– Äiti söi vesimelonin kuoretkin.
Forssalainen Maarika Maury on katsonut lapsuudessaan kolikon molempia puolia. Mauryn isä sijoitti omaisuutensa huonosti ja menetti kaiken. Pienen tytön tehtävä oli käydä ovikellon soidessa katsomassa, olivatko ulosottomiehet ovella.
– Minun tehtäväni oli kertoa, että vanhemmat eivät juuri nyt ole kotona.
Maury on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta yhdessä Päivi Petrien kanssa. Rikkauden ja köyhyyden ero on ajatus -niminen teos argumentoi, että raha-asioiden sujuminen riippuu pitkälti siitä, onko ihmisellä rikkaus- vai köyhyysidentiteetti.
Mauryn äiti oli säästäväinen – suorastaan saita. Vesimelonin kuoria syötiin ja janssoninkiusaus pilattiin vanhalla silliliemellä syömäkelvottomaksi.
Mauryn isoisä oli puolestaan Finlaysonin tehtaanjohtaja Forssassa. Isovanhemmilla rahaa riitti.
Se, kuinka suhtaudumme rahaan ja varallisuuteen, tulee pitkälti kodin perintönä, hän toteaa. Hän ammentaa oman taustansa molemmista päistä: Maury kertoo pärjäävänsä parinkympin budjetilla pitkään, mutta toisaalta satsaa isosti silloin, jos haluaa tehdä suuren hankinnan.
Konsulttiyritys Kissconsultingin toimitusjohtajan puhetta rahasta voisi pitää unelmahöttönä. Rikkaan on helppo sanoa, kuinka köyhän pitäisi toimia.
Rahapula vaatii ratkaisuja
Maarika Mauryn ja Päivi Petrien mielestä uskomukset haittaavat rahasta puhumista. Puhuminen vähentäisi häpeää rahattomuudesta ja avaisi näköaloja, kuinka rahaa voisi hankkia enemmän, naiset uskovat.
Saksassa vuosikymmeniä asunut Petrie määrittää vaurautta niin, että silloin voi itse päättää, mitä ajallaan tekee. Hän on onnistunut siinä ja pitää elämäänsä vauraana. Hyvästä taloustilanteesta kertovat myös koti Saksassa ja loma-asunnot Suomessa ja Espanjassa.
Mauryn mukaan varakkuus ei kuitenkaan näy tilillä: rahalla sitä ei voi mitata, koska voi olla velkaa. Tuloillakaan sen mittaaminen ei onnistu, koska voi olla paljon omaisuutta.
”Mielikuvallakin on merkitystä. Minulla on punainen urheiluauto, joka usein herättää ihastelua. Googlasin, että auto ei tosiasiallisesti maksa juuri viittä tonnia enempää, mutta piru vie näyttää hyvältä”, kirjassa kerrotaan.
Yrittäjät puhuvat rikkaan ja köyhän identiteetistä. Jos varaton näkee mahdollisuuksia parantaa tilannettaan, elämä ei ole näköalatonta.
– Pitäisi puhua muustakin kuin rahasta; arvostaa enemmän sitä, mitä meillä on, Maury sanoo.
”Kaikki alkaa siitä, että näkee elämässä hyvät asiat”
Päivi Petrie kertoo liikuttuneensa, kun tapasi intialaisen naisen. Köyhyydestä ponnistanut, Suomessa asuva nainen siivoaa ja laittaa pienistä tuloista rahaa Intiaan auttaakseen perhettään.
– Kun kysyin, miksei hän hae apua yhteiskunnalta, hän vastasi, että haluaa säästää sitä sellaiselle ihmiselle, joka tarvitsee sitä enemmän, Petrie kertoo.
Vertailu Intian äärimmäisestä köyhyydestä suomalaiseen hyvinvointivaltioon vaikuttaa epäreilulta. Suomessa vähävarainen voi kokea suurta osattomuutta, vaikkei slummin katosta sadakaan sisään.
Petrien mukaan rahakeskustelun pointti on juuri tässä.
– Kaikki alkaa siitä, että näkee elämässä ne hyvät asiat. Heräsin, olen hengissä, minua autetaan, en ole yksin. Voimme paremmin, kun katsomme hyvää, mitä elämässä on, hän sanoo.
Saituutta, säästäväisyyttä, antamista ja saamista
Maarika Maury haluaisi rahapuheen keskittyvän mahdollisuuksiin ja ratkaisukeskeisyyteen. Rahan riittämään saaminen vaatii luovuutta ja ratkaisukeskeisyyttä.
Säästäväisyys tuo iloa: löytö kirppikseltä, alennuksessa oleva ruoka. Saituus on angstista valittamista: mikään raha ei riitä eikä rahasta pystytä luopumaan esimerkiksi toisten hyväksi, sanoo Petrie.
Maury puhuu antamisen ja saamisen välisestä dialogista. Lisäksi pitää kyetä ottamaan vastaan, hän sanoo.
Mutta mikä on tarpeeksi rahaa?
– Ei ole itseisarvo tavoitella rahaa, vaan itseisarvo on tavoitella onnea ja tyytyväisyyttä.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 9.10.2023 klo 23:een asti.
Artikkelia muokattu 8.10.2023 klo 12.12. Korjattu teoksen nimi, aiemmin luki virheellisesti Rikkauden ja köyhyyden välinen ero on ajatus. Poistettu sana välinen.
