Poliisi saattaa viimein saada pääsyn passeja varten kerättyihin sormenjälkiin. Aiheesta on väännetty kättä kohta 20 vuotta.
Sisäministeriö aloittaa lakihankkeen, jossa arvioidaan ja parannetaan biometristen tietojen käyttöä rikostutkinnassa. Aie on kirjattu myös hallitusohjelmaan tarkoituksena vahvistaa rikostorjuntaa.
Käytännössä lakihankkeen lopputulos voi olla se, että poliisi saisi pitkään haluamansa valtuudet käyttää esimerkiksi passi- ja henkilökorttirekisteriin talletettuja sormenjälkiä tai muita arkaluonteisia rekisteritietoja muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen.
Hanke on jatkumoa vuonna 2022 aloitetulle sisäministeriön selvitykselle sormenjälkitietojen käytöstä kaikkien raskaimpien rikosten tutkinnassa.
Hanke kestää kevääseen 2025, jolloin hankkeessa valmisteltava hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle.
Sormenjäljet on kerätty passeja ja henkilökortteja varten
Biometrisella tunnistamisella tarkoitetaan esimerkiksi sormenjälkitunnistusta ja kasvokuvien automaattista vertailua. Biometrisiä tietoja on passi- ja henkilökorttirekisterissä sekä ulkomaalaisrekisterissä.
EU:n asetus velvoitti jäsenvaltiot lisäämään sormenjäljet kansallisiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin vuonna 2009. Vuodesta 2021 saakka myös henkilökorttien hakijoilta on pitänyt ottaa sormenjäljet. Suomessa sormenjäljistä muodostettiin rekisteri, vaikka EU ei sitä vaatinut.
EU:n passiasetus ja Suomen lainsäädäntö eivät nykyisellään mahdollista rikosten selvittämistä passi- tai henkilökorttirekisterin sormenjälkitietojen avulla. Biometriset tiedot luokitellaan arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi ja kuuluviksi yksityisyyden piiriin.
Poliisi haluaa käyttöönsä koko kansan sormenjälki- ja kasvokuvarekisterin
Poliisi on passeihin tarvittavista biotunnisteiden syntymästä asti pyytänyt saada käyttöönsä koko kansan sormenjälkirekisterin tiedot vakavien rikosten selvittämiseen. Pyyntö on estetty tähän päivään saakka.
Nyt poliisi perustaa pyyntönsä sisäministeriön aiempaan selvitykseen. Selvityksessä myös Poliisihallitus ja keskusrikospoliisi puolsivat lausunnoissaan rekisterien käytön laajentamista.
– Myös hallintovaliokunnalle aiemmin annetussa selvityksessä ilmenee, että biometristen tietojen hyödyt korostuisivat erityisesti vakavimpien rikosten estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä, kertoo poliisitarkastaja Tony Everhall Poliisihallituksesta.
Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi henkirikoksia.
Everhall nostaa esiin myös törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneen lapsen tunnistamisen.
– Toimivallalla mahdollistettaisiin uhrien löytyminen, heidän auttamisensa sekä katkaistaan mahdollinen hyväksikäyttökierre.
Sormenjälkitiedoilla voisi selvitä vain pieni määrä vakavista rikoksista
Viime vuonna sisäministeriön mukaan poliisin passi- ja henkilökorttirekisterissä oli noin kolmen miljoonan suomalaisen sormenjälkitiedot.
Jos poliisi saisi käyttöön koko kansan biometriset sormenjälkitunnisteet, niistä voisi olla apua 11:n ratkaisemista odottavan vakavan rikoksen selvittämisessä.
Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion sekä sisäministeriön selvityksen mukaan poliisin tuntomerkkirekisterissä oli viime vuoden toukokuuhun mennessä 95 pimeää eli ratkaisematonta murhaa tai tappoa. Näistä 11 tapauksessa on taltioitu tunnistamattomia sormenjälkitietoja.
Sormenjälkitiedot voivat olla myös muun kuin tekoon syyllistyneen. Siten niiden tunnistamisella ei välttämättä ratkaista rikosta.
EU halusi biometriset tunnisteet vain tunnistautumiseen – Suomi valmistautui myös rikostutkintaan
Kun vuonna 2004 Euroopan komissio teki ehdotuksen biotunnisteista passia koskevasta lainsäädännöstä, Suomi halusi tietyiltä osin jättäytyä kansallisessa lainsäädännössään sen ulkopuolelle. Syynä oli tietosuojakysymys eli uhka erityisen sormenjälkirekisterin perustamisesta, jota Suomi vastusti.
EU:n passiasetuksessa kuitenkin todettiin, että matkustusasiakirjoja varten kerättyjä biometrisiä tunnisteita saa käyttää ainoastaan asiakirjan aitouden toteamiseksi tai haltijan henkilöllisyyden varmistamiseksi tilanteessa, jossa passi tai muu matkustusasiakirja on lain mukaan esitettävä.
EU ei siis vaatinut, että biometrisista tunnisteista tehtäisiin rekisteri, vaan rekisteri olisi oma kansallinen päätös.
Siitä huolimatta Suomi halusi perustaa sellaisen. Myös halukkuus rekisterin avaamiseen poliisille nähtiin heti myös uutta lakia koskevassa hallituksen esityksessä:
”Sormenjälkien käyttöönoton tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt muun muassa rikostorjunnassa tulee huolellisesti selvittää sekä valmistella siitä johtuvat lainsäädännön muutokset.”
Monissa EU-maissa rekisteriä ei haluttu
Ruotsi otti kasvokuvalla varustetun biometrisen passin käyttöönsä lokakuussa 2005. Ruotsi teki päätöksen, että biometristä tietoa ei saa tallettaa kansalliseen tietokantaan vaan se on hävitettävä heti, kun passi on luovutettu hakijalle tai passihakemus on peruttu tai hylätty.
Osana sisäministeriön selvitystä poliisihallitus toteutti vuonna 2022 kyselyn passin ja henkilökortin biometristen tietojen tallentamisesta ja käyttämisestä rikostorjuntaan EU-jäsenvaltioissa ja eräissä muissa Euroopan valtioissa.
Vertailukelpoinen vastaus saatiin sormenjälkien osalta 25 valtiolta. Näistä 11 maassa sormenjälkiä ei talleteta rekisteriin.
Seitsemässä maassa sormenjälkiä käytetään rikostorjunnallisiin tarkoituksiin. Nämä maat ovat Kroatia, Latvia, Liettua, Ranska, Viro, Itävalta ja Unkari. Unkarissa käyttö on sallittu vain eräissä poikkeustilanteissa ja Itävallassa sormenjälkitietoja säilytetään maksimissaan 90 päivää.
Passivalokuvaa käytetään rikostorjunnalliseen tarkoituksiin 12 maassa. Vastaus saatiin 23 maalta.
Rekisteriä ei pidetty välttämättömänä – valjastaminen rikostutkimuksiin sotii tietosuojan perusperiaatetta vastaan
Tietosuojan perusperiaate on, että tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon niitä on kerätty.
EU edellytti biometrisiä tietoja käytettävän vain passien hallinnointiin. Samaa mieltä oli eduskunnan perustuslakivaliokunta. Lausunnossaan se ei pitänyt rekisteriä välttämättömänä ja sormenjälkien tallentamista rekisteriin se piti puuttumisena yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.
Lausunnossa viitattiin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) edellisvuotiseen tuomioon, jonka mukaan kahden brittimiehen sormenjälkien ja DNA-tietojen tallentaminen tutkimusten päätyttyä, vaikka heitä ei ollut tuomittu mistään, oli ihmisoikeusrikkomus.
Suomessa kansallinen rekisteri perustettiin, mutta poliisin toiveet sen käyttämisestä rikostutkintaan torpattiin.
Lain mukaan passien ja matkustusasiakirjojen biometrisiä tietoja ei voi käyttää muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen, paitsi hyvin rajatuissa tilanteissa. Nämä liittyvät lähinnä rikosten tai suuronnettomuuksien uhrien tunnistamiseen, jos henkilöllisyyttä ei muuten pystytä selvittämään.
Myöhemmin EIT antoi myös Ranskalle langettavan päätöksen vuonna 2013, kun syyttömän miehen sormenjälkiä ei poistettu kansallisesta sormenjälkirekisteristä.
Suomessa vuonna 2014 sisäministeriön työryhmä päätyi siihen, että passirekisteriin talletettuja sormenjälkitietoja ei voi hyödyntää vakavimpien rikosten torjunnassa. Tuoreimmassa vuoden 2022 sisäministeriön selvityksessä viitataan edellisen työryhmän kriteereihin, joita selvityksen mukaan voidaan yhä pitää pääosin ajankohtaisina.
Yksi kriteereistä on se, että biotunnisteiden käytöllä tulisi olla selkeä yhteys alkuperäiseen käyttö- ja tallettamistarkoitukseen. Passirekisterin osalta pääasiallisena käyttötarkoituksena voidaan pitää henkilön luotettavaa tunnistamista ja asiakirjan aitouden varmistamista, ei rikostutkintaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella artikkelista 9.10. klo 23 saakka.
