyysimenetelmän hiominen on vielä kesken, mutta tarkemmat tutkimukset ovat tuoneet esiin myös koirasusia. Venäjän rajalla elävässä Ylämaan laumassa on havaittu kuusi koirasutta.
– Näytteistä löytyi kaikkiaan kahdeksan koirasutta, joista Ylämaan lauman lisäksi yksi oli Närpiössä, Länsi-Suomessa, Valtonen kertoo.
Närpiön yksilön alkuperä selvisi sukulaisanalyysin perusteella. Kyseessä oli todennäköisesti nuori yksilö, joka oli lähtenyt liikkeelle Ylämaan laumasta itärajalta.
Kahdeksas koirasusi otettiin kiinni syystalvella Tuupovaarasta. Kesyllä yksilöllä oli nahkainen panta kaulassa ja se lopetettiin eläinlääkärin päätöksellä.
– Yksikään koirasusista ei ollut ollut suora suden ja koiran jälkeläinen, vaan ne olivat koirasusia, jotka olivat risteytyneet susien kanssa, Mia Valtonen täsmentää.
Riistakeskus antoi luvan Ylämaan lauman hävittämiseksi, mutta lupa jäi käyttämättä, kun hallinto-oikeus kielsi valitusten jälkeen sen toimeenpanon.
Luonnonvarakeskuksen kanta on, että Ylämaan lauman tapaiset koirasudet pitäisi poistaa luonnosta. Nyt niitä on jo lähtenyt vaeltamaan eri puolille maata.
