Suomalaiset ovat taloudellisesti lukutaidottomia ja laiskoja. Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan Aalto-yliopiston rahoituksen professorin Vesa Puttosen tuore arvio.
Harvoin kuulee asiantuntijalta näin väkevää ja suorasanaista tekstiä. Omasta mielestäänhän suomalaiset päinvastoin ovat sekä lukutaitoista että ahkeraa kansaa. Mutta nyt puhutaankin taloudellisesta lukutaidottomuudesta ja taloudellisesta laiskuudesta.
Olen pohtinut professori Puttosen sanoja ja päätynyt siihen, että hän saattaa olla oikeassa.
Puttonen esitti näkemyksensä kommentoidessaan niitä erittäin nihkeitä korkoja, joita suomalaispankit maksavat käyttelytileille.
Suomalaiset ovat omassa keskuudessaan tunnettuja rehellisyydestään. Suomalaisen sanaan voi luottaa. Niinpä suomalainen luottaa siihen, mitä hänen oman pankkinsa sijoitusneuvoja hänelle suosittelee.
Sijoitusneuvoja on oikeasti sijoitusmyyjä.
Suomalaiselle ei tule mieleen, että sijoitusneuvoja on vain titteli. Sijoitusneuvoja on oikeasti sijoitusmyyjä, jonka tehtävänä on myydä pankin tuotteita, ihan niin kuin pölynimurikauppiaan tehtävänä on myydä pölynimureita. Suomalaiset ovat paitsi taloudellisesti lukutaidottomia ja taloudellisesti laiskoja ehkä myös taloudellisesti sokeita.
Suomalaisia ei kuitenkaan voi syyttää ajattelun puutteesta, sillä suomalaiset ajattelevat paljon. Erityisen paljon he ajattelevat velkaantumista. Suomi lienee maailman ainoa maa, jossa kansalaiset ovat huolestuneempia valtion velasta kuin jalkapallomenestyksestä.
Yhdellä googlauksella kävisi ilmi, että Suomi on yksi harvoista Euroopan valtioista, joilla on enemmän omaisuutta kuin velkaa. Suomi on kirkkaasti nettovelaton, samassa kastissa Norjan ja Luxemburgin kanssa.
Ruotsissa velkaa ei pelätä. Ruotsalaisilla kotitalouksilla on tuloihin nähden valtavan paljon enemmän velkaa kuin suomalaisilla.
Ruotsalaisilla on myös paljon enemmän sijoituksia. Heidän sijoitustensa tuotto on keskimäärin suurempi kuin velkojen korko, mikä vääjäämättä vaurastuttaa ruotsalaisia entisestäänkin.
Lukutaitoiset ruotsalaiset vaurastuvat juuri siitä syystä, että eivät kammoksu velkaa, vaan pikemminkin himoitsevat velkaa. Jonka he sitten ahkerasti ja lukutaitoisesti sijoittavat.
Suomessa on yhä ihmisiä, joiden mielestä valtion tulisi myydä omistamansa pörssiosakkeet ja maksaa myyntirahoilla valtion velkoja pois. Jos tavoitteena on kohentaa valtion taloutta, tässä ei ole mitään järkeä. Valtio kun saa lainaa selvästi halvemmalla kuin osakkeiden todennäköinen tuotto on, jopa halvemmalla kuin nuo alati rikastuvat ruotsalaiset.
Suomalaiset eivät jostakin syystä lämpene osakesijoittamiselle. Tämä jos mikä on taloudellista lukutaidottomuutta. Kaikki tilastotieto nimittäin kertoo, että 150 viime vuoden aikana pörssiosakkeet ovat tuottaneet mojovasti enemmän kuin mikään muu sijoituskohde.
Suomalaisen mielestä pörssi on havittelua, uhkapeliä ja spekulaatiota. Kaikki voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Pankkitilillä olevalla rahalla on sentään varma ja turvattu arvo, ajattelee suomalainen. Suomalaiselle olisi syytä kertoa, että asia on täysin päinvastoin.
Raha on pelkkää kuvitelmaa, ihmisten antamia lupauksia toisilleen. Rahan arvo romahtaa heti, kun riittävän moni ei usko sen arvoon.
Osakkeet taas ovat omistusosuuksia jostakin todellisesta ja tuottavasta. Koneista, tehtaista, toimintatavoista, keksinnöistä, resepteistä ja suosikkibrändeistä.
Pankkeja valvova Finanssivalvonta arvosteli kovin sanoin osuuspankkiryhmää huterasta rahanpesun torjunnasta. Arvosana välttävä sai seurakseen maininnat vakavasti ja toistamiseen laiminlyönyt, negatiivisluonteinen yllätys ja paljon on kehitettävää.
Syntyi vaikutelma, että venäläisen rahan liikkeitä on katseltu läpi sormien, jos on ollenkaan katseltu.
Eipä ole näkynyt kansalaisliikettä, joka vaatisi osuuspankin johtoa eroamaan tai edes häpeämään tai pyytämään anteeksi. Kukapa sitä vaatisi, kun melkein puolet suomalaisista on osuuspankin omistajia – perheenjäsenet ja sukulaiset mukaan lukien lähes kaikki suomalaiset.
Suomalaiset ovat kaiken muun ohessa taloudellisesti mykkiä.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton talouden tarkkailija.
Kolumnista voi keskustella 21.9. kello 23.00 saakka.
